Joululahjat osa 6: kaurapussi

Onneksi esittelin kaverille tekemiäni kauratyynyjä ja hän avasi suunsa, niin sain vielä tämän pukinkonttiin. Hän oli kuulemma katsellut jossain vaiheessa kauratyynyä kaupasta, mutta jättänyt sinne hinnan takia. Kävin kaupasta hakemassa jyvät, mutta muuten turvauduin oman laatikon antimiin. Päällikankaana on joku Tampellan puuvillainen verhokangas.

Toinen toiveaskartelu oli äidille, joka suree jo valmiiksi sitä, että joulukoristeet häviävät lasten mukana maailmalle. Äiti sai siis vanhoja korvaamaan uudet huopahimmelit. Suosittelen nopeaksi lahjaksi!

Joululahjat osa 5: tilkkupeitto

Aikaisin kun aloittaa, niin joskus tulee valmista. Nyt ei mennyt edes yli aiotun joulun!

Sisko sai toivomansa torkkupeiton isoäidinneliöistä. Kerroksia tein jokaiseen ruutuun kuusi ja reunan. Näin mun käsialalla kooksi yhdelle palalle tuli 15 x 15 cm. Kahdeksan on vaa'assa ja 12 pystyssä eli yhteensä noita on 96. Peiton mitat ovat siis 120 x 180, että tämän pitäisi kyllä lämmittää.

Kesällä meinasi loppua puolivälissä paloja usko, mutta joulukuun alussa sain varsinkin yhdistämisvaiheessa hirmuisen innon päälle. Itse paloja totesin voivani tehdä enimmillään kaksi päivässä selän kipeytymättä, mutta tuossa yhdistämisessä asento oli hieman toinen ja pari päivää putkeen koukkusin. Palat yhdistin etupuolelta vain reunimmaisesta silmukan osasta, jolloin oikealle puolelle sai hauskan kohopinnan. Lopuksi virkkailin kaksi kertaa peiton ympäri. 

Ohje: Novita muokattuna
Lanka: Seitsemän Veljestä luonnonvalkoinen, pinkki ja graffitinharmaa
Langan menekki: 5 + 5 + 2 kerää eli 1,8 kg
Virkkuukoukku: 4

Joululahjat osa 4: joulutähti

Helmikuussa oli sentään joulu mielessä. Kokeilin ensimmäistä kertaa laanalankaa nypläyksessä. Olin juuri tehnyt tuon ensimmäisen nyplätyn kirjanmerkin, ja ihmettelin, mihin loppulangat käyttäisin, kun ei millään viitsisi vain roskiin heittää. Sain sitten mallin kivaan tähteen. Yhtään en tiedä, menikö oikein, mutta aika samalta se näyttää kuin ohjekuvassa.

Aikamoinen päättely siinä oli, kun en aloittanut keskeltä lankaa, vaan vain solmin kahden nypylän poikkaistut langat yhteen. Vähän se mielestäni myös häiritsee mallia, kun on noin monta lankaa pääteltävänä, mutta yritin enimmät piilottaa noihin liinalyönteihin. Suurensin mallia 20 %, koska lanka oli paljon paksumpaa kuin ohjeessa, mutta siltikin tuntuu, että tuo 80:n lanka oli liian paksua ohjeeseen. Vieläkin saa olla isompaa.

Joululahjat osa 3: pitsinen kirjanmerkki

Eräs pitsiharjoitus on ollut mantelin tekeminen. Kaikki siitä hirmuisesti peloitteli - kuulemma vasta 1000. onnistuu - mutta musta tekeminen oli kivaa. Eihän ne aivan tasalaatuisia ole, mutta jotkin yksilöt oli jo ensimmäisessä työssä ihan hyvännäköisiä.

  

Malli on Leena Haukanheimon ja vuodelta 1997. Lanka taas Bockensia täältä.

