Tuttinauhoja

Kymmenisen tuttinauhaa valmistui syksyn vauvoille ensitapaamiselle vietäväksi, ja osan pistin omaan varastoon. Tässä viisi erilaista tuotosta.

Tuttirenkaat, klipsit ja oranssi nauha ovat täältä. Toimitus oli nopea ja sivut selkeät. Punainen kanttinauha on kirpparilöydös vuosien takaa, kuten on ruskea kangaskin. Vihreä on jämiä verhoista, joiden tekijän selvitin; kangas on Marjatta Metsovaaran Onnenapila. Sini-valkoraidallisen ostin vuosia sitten täältä.

Tilasin 25 mm leveät klipsit, mutta ne vaikuttivat jotenkin järeiltä tuttinauhoihin. Tuo oranssi ei vain olisi mahtunut kapeampaan. Kanttinauhaakaan en suosittele laittamaan, koska nauhasta tulee kovin tönkkö. Ohut kangas putkilona toimii varmaan parhaiten. Klipsejä tilasin myös siltä varalta, että saisin tehtyä hanskanpidikkeitä, mutta ei noin isoja voi pienellä lapsella käyttää. 

Renkaita oli verkkokaupassa vain yhdenkokoisia, ja ne sopivat suomalaisiin tutteihin. Mua miellytti enemmän tämä malli, jossa suoraan tutista lähtee nauha, eikä väliin tule näkyvämpää silikonimuoviosaa. Hiemanhan tuossa saa taiteilla, että kangas ei ole koko leveydellään renkaan ympärillä. Jälkeenpäin tajusin, että fiksumpaa olisi tehdä kapeampi nauha ja tehdä toiseen päähän kam-nepistä lenkki, johon sellaisen turvatuttimallisen tutin saa kiinni (ja nepin ansiosta vaihdettua).

Nauhat ovat noin 20 cm pitkiä. 

Nypläyskassi

Sitä kulkee ison muovikassin kanssa aika pitkään, ennen kuin tajuaa, että kyllähän tekevä voisi myös nypläystyynylleen jonkinlaisen kassin saada aikaan. Vetelin kankaita laatikosta, ja vähän sen näköinen on lopputuloskin. Tuntuu aika mammalta lähteä ulos tämän kanssa, mutta on se vaan käytännöllisempi kuin se muovikassi. Kahvojen päät saisivat olla vähän kauempana toisistaan.

Harmaan kankaan kummitytön äiti laittoi mukaani eräällä kerralla, kun ihastelimme löytöjä - tapettikirjaa, joka oli pelastettu pikkukaupungin rautakaupan roskalavalle menemiseltä sekä näytepaloja kankaista isommalta firmalta. Värikäs on viimeiset jämät sohvatyynyistä.  Kaksi vetskaria hankin uusina, kun niitä ei kotona ole kuin vääränkokoisia.

Etuosa ei ole ihan suora, vaan siihen on tehty pussia, jotta nypylät mahtuvat mukavasti roikkumaan. Idenana on myös se, että laukun voi avata vetskareilla ja alkaa suoraan nyplätä, kuten ihan oikeassa nypläystyynyn kassissakin. Sen takia piti sisälle saada sisäkankaat, että kehtaa laukku auki harrastaa.

Nyt kun vielä saisin valmiiksi sen oikean nypläystyynyn repun, jota olen suunnitellut muutaman vuoden.

Yhdessä

Toiseen virkkuukerhoon syntyy syksyn korvalla kaksi vauvaa. Teimme yhteistuumin molemmille peitot. Tässä mun palat toiseen, toisista en muistanut ottaa kuvaa.

Toisen sain kuitenkin valmiina ikuistettua. Hyvä me!

Nyt on vauvajuhlat juhlittu ja peitot oikeilla omistajilla. Lankana on Seitsemää veljestä ja ohje löytyy täältä. 

Sen verran tästä innostuin, että lupauduin tekemään siskolle joululahjaksi isomman. Helposti nuo kahdeksan palaa syntyivät, niin miksei sitten sata? Neljänkymmenen jälkeen alkaa kuitenkin puuduttaa, mutta onneksi jouluun on vielä aikaa.

Värjäyskokeiluja eli harsoja

Ystäväpariskunta saa tällä kertaa harsoja. Niitä olen kuullut tarvittavan paljon. Koitin värjäystä eri muodoissa. Liukuvärjäykseen katsoin neuvoja Eilen tein -blogista. Pohjavärinä ovat Tulip red ja Navy blue. Noudatin mielestäni ohjeita, mutta värit jäivät hailakoiksi. Tuo sininen vielä sopii oikein hyvin merimaisemaan, mutta punaisessa on toivomisen varaa. Haaleana on hieman liian vauvanvaaleanpunainen. Ehkä mua hämäsi se, että kastuessaan nämä ovat todella paljon tummempia. Ensimmäinen pesukerta verotti myös väriä, kuten arvata saattaa.

Vessa oli pohjavärjäyksen jälkeen kyllä sen näköinenkin, että siellä oli roiskittu menemään. Onneksi väri lähti veteen sekoituksen jälkeen helposti irti kaikista kaakeleista ja jopa vanhasta huokoisesta kylpyammeesta. Hanskat kannattaa kuitenkin laittaa käteen siinä vaiheessa, kun jauhoa sekoittaa veteen, sillä jauhe lämpiää ihoon kyllä tanakasti kiinni. Tämän huomasin, kun kannoin tyhjät pussit roskiin.  

Painoväreinä taas ovat perusvärit (merkki, hankintapaikka). Ilmeisesti hankin kuultoväriä, purkissa lukee vain "kankaanpainoväri". Väriä menee todella reilusti, jos haluaa harsoon peittävän kuvan. Esimerkiksi tuossa bodaajat-harsossa käytin lähes 50 ml. Se oli ehkä vähän liikaa, vaikka silittäminen ja pesu pehmentävät koppuraista kuviota.

Bodareissa on käytetty muottina kontaktimuovia. Otin netistä kuvat, piirtelin läpi kontaktimuoviin ja leikkasin. Monta reikää ei kuviossa kannata olla, sillä niiden asetteleminen on aika työlästä. Sivuille kannattaa myös jättää reilusti leikkaamatonta pintaa, ettei superlonilla tuputellessa tule tuputeltua aukon ulkopuolelle. Kontaktimuovi piti hyvin kiinni ainakin kolme kertaa harsossa, eikä päästänyt väriä reunan alle.

Meriaiheiseen harsoon sain design-apua Toiselta. Hän piirsi ja kaiversi merimerkit ja muut  linoleumilevylle. Ero levyn kohoumien ja urien kohdalla on aika pieni värjäyspastan paksuuteen nähden, joten pasta kannattaa levittää siveltimellä kohoumiin ja kangas pingottaa hyvin sileäksi. Leimasin tuntui hieman takertuvan harsoon nostettaessa, joten apukädet ovat tarpeen.

Helteet pakottivat

Heinäkuun lopun helteet saivat viimein vauhtia yhdistää nämä kaksi vaatekappaletta. 

Jo viime vuonna ajattelin, että hellemekoksi sopivan sinisen kanssa ei pitäisi täytyä käyttämään alusmekkoa, mutta kun se oli niin lyhyt. Nyt on kevyempi kulkea.

Ihan siis vain mittaus, leikkaus, siksak, nupparit ja suoralla päälle sinisen rimpsun alta. Hommaa helpotti huomattavasti se, että alusmekko on joustavaa materiaalia, niin ei tarvinnut edes senttimetrivastaavuuksia miettiä.