Joululahja iskälle

Mytty...

...venytteli itsensä...

...pipoksi.

Isällä ei koskaan ole ollut muunmallisia pipoja kuin tämä. Ainakaan niin kauan, kuin minä jaksan muistaa. Edellinen oli tullut tiensä päähän, joten toiveiden mukaan tein jouluksi uuden. Vakiona on leveä reunus, joka tekee pipon nelinkertaiseksi. Kyllä metsäsavotassa nyt kelpaa!

Malli: oma

Lanka: Nalle, musta

Menekki: 150 g

Puikot: sukkapuikot nro 3

Pakkanen paleltaa muidenkin päitä

Joululahjaksi vanhemmat saivat pipot:

Äidille kelpaa vain punainen, todellisuudessa väri on hieman tummempi, mutta näin joulun aikaan kirkkaampikin väri käy kuvissa. Oma harmaa oli harjoituskappale, joten tästä tuli parempi. Kavensin reilusti joka rivillä lopussa, niin pipo tuntuu pysyvän päässä. Hidas kavennus siis suipentaa käytössä. Muutin myös isosta palmikosta keskimmäisen rivin pois ja lisäsin pikkupalmikot kahteen isojen välissä.

Ohje: oma

Lanka: Topp'tTå, 50 g = 55 m (14/1o cm)

Menekki: 100 g

Puikot: sukkapuikot nro 7, apupuikko

Pakkasta luvattiin, pipoa päähän!

Paksusta langasta tehty pipo ei näytä aivan yhtä pöllöltä päässä kuin ohuesta. Näin järkeilin ja todistin itselleni. Sitä mä en vain tajua, että mikä on se ihmetemppu, jolla piposta ei tuu liian löysä, muttei niin tiukkakaan, että se nousee suipoksi päässä. Pitääkö vaan sinnikkäästi venyttää niin, että pipo muovautuu? Yhtä kaikki, malli on kovin mieleinen, ja oikein ylpeä on päälaen silmukoiden päättämisestä. Ei tullut mitään venkuroita, vaan kauniisti häviävät. Tapetti on kirpparilöytö, josta aion saada pieneen pöytään päällystyksen, kun vain puutöiden asiantuntijaa konsultoin kestävästä ratkaisusta.

Malli: oma
Lanka: Natur Uld (CG), väri 1400
Menekki: 100 g (ylijäämät käytin tupsuun)
Puikot: sukkapuikot nro 7

Helpoin askartelu ikinä!

Nää hopeakorvikset oli minuutissa valmiit:

Tarvikeet ja idean sain tästä firmasta.

Sitten vain pujotin osat yhteen ja painoin sormin renkaat kiinni.

Vauvannuttua ja jo tuttu pingviini

Viimeisin valmistunut ei-joululahjapaketti näytti tältä:

Pingviini onkin tuttu viime keväältä. Yksi poikasista lähti tässä välissä serkun luokse asumaan.

Toinen virkkuukerho kasvaa joka vuosi luonnollisella lisääntymällä. Tämän vuoden toinen tulokas oli suloinen tyttö, jolle neuloin ylityttömäisen nutun. Vähän hirvitti alussa vaaleanpunaisuus, mutta valmiina se ei näytä ollenkaan pahalta. Samaa sanoivat tuoreet vanhemmat.

Ohje: Drops 14-27 (silmukoita on pienimmän koon verran, mutta senttimetrimitat vastaavat kokoa 12/ 18 kk, koska lanka oli paksumpaa kuin ohjeessa). Lisäksi virkkasin valkoisen reunan kädenteihin ja helmaan.)
Lanka: Nalle valkoinen (7179) ja Maija roosa (282)+ kolme nappia (kirpparilta)
Menekki: kumpaakin n. 100 g
Puikot: nro 3 (pyöröt ja sukat)

Huoparuokaa 3

Jälleen olen askarrellut huopapaloista ruokaa. Ilmeisesti on vitamiininpuutetta, koska syntynyt on vain herkullisen värisiä hedelmiä. Ei vaineskaan, tilauksesta väsäsin näitä, ja sain tiukan aikataulun puitteissa hyvän tekosyyn olla kuuntelematta koulukirjojen huutoa.

