Joululahjat osa 6: kaurapussi

Onneksi esittelin kaverille tekemiäni kauratyynyjä ja hän avasi suunsa, niin sain vielä tämän pukinkonttiin. Hän oli kuulemma katsellut jossain vaiheessa kauratyynyä kaupasta, mutta jättänyt sinne hinnan takia. Kävin kaupasta hakemassa jyvät, mutta muuten turvauduin oman laatikon antimiin. Päällikankaana on joku Tampellan puuvillainen verhokangas.

Toinen toiveaskartelu oli äidille, joka suree jo valmiiksi sitä, että joulukoristeet häviävät lasten mukana maailmalle. Äiti sai siis vanhoja korvaamaan uudet huopahimmelit. Suosittelen nopeaksi lahjaksi!

Joululahjat osa 5: tilkkupeitto

Aikaisin kun aloittaa, niin joskus tulee valmista. Nyt ei mennyt edes yli aiotun joulun!

Sisko sai toivomansa torkkupeiton isoäidinneliöistä. Kerroksia tein jokaiseen ruutuun kuusi ja reunan. Näin mun käsialalla kooksi yhdelle palalle tuli 15 x 15 cm. Kahdeksan on vaa'assa ja 12 pystyssä eli yhteensä noita on 96. Peiton mitat ovat siis 120 x 180, että tämän pitäisi kyllä lämmittää.

Kesällä meinasi loppua puolivälissä paloja usko, mutta joulukuun alussa sain varsinkin yhdistämisvaiheessa hirmuisen innon päälle. Itse paloja totesin voivani tehdä enimmillään kaksi päivässä selän kipeytymättä, mutta tuossa yhdistämisessä asento oli hieman toinen ja pari päivää putkeen koukkusin. Palat yhdistin etupuolelta vain reunimmaisesta silmukan osasta, jolloin oikealle puolelle sai hauskan kohopinnan. Lopuksi virkkailin kaksi kertaa peiton ympäri. 

Ohje: Novita muokattuna
Lanka: Seitsemän Veljestä luonnonvalkoinen, pinkki ja graffitinharmaa
Langan menekki: 5 + 5 + 2 kerää eli 1,8 kg
Virkkuukoukku: 4

Joululahjat osa 4: joulutähti

Helmikuussa oli sentään joulu mielessä. Kokeilin ensimmäistä kertaa laanalankaa nypläyksessä. Olin juuri tehnyt tuon ensimmäisen nyplätyn kirjanmerkin, ja ihmettelin, mihin loppulangat käyttäisin, kun ei millään viitsisi vain roskiin heittää. Sain sitten mallin kivaan tähteen. Yhtään en tiedä, menikö oikein, mutta aika samalta se näyttää kuin ohjekuvassa.

Aikamoinen päättely siinä oli, kun en aloittanut keskeltä lankaa, vaan vain solmin kahden nypylän poikkaistut langat yhteen. Vähän se mielestäni myös häiritsee mallia, kun on noin monta lankaa pääteltävänä, mutta yritin enimmät piilottaa noihin liinalyönteihin. Suurensin mallia 20 %, koska lanka oli paljon paksumpaa kuin ohjeessa, mutta siltikin tuntuu, että tuo 80:n lanka oli liian paksua ohjeeseen. Vieläkin saa olla isompaa.

Joululahjat osa 3: pitsinen kirjanmerkki

Eräs pitsiharjoitus on ollut mantelin tekeminen. Kaikki siitä hirmuisesti peloitteli - kuulemma vasta 1000. onnistuu - mutta musta tekeminen oli kivaa. Eihän ne aivan tasalaatuisia ole, mutta jotkin yksilöt oli jo ensimmäisessä työssä ihan hyvännäköisiä.

  

Malli on Leena Haukanheimon ja vuodelta 1997. Lanka taas Bockensia täältä.

Joululahjat osa 2: pitsinen kirjanmerkki

Taas malli, jonka alkuperää en ole laittanut muistiin. Tarkoituksena oli kuitenkin harjoitella hämähäkkien tekoa. Niitä on erilaisina viisi tuossa keskellä ja reunoissa pienempiä. Pareja oli käytössä ehkä 14. Langan tiedän varmaksi: se oli Bockens 66/3, kullanruskea.

