Kahden vuoden projekti

Pari vuotta sitten löysin silloisen asuintaloni roskiksesta kaksi pientä istuintuolia. Ne olivat turkooseja. Taisin aloittaa hiomisen jo toissakesänä, mutta viime kesänä sain hiomistyön valmiiksi. Alta paljastuivat ihanan punainen ja sininen maalipinta. Harmitti, että en voinut alkuperäistä väriä säästää. Isän maalivarastoista valitsin uudeksi väriksi harmaan, vaikka lopputulos onkin melko sininen.

Hioin ja maalasin, hioin ja maalasin. Hiomapaperi oli hieman liian karkeaa, ja tuntui, ettei työ edennyt. Yhtenä syyspäivänä päätin, että nyt saa riittää, kun ilmatkin alkavat kylmetä. Siirryin sisätiloihin ompelemaan tuoleihin pehmusteet. Toinen kangas on täältä, vanhoista ylijäämäpaloista sain aikaan. Ruskean sydänkankaan minulle hamstari kirpputorilta pikkusiskoni - kangas on entisessä elämässään ollut pöytäliina.

Kuvissa näkyy myös syksyllä hankkimani ihanuus. Olohuoneemme kaipasi kaapin tai senkin verran lisää tavaraa (itse kaappi on vielä tyhjä). Eräänä viikonloppuiltana satuimme Ossin vintageen, kun Ossi vielä yhdeksän jälkeen pakkasi tavaroita seuraavan päivän kuljetukseen. Pääsimme katsomaan huonekaluja. Soitin Toiselle, että nyt se löytyi! Kuvailun perusteella sain tehdä kaupat, ja seuraavana päivänä kaappi koristi jo olohuonettamme. Huonekalu tuoksuu vanhalta, kun sen avaa, ja laatikoissa on vielä kirkkaat pinkit ja vihreät hyllypaperit!

Vierashuonekin valmistuu vähä vähältä

Työ- ja vierashuoneen sängylle sain viimein tehtyä ison tyynyn. Kangas oli ehkä vähän kiireessä tehty paniikkiostos. Se sopii kyllä viltin kanssa, mutta ei ole ominta värimaailmaani. Mietin, pitäisikö tylsälle yksiväriselle kirjoa jotakin, mutta se voisi olla liikaa verhojen vieressä. Ellei sitten jotenkin toistaisi tuota viltin kuviota - tai ainakin värimaailmaa.

Vihreille tyynyille aion vielä tehdä jotain. Toisen mielestä ne pitää säästää, mutta itse niin lämpene niille. Ison tyynyn rinnalla ne näyttävät sitä paitsi surkean pieniltä. Ajavat kuitenkin asiansa siihen saakka, ennen kuin ehdin ompelemiseen uudestaan paneutua. On jonossa taas niin paljon tehtävää, että Toinenkin on alkanut jo huomautella, että milloin saan esimerkiksi keittiöön aiotun pitsiverhon valmiiksi. No mutta, nyt ainakin voi lueskella mukavasti työnteon ohella.