Ensimmäiseksi päärynät:

Perushedelmiä eli omena ja baanaani:

Tämä esittää avokadoa:


Ja tässä ovat sitruunanpuolikkaat:

Viimeiseksi lempparini niin näöltään kuin maultaankin, vesimelonipalat:


Ja pääsivät kaikki vielä yhteiskuvaankin:

Väriterapiaa

Kuvat lupailemastani villatakista sain vihdoin rajattua, joten voin teillekin esitellä tuotokseni:

Malli: oma
Lanka: Nagano, väri 318
Menekki: tasan 400g + 16 nappia (hihansuissa on myös yhdet)
Puikot: nro 3, sukat ja pyöröt

Olen jo pitkään halunnut juuri tänvärisen paidan. Sattui sopivasti, että langatkin olivat alennuksessa, kun niitä kävin hakemassa. Ostin kilon säkin ja siitä jäi 12 kerää jäljelle, että nyt pitäis keksiä, mitä lopuilla tekis. Paita on neulottu yhtenä palana kainaloihin asti. Sitten tein hihat, jotka on tän paidan juju ja liitin vartaloon. Vähän vielä resoria yläreunaan, ja hyvä tuli! Ainoat, mitkä jäi vähän vaivaamaan, olivat vekit kainaloiden kohdalla edessä. Onko kellään tietoa, miten sellaiset vois seuraavassa neuleessa välttää?

Tytöt rivissä

Inspiraation tyttöketjuun sain Needledin blogista, vaikkakin malli on oma. Koska tytöt kuitenkin muistuttavat niin paljon jonkun toisen ideaa, en viitsi mallia tässä julkaista. Kiva paidasta tuli, olen oikein tyytyväinen väriin ja malliin, vaikka roosa ensin vähän mietityttikin. Hihat tekisin hieman toisin, jos uudelleen leikkiin alkaisin.

Ohje: omasta päästä
Lanka: Maija 255 ja 282 (roosa ja ruskea) 50 g = 130 m, 24-26 / 10 cm
Menekki: roosaa 200 g, ruskeaa 50 g + kymmenen nappia
Puikot: pyöröt ja sukka- nro 3


Kohta valmistuu leijonankeltainen pussihihainen villapaita, resoreita vaille valmis on. Ja kunhan Toista vaivaan, saan kuvaan myös juhlamekon, joka pääsee helmihäihin.

Peruspipo

Tämmöinen peruspipo tuli tehtyä. 50 g Maija-lankaa riitti, ohje omasta päästä.

Huoparuokaa 2

Tällä kertaa luvassa on aamiaista: juustoviipale ja munakasta, maito ja piimää.

Ja sitten on herkuttelun aika: sipsejä ja jäätelöä.

Syksyistä ja pehmeää -tästä pidän

Tämän villapaidan tekemisen aloitin jo toukokuussa virkkuukerhomme mökkiviikonloppuna. Valmiina se on ollut jonkin aikaa, mutta koulu- ja työkiireiden takia paita on jäänyt kuvaamatta. Tänä aamuna sitten oli aikaa räpsiä. Tykkään tosi paljon syvästä violetin väristä, vaikken yleensä lilaa päälleni laitakaan. Alpakkalanka on todella lämmintä, niin että tällainen vilukissakin pärjää.