Ja kuten näkyy, kierteet puuttuu hämiksen jaloista ensimmäisessä. En myöskään muistanut puolilyönti-innossani, että nuo ensimmäiset kaksi pikkuhämistä ois pitänyt tehdä liinalyönnillä, kuten nuo seuraavat kaksi on tehty. Virheen korjasin tekemällä myös viimeiset kaksi puolilyönnillä.

Ihan kaikki nuo keskihämikset eivät mielestäni ole maailman kauneimpia, mutta ohjeen mukaan menin. Mulla on kyllä sellainen paperi, jossa on parisenkymmentä erilaista, joten ehkä joku päivä sisällytän ne johonkin omaan malliin, kunhan nyt vain saan ensin vielä paremman tuntuman noihin nypylöihin.

Päättely oli taas ihana: hieman kudontaa ja solmuilla kiinni. Ei tympeää neulalla pujottelua.

Joululahjat osa 1: pitsinen kirjanmerkki

Aloitin taas pitkästä aikaa nypläyksen keväällä, ja ensimmäiseksi verryttelin taitojani tällä. Ihan en muistanut, miten kauniin aloituksen saa, mutta meneehän tuokin.

Onneksi tuli tehtyä joitakin kirjanmerkkejä varastoon, sillä tänä vuonna ei ole oikein saanut tartuttua joululahjojejn tekoon.

Imetyspaita

Ihastuin tähän kankaaseen niin, että ostin reilun palan Leaves-trikoota kangaskaupasta (Pamela Hiltl, Lillestoff), että saan siitä itsellenikin jotain. Suunnilleen meni pituuden verran tuota kangasta. Resori ja ruskea trikoo ovat täältä.

Kaavat otin hankkimastani imetystopista. Ensi kerralla voisi miettiä sen verran, että testaa tuon rinnan alle tulevan sauman kohdan ennen kuin vetää kappaleet kiinni toisiinsa. Olisi ollut myös hyvä muistaa lisätä etu- ja takakappaleen hihaa vastakkain tulevaan osaan hieman kangasvaraa, jos aikoo hihat istuttaa toppikaavaan. Resoreissa menin siitä, missä aita on matalin, eli surruutin vain saumurilla oikeat puolet vastakkain. Luotan siihen, että pingotus pitää ne kauniisti oikein päin.  Vatsan kohdalta se myös kiristää tällä hetkellä, joten nähtäväksi jää, miten paita asettuu sitten käytössä.

Kaikesta huolimatta olen oikein tyytyväinen tähänkin tuotokseen ja varsinkin siihen, kuinka helppoa on saumurilla saada aikaan! Hyrisen joka kerta mielihyvästä, kun saan sillä ommella!

Villatakkia tuleviin tarpeisiin

Kaapissa on aika paljon villapaitoja, joten nyt oli takin vuoro. Olen tätä takkia ihaillut muissa blogeissa (esim. täällä) jo hetken, ja syksyllä sain viimein laitettua puikoille. Ohjeen mukainen keltainen miellytti kyllä värinä enemmän, mutta näytin niin kalpealta, että päädyin petroliin. Nyt mä toivon kovanlaatuisia pakkasia ensi vuodelle, jotta tälle takille tulee käyttöä. 

En jaksanut ajatusta yhdistämisestä ja saumoista, joten aloitin alhaalta ja tein kainaloihin asti tasona. Samalla tulin sekoittaneeksi mallin suunnan ja reunat, mutta onneksi pystyin nämä esteet loppujen lopuksi voittamaan. Hetken takki sai kuitenkin maata laatikossa. Aika jäykkä tuo on ainakin vielä päällä, mutta jos se pehmenisi käytössä. Nyt tuntuu ja näyttää siltä, kuin olisi jakkuun sonnustautunut. Kaulukseen mun piti tehdä paljon pidemmät kuin 6 cm:n alut.

Ohje: Novita, syksy 2013, malli 79
Lanka: Novita isoveli
Langan menekki: M-koossa 650 g + nappeja 7 kpl
Puikot: 5

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2015!

