Keittiöpyyhe

Unohtui siitä kaitaliinasatsista tämä kuva. Näitä siis kolme.

Sohvapöytä

Ikuisuusprojekti sai päätöksen, kun tuparit vauhdittivat tekemistä. Pöydän rungon ostin varmaan kaksi kesää sitten. Jalat sain spray-maalilla maalattua heti ostopäivänä, pöydän alapuolen pintaan vedin mustan maalin myös nopeasti. Jostakin kaappien kätköistä löysin myös juuri sopivankokoiset kumitulpat jalkoihin. Sitten en osannut päättää, mitä kansipuolelle tekisin. Maalaaminen tuntui tylsältä. Haaveilin pitkään sellaisesta mosaiikkilaatasta, jota on Kansallisteatterin naistenvessassa (ruskea-pronssi-kultainen), mutta kun löysin sopivaa laattaa, pihiys ei antanut myöten edes pienen pinta-alan kattamiseen.

Lopulta päädyttiin siihen, että vaihtuva näyttely lasin alla olisi kaikkein mieluisin meille. Pöytää voi vaihtaa samaa tahtia kuin tekstiilejä. Konsultoin puualan ammattilaista lasituksesta , ja kävin myös tämän ystävän luona hiomassa kulmapalat aivan vinksalleen. Kotona porailin reiät ruuveille ja väänsin kiinni.


Tällä hetkellä lasin alla on koepalatapetti (ks. Wood-mallisto), jonka haluasin myös tv:n taakse. Toinen vain ei ole yhtä innostunut helmiäiskiiltoisesta lehtikuviosta. Mulla taas on menossa joku ihme harakkakausi, kun tahtoisin kaiken, mikä kiiltää. Väri ois niin passeli seinän harmaaseen, vaikka en yleensä vihreästä innostukaan.

Pöydästä tuli ehkä hieman liian painava tuon lasin kanssa, mutta on se parempi noin kuin kevyt ja vain maalattu.

Kaitaliinoja

Tupareita varten käytiin kangaskaupoilla. Tarkoitus oli saada pöydälle kolme kaitaliinaa suojaamaan pintaa. Ensin ajateltiin, että muuten huonetta värittävää harmaata kangasta ryhdistäisi musta.

Jotenkin se ehkä muualla huoneessa vielä menisi, mutta tammi ei oikein kestänyt näin tummaa yhdistelmää. Ja kaksinkertainen kangas teki kaitaliinasta liian paksun. No, sitten mentiin vaaleisiin kanttauksiin tuolien päällisten mukaan.

No ei kyllä vieläkään. Ongelma taitaa sittenkin olla harmaassa, eikä kanttauksissa. Se oli turhan kylmä lämmintä puuta vasten, vaikkei tällanen ihan niin mahdottoman hyvin näy kuvassa kuin luonnossa. Mutta suojasivat hyvin. Nyt vaan etsimään jotain sopivaa väriä.

Lorupussi

Ystävä sai lapsen, ja lapsi sai nimikkolorupussin. Pussiin sujahti parisenkymmentä lorukorttia. Etsin loruja ja kuvia verkosta, tulostin normaalia vahvemmalle paperille, värittelin Inktenseillä (näitä suosittelen; lahjatonkin saa kuvan näyttämään hyvältä), kirjoitin toiselle puolelle lorun ja laminoin. Vielä muotoonleikkaus ja voilà!

Pussiin on ommeltu vain yksinkertainen nauhakuja, ja etupuolelle on kirjailtu laakapistoja.