Ohje: Kotiliesi nro 21 / 2008
Lanka: Drops Alpaca 4400, 23 & 30 / 10 cm, 50 g = 180m
Menekki: 300 g (M)
Puikot: 2,5 - 3

Jouduin taas vähän venkslaamaan ohjeen kanssa, kun se ei ollut maailman selvin. Sain kiinni kuviosta, ja sitten vuorottelin palmikoita, oikeita ja vääriä sekä reikiä sinne tänne miten sattui. Villapusero neulottiin hihasta hihaan T:n malliseksi, ommeltiin kasaan ja lisättiin resori alas ja kaulus ylös. Kaikki kuusi kerää sai mukavasti kulumaan, kun päätti, että kauluksesta tulee tasan sen kokoinen, kun lanka antaa myöten. Etukappaleessa on vähän kavennuksia ja levennyksiä kaula-aukon kohdalla, mutta muuten muotoilua ei ole.

Tämä on lemppari tällä hetkellä!

Viikon korttiaskarteluja

Viikon mittaan olen askarrellut vähän kortteja. Ensiksi syntyivät tällaiset kukkakortit. Kukat ovat tapetinpalasta. Samaa tapettia oli lapsuudenkotini seinillä vuosia sitten. Äiti oli säästänyt ylijäämäpalat ja käärinyt viime synttärilahjan tapettiin, jonka nyt sitten hyödynsin uusiokäyttöön. Näitä syntyi kymmenisen kappaletta.

Seuraavaksi taisin askarrella kolmisenkymmentä joulukorttia. Tässä muutama esimerkki. Kuvat on leikattu irti kahden joukukalenterin luukkukohdista, joten erilaisia kortteja oli lähemmäs kaksikymmentä. Ihan kaikkia kuvia en kelpuuttanut.

Joulukorttien jälkeen tein sarjan sinisiä kortteja, joissa yksi reuna on käsintehtyä paperia. Kuvauskärsivällisyys ei oikein päästä korttien värejä oikeuksiinsa, ovat syvemmän sävyisiä. Väritin kortit ihan puuväreillä, kun en raaskinut ostaa mitään uutta. Vähän hailakoita niistä tuli. Toisissa on lehdistä leikattuja kuvia. Nauhat korteissa on kierrätyskamaa paitojen ripustuslenkeistä. Tässä esimerkkejä:

Viimeiseksi puoli tusinaa erilaisia enkelikortteja. Kuvat on kierrätystä vanhasta seinäkalenterista. Tässä yksi esimerkki:

Nyt alkaa helle!

Kankaat on ostettu ajat sitten, ja hameenkin ompelusta on viikkoja. Satuin vain tietenkin loppumetreillä leikkaamaan loven ohueeseen kankaaseen, ja sitä piti peitellä. Huomaatko? Hiukan vaikeaksi meni applikointi ompelukoneen napinteko-ohjelmalla, kun ei muutakaan löytynyt, mutta näin kaukaa kohtaa tuskin erottaa, jos ei osaa etsiä.

Hameen yläosan ohje on Joka tyypin kaavakirjan hameen perusohje, mutta muokkasin siihen keskitakaan vetoketjulle paikan. Ja kokoakin piti pienentää, vaikka tein kirjan mukaisesti. Alaosana on sitten vain 140 cm leveä suorakaiteen muotoinen kaistale kangasta, joka on rypytetty edestä ja takaa. Ajattelin, että sivurypytys leventäisi, mutta ensi kerralla teen kyllä sivullekin laskoksia, koska nyt hame näyttää pussittuvan alareunaa kohden sivuilta.

Eikö sitä hellettä luvattu täksi viikoksi? Tai ainakin viikonlopuksi?

Perhosia

Ei riitä yksi...

Eikä kaksi...

Vaan täytyy olla kaksikymmentä...

Päätin käyttää ikuisuuslangat laatikon pohjalta: pieniä keriä liukuvärjättyä virkkauslankaa. Eihän niistä oikein muuhun ole, kuin tällaseen pieneen näpertelyyn. Mukavasti tuo toi langan värin vaihtuminen eloa pikku magneettiperhosiin.

Kymmenisen vuotta sitten näin äidin kanssa tällaisen perhosen enon jääkaapin ovessa, ja enon vaimo antoi meille yhden kotiin mukaan, että voidaan siitä katsoa malli. En siis ollenkaan tiedä, kuka mallin on keksinyt tai mistä se on kotoisin. Jos joku tietää, niin kertokaa ihmeessä, että annan kunnian sille, jolle se kuuluu.