Tänä vuonna korttiteemaksi valikoituivat joulutontut. Pohjana on edesmenneen Tiimarin saattohoidosta ostettuja korttipohjia, Sinellin viimevuotista silkkipaperia ja tarroja, epämääräisiä nauhanpätkiä laatikosta sekä siirtokuvat muovipohjalla (siirtokuvista täällä). Silkkipaperi on kiinnitetty kaksipuoleisella askarteluteipillä, muovi ja rusetti kuumaliimalla. Siirtokuvia ei kannata pitää muovissa kiinni, kun toiselle puolelle kuumaliimaa laittaa - oishan sen voinut päätelläkin, mutta onneksi opin kantapään kautta heti ensimmäisen jälkeen. 

Siirtokuva vaati kirjekuoreen mukaan vielä suojamuovin kortin ja kirjekuoren väliin, jottei siirtokuvaan tarttuisi kirjekuoren paperista nukkaa. Huomasin myös joulukoristeita laittaessani, että viimevuotiset siirtokuvat olivat hieman säilytyksestä kärsineet; kahden muovin välissä kellarissa ne olivat muuttuneet epätasaisiksi pinnaltaan. Kaukaa katsottuna eroa ei kuitenkaan huomaa. 

Helppoa kauraa

Oma kaurapussi alkoi osoittaa jo vanhenemisen merkkejä. Tyhmänä en silloin tehnyt pestävää päällistä, vaan olen käyttänyt jotain liinaa aina välissä. Nyt siis paranneltu versio kivunlievittäjästä. Neliönmuotoisia pusseja tuli neljä. Pituutta on noin 60 senttiä ja korkeutta se 15. Hyvä, yksityiskohtainen ohje kuvineen löytyy täältä. Päällikangas on jotain vanhaa lakanaa mökiltä.

Valkoinen saattaa tulla vain kertakäyttöön, enkä siksi siihen viitsinyt panostaa sen enempää, vaikka alussa oli hienot suunnitelmat.

Lentävät kaverit

Tekolistalla on ollut jo monta viikkoa jokin lelu puuhakaareen, kun meillä ei roikotettavia ole vielä kuin Ainu-helistin, enkä ajatellut sen ihan viikkoja tulokasta viihdyttävän. Törmäsin Tyyppiin, ja tein siitä omat versioni.

Nämä syntyivät kaikenmaailman kangastilkuista ja ovat mitoiltaan ehkä 10 x 15 cm. Sain ympättyä tuota itse tekemääni kanttinauhaakin toisen raajoiksi. Kokeilin ensi kertaa myös applikointia, ja kyllä se kaksipuolisen silitettävän kovikepaperin avulla olikin helppoa! Sisällä on paksua vanulevyä yksi kerros.

Selkään, pään ja vartalon rajakohtaan, muistin laittaa lenksut, jotta saan nämä kaareen kiinni lentämään. Samalla ovat myös sopivassa kulmassa alla makaavaan vauvaan nähden.

Vauvan ensilelu

Itse ei tulisi koskaan keksittyä, että tällainen jämäpaloista koottu lelu voisi edes vauvaa kiinnostaa, mutta näitähän on marketit täynnä. 

Pohjakangas on jämiä vuosia sitten tehdystä mekosta, vihreät nauhat on vanhojentanssipuvun tähteitä. Oranssi nauha on uusinta hankintaa. Sisällä on kaksi kerrosta sellofaania rapisteltavaksi. Tikkasin sen keskeltä kiinni, mutta en tiedä, tikkasinko vain muoviin reiän. No, ehkä keskikohta silti pitää jotenkin paikallaan sellofaanin. Tätä varmaan joutuu pesukoneessa käyttämään muutaman kerran. Tietääkö joku, mitä tuolle sellofaanille tapahtuu siellä?

Testailin myös tilaamiani FOE-nauhoja (Etsyn kautta täältä) ja tein joustavan rannekkeen niistä. Toinen puoli on tuollainen hunajakenno ja toinen ihan vain harmaa. Eräs ystävän tuttava vinkkasi käyttävänsä hiuspompulaa, jotta muistaisi kummalta puolelta on vauvaansa ruokkinut viimeksi. Pompulat vain kiristää usein ranteissa.

Vinonauhaa

Ostin kesällä vinonauhavehkeen. Kauhean ylihinnoiteltu pieni kapistus (esimerkiksi täältä: Clover vinonauhan tekijä), mutta kyllä se vaan nauhaa tekee. Nyt ei ole sitten kaupoissa juoksentelun ja yksiväristen varassa, kun omista jämistä voi hyvin tehdä yksityiskohtia uusiin ompeluksiin.