Joululahjat osa 2: pitsinen kirjanmerkki

Taas malli, jonka alkuperää en ole laittanut muistiin. Tarkoituksena oli kuitenkin harjoitella hämähäkkien tekoa. Niitä on erilaisina viisi tuossa keskellä ja reunoissa pienempiä. Pareja oli käytössä ehkä 14. Langan tiedän varmaksi: se oli Bockens 66/3, kullanruskea.

Ja kuten näkyy, kierteet puuttuu hämiksen jaloista ensimmäisessä. En myöskään muistanut puolilyönti-innossani, että nuo ensimmäiset kaksi pikkuhämistä ois pitänyt tehdä liinalyönnillä, kuten nuo seuraavat kaksi on tehty. Virheen korjasin tekemällä myös viimeiset kaksi puolilyönnillä.

Ihan kaikki nuo keskihämikset eivät mielestäni ole maailman kauneimpia, mutta ohjeen mukaan menin. Mulla on kyllä sellainen paperi, jossa on parisenkymmentä erilaista, joten ehkä joku päivä sisällytän ne johonkin omaan malliin, kunhan nyt vain saan ensin vielä paremman tuntuman noihin nypylöihin.

Päättely oli taas ihana: hieman kudontaa ja solmuilla kiinni. Ei tympeää neulalla pujottelua.

Joululahjat osa 1: pitsinen kirjanmerkki

Aloitin taas pitkästä aikaa nypläyksen keväällä, ja ensimmäiseksi verryttelin taitojani tällä. Ihan en muistanut, miten kauniin aloituksen saa, mutta meneehän tuokin.

Onneksi tuli tehtyä joitakin kirjanmerkkejä varastoon, sillä tänä vuonna ei ole oikein saanut tartuttua joululahjojejn tekoon.

Imetyspaita

Ihastuin tähän kankaaseen niin, että ostin reilun palan Leaves-trikoota kangaskaupasta (Pamela Hiltl, Lillestoff), että saan siitä itsellenikin jotain. Suunnilleen meni pituuden verran tuota kangasta. Resori ja ruskea trikoo ovat täältä.

Kaavat otin hankkimastani imetystopista. Ensi kerralla voisi miettiä sen verran, että testaa tuon rinnan alle tulevan sauman kohdan ennen kuin vetää kappaleet kiinni toisiinsa. Olisi ollut myös hyvä muistaa lisätä etu- ja takakappaleen hihaa vastakkain tulevaan osaan hieman kangasvaraa, jos aikoo hihat istuttaa toppikaavaan. Resoreissa menin siitä, missä aita on matalin, eli surruutin vain saumurilla oikeat puolet vastakkain. Luotan siihen, että pingotus pitää ne kauniisti oikein päin.  Vatsan kohdalta se myös kiristää tällä hetkellä, joten nähtäväksi jää, miten paita asettuu sitten käytössä.

Kaikesta huolimatta olen oikein tyytyväinen tähänkin tuotokseen ja varsinkin siihen, kuinka helppoa on saumurilla saada aikaan! Hyrisen joka kerta mielihyvästä, kun saan sillä ommella!

Villatakkia tuleviin tarpeisiin

Kaapissa on aika paljon villapaitoja, joten nyt oli takin vuoro. Olen tätä takkia ihaillut muissa blogeissa (esim. täällä) jo hetken, ja syksyllä sain viimein laitettua puikoille. Ohjeen mukainen keltainen miellytti kyllä värinä enemmän, mutta näytin niin kalpealta, että päädyin petroliin. Nyt mä toivon kovanlaatuisia pakkasia ensi vuodelle, jotta tälle takille tulee käyttöä. 