Uskallan nyt kuitenkin antaa tässä oman mallini ohjeen, kun en kerran ole koskaan alkuperäistä nähnyt.

Virkkaa viisi ketjusilmukkaa ja yhdistä lenkiksi piilosilmukalla. Virkkaa kolme ketjusilmukkaa ensimmäiseksi pylvääksi. Tee lenkkiin kolmen pylvään sarjoja kahdeksan, ja virkkaa väliin aina yksi ketjusilmukka. Ensimmäinen kerros on valmis.

Toisessa kerroksessa jokaiseen edellisen kerroksen pylvässarjan väliin virkataan kaksi kolmen pylvään sarjaa (hivuttaudu väliin piilosilmukoilla). Yhteensä pylvässarjoja tulee siis kuusitoista. Kaikkien pylvässarjojen väliin tulee myös tällä kerroksella yksi ketjusilmukka.

Hivuttaudu jälleen edellisen kerroksen ensimmäiseen pylvässarjojen väliin piilosilmukoilla. Aloita pylväiden tekeminen jälleen kolmella ketjusilmukalla. Tee samaan väliin kahdeksan pylvästä. Virkkaa kaksi ketjusilmukkaa ja kiinnitä perussilmukalla seuraavaan pylväiden väliin. Virkkaa toiset kaksi ketjusilmukkaa ja aloita uuden pylvään teko suoraan, ilman kolmea alkuketjusilmukkaa. Kolmannessa kerroksessa siis joka toiseen edellisen kerroksen pylväsväliin virkataan kahdeksan pylvästä ja joka toiseen vain kiinnitetään ketjusilmukat. Kun olet toistanut kahdeksan pylvästä-ketjusilmukat-kiinnitys-ketjusilmukat -virkkausta kahdeksan kertaa, päättele työ.

Käännä työ kaksinkerroin (ylä- ja alasiipiä on kutakin kaksi kappaletta). Kierrä lankaa perhosen vartaloksi ja solmi takaa kiinni. Lisää imukärsät ja magneetti.

Huoparuokaa 1

Innostuin tällä kertaa askartelemaan ommellen. Jo kauan aikaa sitten löysin huovasta tehtyjä ruokia muiden blogeista, ja ajattelin, että nuohan ovat kivoja. Sitten piti vain jotenkin perustella itselleen, miksi näitä pitäisi tehdä. Syksyllä ajattelin näitä jotenkin töissä käyttää. Marssin askarteluliikkeeseen ja ostin joka toista väriä askarteluhuopaa, jolloin myyjäkin jo ihmetteli, mitä oikein olen tekemässä. Tällaisia:

Viinirypäleistä tuli ihan mun suosikki, vaikka banaanin tekemistä odotan eniten. Hakukoneella kun hakee "felt food", saa tosi paljon osumia. Sitten on enää valinnan vaikeus, millä tavalla banaaninsa tai omenansa toteuttaa. Eniten löysin kaikenlaisia marjoja, hedelmiä ja vihanneksia. Myös kakut ja muut herkut sekä sushi ovat tekijöiden suosiossa. Vähemmän löytyy lihatuotteita ja muita. Niihin tarvitsee sitten käyttää omaa mielikuvitustaan.

Myös ananaksesta tein lättänän version, kun en jaksanut kaavoja alkaa suunnitella. Piirsin kaikissa ääriviivat kankaalle, leikkasin, tein koristelut, ompelin yhteen ja täytin. Helppoa ja nopeaa.


Munakoiso olisi saanut olla hiukan leveämpi. Jotenkin se ei ihan munakoisolta vaikuta, mutta onneksi se ei värinsä puolesta voi hirveän helposti sekoittua muihin. Sitten vain seuraavia tekemään. Lupaan, että jatkoa seuraa!