Idea on yksinkertainen: leikkaa suorakaidetta pitkä suikale, työnnä se nurja puoli ylöspäin laitteen läpi ja silitä ulostullut osa vinonauhaksi. Mun ohut ja löperö ensimmäisen kokeilun kangas oli hieman vaikea saada laitteen läpi, mutta onneksi tuossa laitteen keskellä on aukko, josta neulalla voi kankaan liu'uttaa toisesta päästä ulos. Nupparilla kiinni silityslautaan, jotta kädet riittää. Sitten vain silitysrauta koko ajan samassa asennossa ja viitisen senttiä väkkärästä. Jos silitti aivan kiinni metallissa, ohut kangas meni ruttuun. Kangas leviää hieman ulostullessaan, mutta tämä on huomioitu kyllä paketissa luvatussa leveydessä. Omat leikkausleveyden heitot näkyvät sitten vain sisäpuolella, joten ei ole ihan millintarkkaan hommaa leveämmissä vinonauhoissa. Tuo kuvan on 25 mm.

Vankikarkuri

Kotonaolo yllätti, ja kaapista löytyi vain vankikarkurikangasta. Samaan aikaan sain vihdoin ikioman ensimmäisen saumurini, ja ompelemisen autuus laskeutui tämän katon alle. Miten mä olenkaan tässä välissä näin monet vuodet pärjännyt ilman! Vaikka paljon en ole vielä ehtinyt koneeseen tutustua, niin se vähä on ollut ainoastaan positiivista. Vapaavarsihan tuosta puuttuu, mutta muuten luulen sen täyttävän kaikki toiveeni. Mun ompelukoneeseen verrattuna saumuri on vielä niin pehmeä-ääninen ja hiljainenkin! Voin täydestä sydämestä myös liittyä kaikkiin tuota liikettä ylistävien joukkoon: Sähköposteihin vastattiin kattavasti, asiantuntevasti ja suomeksi. Tilaaminen oli helppoa, ja paketti saapui viikossa. 

Ensi kerralla pitää kyllä vyötärökappaleessa käyttää ihan oikeaa resoria. Onhan se mukavan kiristämätön, kun resorin tilalla on trikoota (oikea syy resorin puuttumiseen oli kuitenkin se, ettei resoria ollut kotona valmiiksi), mutta kyllä se trikoo menettää äkkiä vähäisenkin elastisuutensa ja housuja saa olla kiskomassa koko ajan ylös. Olen kyllä aika ylpeä siitä, että raidat osuivat kaikkialla kohdilleen!

Puuhailua

Kuva-arvoitus: mitä näistä syntyy?

Lakanakangasta taitaa olla hieman yli metri, lisäksi puuvillakankaasta jämät, kuusi kam-neppiparia ja marjapuskien tukirengas, josta on poistettu ne takorautaiset tikut, jotka työnnetään maahan. Myös hula-vannetta ajattelin, mutta normaalikokoiset olivat läpimitaltaan himppasen pieniä. Kuvasta puuttuu myös kaksi 38 * 1 cm vaneripalat (3 mm), mutta sen sijaan siinä on ylimääräisenä kangasputkien sisällä vanua, jonka jouduin repimään irti.

Vanu pelitti ihan hyvin niin kauan, kun tätä ei oltu kasattu ja vanun päät olivat kangasputkien ulkopuolella. Kun ne piti saada piiloon, en saanutkaan enää pujotettua muoviputkia kangas-vanuputkien sisään ja päädyin repimään kaiken vanun irti. Meneehän se noinkin. Ehkä helpompi pestäkin.

Kaaret pysyvät pingotettuina tuolla kangaskaistaleella, ja muoviputket saa pesua varten pois toisesta päästä kangaskaistaleen ja kangasputkien rajakohdasta, sisäpuolelta. Kaaret pysyvät pystyssä nepparikiinnityksellä korkeimmasta kohdastaan, ja toisaalta lyhyiden sivujen väliin tulevien vaneritikkujen avulla. Lisäksi kaariin on ommeltu kolme paikkaa leluille neppikiinnityksien muodossa. Siinä sitten ikuisuusprojektia taas. Pitäähän näitä voida vaihtaa!

Irtonaisen peiton  tein jo aiemmin.