En jaksanut ajatusta yhdistämisestä ja saumoista, joten aloitin alhaalta ja tein kainaloihin asti tasona. Samalla tulin sekoittaneeksi mallin suunnan ja reunat, mutta onneksi pystyin nämä esteet loppujen lopuksi voittamaan. Hetken takki sai kuitenkin maata laatikossa. Aika jäykkä tuo on ainakin vielä päällä, mutta jos se pehmenisi käytössä. Nyt tuntuu ja näyttää siltä, kuin olisi jakkuun sonnustautunut. Kaulukseen mun piti tehdä paljon pidemmät kuin 6 cm:n alut.

Ohje: Novita, syksy 2013, malli 79
Lanka: Novita isoveli
Langan menekki: M-koossa 650 g + nappeja 7 kpl
Puikot: 5

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2015!

Tänä vuonna korttiteemaksi valikoituivat joulutontut. Pohjana on edesmenneen Tiimarin saattohoidosta ostettuja korttipohjia, Sinellin viimevuotista silkkipaperia ja tarroja, epämääräisiä nauhanpätkiä laatikosta sekä siirtokuvat muovipohjalla (siirtokuvista täällä). Silkkipaperi on kiinnitetty kaksipuoleisella askarteluteipillä, muovi ja rusetti kuumaliimalla. Siirtokuvia ei kannata pitää muovissa kiinni, kun toiselle puolelle kuumaliimaa laittaa - oishan sen voinut päätelläkin, mutta onneksi opin kantapään kautta heti ensimmäisen jälkeen. 

Siirtokuva vaati kirjekuoreen mukaan vielä suojamuovin kortin ja kirjekuoren väliin, jottei siirtokuvaan tarttuisi kirjekuoren paperista nukkaa. Huomasin myös joulukoristeita laittaessani, että viimevuotiset siirtokuvat olivat hieman säilytyksestä kärsineet; kahden muovin välissä kellarissa ne olivat muuttuneet epätasaisiksi pinnaltaan. Kaukaa katsottuna eroa ei kuitenkaan huomaa. 

Helppoa kauraa

Oma kaurapussi alkoi osoittaa jo vanhenemisen merkkejä. Tyhmänä en silloin tehnyt pestävää päällistä, vaan olen käyttänyt jotain liinaa aina välissä. Nyt siis paranneltu versio kivunlievittäjästä. Neliönmuotoisia pusseja tuli neljä. Pituutta on noin 60 senttiä ja korkeutta se 15. Hyvä, yksityiskohtainen ohje kuvineen löytyy täältä. Päällikangas on jotain vanhaa lakanaa mökiltä.

Valkoinen saattaa tulla vain kertakäyttöön, enkä siksi siihen viitsinyt panostaa sen enempää, vaikka alussa oli hienot suunnitelmat.

Lentävät kaverit

Tekolistalla on ollut jo monta viikkoa jokin lelu puuhakaareen, kun meillä ei roikotettavia ole vielä kuin Ainu-helistin, enkä ajatellut sen ihan viikkoja tulokasta viihdyttävän. Törmäsin Tyyppiin, ja tein siitä omat versioni.

Nämä syntyivät kaikenmaailman kangastilkuista ja ovat mitoiltaan ehkä 10 x 15 cm. Sain ympättyä tuota itse tekemääni kanttinauhaakin toisen raajoiksi. Kokeilin ensi kertaa myös applikointia, ja kyllä se kaksipuolisen silitettävän kovikepaperin avulla olikin helppoa! Sisällä on paksua vanulevyä yksi kerros.

Selkään, pään ja vartalon rajakohtaan, muistin laittaa lenksut, jotta saan nämä kaareen kiinni lentämään. Samalla ovat myös sopivassa kulmassa alla makaavaan vauvaan nähden.

Vauvan ensilelu

Itse ei tulisi koskaan keksittyä, että tällainen jämäpaloista koottu lelu voisi edes vauvaa kiinnostaa, mutta näitähän on marketit täynnä. 