Kiitos insinööri(mielise)t!

Nyt kirjoneuleilemaan! Mä oon aika hyrinöissä tästä:

http://stitchboard.com/pages/pattern/freePatternWizard.php.

Ihanaa tässä on ensinnäkin se, ettei tarvitse mitään tunnuksia. Muutaman kerran jouduin ajamaan oman kuvan läpi alusta asti eri asetuksilla, kun asetusten muutto ei toiminut ihan odotetusti, mutta neljän värin kuva taipui kauniisti kahden värin kuvaksi muutamalla klikkauksella - ainakin yksinkertaisella piirroskuvalla. Ilmeisesti tuo piirrin ottaa huomioon myös kerroksien ja silmukoiden erikokoisuuden (eli ruudukko ei muodostu neliöistä), jolloin lopputulos todennäköisesti vastaa kuvaa eikä veny. 

Tämä generaattori antaa ihan uutta intoa eräisiin lapasiin, joita olen tehnyt jo yli vuoden ja masentunut tuloksen söhryisyydestä paksun langan takia; nyt voin vaihtaa ohuempaan ja antaa tietokoneen laskea uuden kuvion! Ihanaa, että joku on vaivautunuut ohjelmoimaan tällaisen!

Raportoin myöhemmin todellisista käyttökokemuksista.

Pakko-oireista näpertelyä

Mä en kerta kaikkiaan ymmärrä, mitä tällä voi tehdä. Oon vain tosi huono heittämään pois materiaalia, mutta kaappia piti saada siivottua saumuria varten, joten punoin kasaan ja kiinnitin ompelukoneella. Tuloksen vei kirjaston kierrätyshyllyyn, jos jollain olisi parempi mielikuvitus kuin mulla.

Ja sitten joustavien kankaiden pariin!

Joka ilta kun lamppu sammuu, tarvitaan unipussi

Joskus mä kyllä mietin työn valmiiksi saatuani, että oliko tässä nyt taas mitään järkeä. Kauhea vaiva kaikin tavoin, eikä säästä edes rahaa. Mutta onhan tää tuotos nyt tälläkin kertaa aikas ihana! Ei ole muilla vauvoilla samanlaista.

Unipussin saa koko matkalta auki, jotta pienikin lapsi on sinne helppo laittaa. Tuota nukkea sisälle napittaessani totesin kuitenkin, että todennäköisesti jotkut nepit pysyvät alituiseen kiinni, sillä en jaksa tai ehdi napittaa joka kerta pienen sätkiessä sisällä. No, saapa sen ainakin kuivumaan pesun jälkeen ilmavammin. Aluksi meinasin tehdä ihan kiinteät olkasaumat, mutta päädyin neppeihin, kun ne olivat helpommat laittaa. Nyt on myös helpompi pukea, ja jos mun arvio mittasuhteista jotenkin on pettänyt, voin tehdä lisäolkapalat.

 
Unipussissa piti aloittaa kaikki alusta, kaavojen suunnittelusta asti. Kaupoissa pyörähdin sen verran, että yritin saada selkoa, miten tuollainen toimii. Yksinkertaisintahan olisi ollut laittaa vetoketju eteen. Mutta ei, halusin tuollaisen ikään kuin kietaisumallin. Vetoketjun asettuvuutta epäilin sen verran, että päädyin tilaamaan neppejä kiinnitykseen. Kirjoitin niistä jutun erikseen, ettei paisu tämä postaus liian pitkäksi.


Tarvikkeet ja kaavat
Alla olevissa kuvissa näkyykin sitten suuntaa-antavat kaavat leikattujen palojen muodossa. Koko kappaleen pituus on 70 cm. Unipussiin tarvitaan siis päällikangasta, sisäkangasta, tukikangasta ja väliin vanulevyä (160-grammaista). Lisäksi meni neppejä 19. Ensimmäisessä kuvassa on takakappaleen osat, toisessa vasemmanpuoleisen etukappaleen osat neppilistoineen (toinen valkoinen on tukikangas) ja kolmannessa oikeanpuoleisen etukappaleen osat neppilistoineen (jälleen yksi tukikangassuikale). Mulla tais mennä tukikankaat hieman sekaisin tehdessä,  joten jos otatte kuvista mallia, tsekatkaa vielä, kaartuuko tukikangas oikealle vai vasemmalle, kun liimapinta on alaspäin.

Työjärjestys

Jouduin jotain aina välillä purkamaan, joten ohjeet ovat nyt aika summittaiset. Aloitin valmistamalla oikean etukappaleen, eli vanun kiinni harsimisen lisäksi kiinnitin neppilistat ompelemalla oikeat puolet vastakkain. Lopuksi tikkasin listat kiinni päältä. Ulkoreunan siksakkasin yhteen jatko-ompeluiden helpottamiseksi.

Ideana neppilistoissa oli, että sekä vauvaa vasten että päällepäin ei näkyisi neppejä, vaan ne olisivat sisemmissä listoissa kiinni. Seuraavat kaksi kuvaa pyrkivät tätä havainnollistamaan. Valkeassa kankaassa nepit olisi tarkoitus kiinnittää päälimmäiseen listaan (koska tämä oikeanpuoleinen etupala on vasemmanpuoleisen, punaisen palan alla), punaisessa alempaan. Tukikankaat tulevat siis näihin kahteen neppilistaan, ei suojalistaan. Päällimmäisen kuvan siksakit jouduin myöhemmin poistamaan ja kääntämään normaaleiksi saumoiksi ja ompelemaan päältä (ks. viimeinen etappi).

Samalla idealla tein vasemmanpuoleisen etukappaleen. 

Seuraavaksi kiinnitin takakappaleet ja oikean etukappaleen yhteen. Vanu jälleen harsittuna kiinni sisäkankaaseen, päälle oikeanpuoleinen etusosa (ylempi kuva) ja päällimmäiseksi takakappaleen päälliosa oikea puoli alaspäin (alempi kuva). Kun sivu on ommeltu, takakappaleen päälliosa käännetään koko komeuden alle. Näin koko sivusauma jää piiloon sekä pussin sisä- että ulkopuolelta. 

Sitten taisin kiinnittää vasemmanpuoleisen etuosan sisäkankaan ompeleella takaosan sisäkankaaseen ja toisella saumalla vasemmanpuoleisen etuosan ulkokankaan takaosan ulkokankaaseen. Näin saadaan taas sekä sisä- että ulkopuolen saumat koko työn sisään. Koska koko yläosa on vielä auki, työ on helppo kääntää nurin ompelemisen ajaksi.

Viimeinen etappi olikin sitten yläreunan ompelu. Käänsin sisä- ja ulkokankaan vastakkain nuppareilla ja silityksellä ja tikkasin päältä koko pituudelta eli vasemmalta etuolalta kainaloon, kainalosta vasempaan takaolkaan ja niskaan, niskasta oikeaan takaolkaan ja kainalon kautta oikeaan etuolkaan.

Ja sitten neppareita kiinni. Hengitin syvään ja yritin ottaa rauhallisesti, mutta enhän mä sitten osunutkaan niihin kahteen keskimmäiseen listaan. Rinnan yli menevät halusin koristuksen vuoksi näkyviin tuohon eteen ja ne sainkin oikein alapuolelta. Sivua pitkin menevät sitä vastoin eivät näy päällä, mutta kyllä sisäpuolella (toiseksi ylin kuva). No, tuskin ne tuolla reunoissa painavat.

Kam-nepeistä

Käyttö
Tulevissa projekteissa on varmaan aika paljon sellaisia töitä, joissa tarvitaan muitakin sulkemistapoja kuin vetskareita. Tilasin siis jonkin verran neppejä kotiin. Nyt niitä on. Mä luulen, että mun täytyy myös keksiä sellaisia tulevia töitä, joihin voisin näitä käyttää. Lapselle ainakin tällaiset tossut. Ja tietenkin ne perinteiset ruokalaput ja -takit, kuolalaput ja muut vaatteet. Tajusin myös, ettei tuttinauhaan tarvita sellaista kumirengasta ollenkaan, jos ostaa erimallisen tutin ja kiinnittää nauhaan nepillä (ks. tuttinauhasta aikaisemmin). Samalla idealla voi sitten leluja tai juomapullon kiinnittää rattaisiin, kun tavaroiden tiputtelu alkaa. Puuhamaton kaareen ajattelin myös pistää irrotettavat lelut, siitä toivottavasti myöhemmin.