Pohjakangas on jämiä vuosia sitten tehdystä mekosta, vihreät nauhat on vanhojentanssipuvun tähteitä. Oranssi nauha on uusinta hankintaa. Sisällä on kaksi kerrosta sellofaania rapisteltavaksi. Tikkasin sen keskeltä kiinni, mutta en tiedä, tikkasinko vain muoviin reiän. No, ehkä keskikohta silti pitää jotenkin paikallaan sellofaanin. Tätä varmaan joutuu pesukoneessa käyttämään muutaman kerran. Tietääkö joku, mitä tuolle sellofaanille tapahtuu siellä?

Testailin myös tilaamiani FOE-nauhoja (Etsyn kautta täältä) ja tein joustavan rannekkeen niistä. Toinen puoli on tuollainen hunajakenno ja toinen ihan vain harmaa. Eräs ystävän tuttava vinkkasi käyttävänsä hiuspompulaa, jotta muistaisi kummalta puolelta on vauvaansa ruokkinut viimeksi. Pompulat vain kiristää usein ranteissa.

Vinonauhaa

Ostin kesällä vinonauhavehkeen. Kauhean ylihinnoiteltu pieni kapistus (esimerkiksi täältä: Clover vinonauhan tekijä), mutta kyllä se vaan nauhaa tekee. Nyt ei ole sitten kaupoissa juoksentelun ja yksiväristen varassa, kun omista jämistä voi hyvin tehdä yksityiskohtia uusiin ompeluksiin.

Idea on yksinkertainen: leikkaa suorakaidetta pitkä suikale, työnnä se nurja puoli ylöspäin laitteen läpi ja silitä ulostullut osa vinonauhaksi. Mun ohut ja löperö ensimmäisen kokeilun kangas oli hieman vaikea saada laitteen läpi, mutta onneksi tuossa laitteen keskellä on aukko, josta neulalla voi kankaan liu'uttaa toisesta päästä ulos. Nupparilla kiinni silityslautaan, jotta kädet riittää. Sitten vain silitysrauta koko ajan samassa asennossa ja viitisen senttiä väkkärästä. Jos silitti aivan kiinni metallissa, ohut kangas meni ruttuun. Kangas leviää hieman ulostullessaan, mutta tämä on huomioitu kyllä paketissa luvatussa leveydessä. Omat leikkausleveyden heitot näkyvät sitten vain sisäpuolella, joten ei ole ihan millintarkkaan hommaa leveämmissä vinonauhoissa. Tuo kuvan on 25 mm.

Vankikarkuri

Kotonaolo yllätti, ja kaapista löytyi vain vankikarkurikangasta. Samaan aikaan sain vihdoin ikioman ensimmäisen saumurini, ja ompelemisen autuus laskeutui tämän katon alle. Miten mä olenkaan tässä välissä näin monet vuodet pärjännyt ilman! Vaikka paljon en ole vielä ehtinyt koneeseen tutustua, niin se vähä on ollut ainoastaan positiivista. Vapaavarsihan tuosta puuttuu, mutta muuten luulen sen täyttävän kaikki toiveeni. Mun ompelukoneeseen verrattuna saumuri on vielä niin pehmeä-ääninen ja hiljainenkin! Voin täydestä sydämestä myös liittyä kaikkiin tuota liikettä ylistävien joukkoon: Sähköposteihin vastattiin kattavasti, asiantuntevasti ja suomeksi. Tilaaminen oli helppoa, ja paketti saapui viikossa. 

Ensi kerralla pitää kyllä vyötärökappaleessa käyttää ihan oikeaa resoria. Onhan se mukavan kiristämätön, kun resorin tilalla on trikoota (oikea syy resorin puuttumiseen oli kuitenkin se, ettei resoria ollut kotona valmiiksi), mutta kyllä se trikoo menettää äkkiä vähäisenkin elastisuutensa ja housuja saa olla kiskomassa koko ajan ylös. Olen kyllä aika ylpeä siitä, että raidat osuivat kaikkialla kohdilleen!