Itselle tai kotiinkin löysin erinäisiä vaihtoehtoja ihan vaatteiden lisäksi. Mekon ilmettä voi muuttaa vöillä. Tällainen kangaskorikin on aika hauska. Tyynynpäällisen ja pussilakanat voi tuunata kiinni nepeillä! Jos leipäkoriin olisi tarvetta, tekisin tällä idealla. Ja sitten on ihan höpöhöpöä, joka on tosi söpöä! Oletteko nähneet muita hyviä ideoita?

Tilaaminen
Ajattelin valmistajalla olevan parhaat valikoimat, ja kai ne aika laajat olikin. Sain kaikki värit yhdellä kertaa samasta paikasta, osan pyöreitä ja osan tähtiä. Muutama robottikaiverrettukin tuli kaupan päälle. Sivuilla on todella selvät ohjeet kaikesta neppeihin liittyvästä. Ainoa huono puoli tuossa kaupassa on se, että aikamoiset määrät saa tilata kerralla yhtä väriä, jos ei heidän valmiit sekoituksensa miellytä (minimi 50 yhden värin tilauksissa). Kotiin tupsahti tarvikkeet 800 neppiin ja neppipihdit eri koon osasilla varustettuna. Tilaa ne vievät onneksi vähän, ja yhden nepin hinnaksi ei tule kuin 15 senttiä, vaikka mukaan laskee postikulut ja pihdit. Ihan suhteellisen halpaa siis. Ja halpenee, mitä enemmän pihtejä käyttää.

Huomioita
Muutamia asioita tuli opittua, jotka mielestäni ovat listaamisen arvoisia muille aloittelijoille:

• Neppiin kuuluu neljä osaa: kaksi ympyrää/tähteä/yms., yksi naaras ja yksi uros (ks. kuva yllä: punaiset osat). Naaras ja uros ovat siis kiinniottavat osat, ympyrät molempien samanlaiset vastinkappaleet. Neppien käyttötarkoituksesta riippuen voi tilata naaraita ja uroita saman määrän (esim. 25 + 25) ja kantoja vastaavasti (25 + 25 = 50) tai esimerkiksi uroksia enemmän kuin naaraita (25 + 75) ja kantoja vastaavasti (25 + 75 = 100). Ensimmäinen toimii silloin, kun säätövaraa ei haluta jättää, toinen esimerkiksi potkareiden olalla tai kestovaipoissa säätövarana. 
• Pakkauksissa neppien osien määrää ei ole aivan tarkkaan laskettu (painon mukaan), joten jos ei ole ihan nökönuukaa, millainen neppiosa jää vaatteeseen piiloon, voi myös käyttää erivärisiä osia yhdessä, kunhan kaikki ovat samankokoisia. Kanta vaatteen ulkopuolella voi olla se haluttu punainen, mutta naaras, uros ja sisäpuolen kanta voivat olla sitten jämiä muista väreistä.
• Neppikoko 20 on yleisin ja aika napakka. Näitä käytetään yleisesti kai esimerkiksi kestovaipoissa. Muun koon neppejä en edes tilannut, kun tuntuvat hieman yli sentin halkaisijallaan ihan sopivilta kaikkiin mun käyttötarkoituksiin (lähinnä lastenvaatteisiin ja muihin tarvikkeisiin).
• Koon 20 nepit tarvitsevat jo suhteellisen paksun kangaskerroksen standard-piikinpituudella. Usein olenkin nähnyt näitä laitettavan resorin päälle. Kaksi puuvillakangasta vastakkain tuntui hieman liian ohuelta pitkäaikaiseen käyttöön, joten nepin kohtaan kannattaa laittaa ekstrakangaskerros. 
• Nepistä tulee aika paksu kaikkine kangaskerroksineen ja muoviosineen, joten näitä ei voi käyttää sellaisissa paikoissa vaatteita, jotka painavat. Sopivat siis hyvin potkareissa olalle ja haaroväliin vaippaikäisenä, mutta en käyttäisi päinmakaavalla vauvalla edessä. Ehkä rengasmaiset prym-nepit ovat siihen sopivampia? 
• Tähtineppeihin tarvitaan koon 22 kumit pihteihin. Mun valitsemassa aloituspakkauksessa niitä ei ollut, joten kannattaa varmistaa, että sellaiset tilaa, jos tähtineppejä mielii. Näissä sisäkanta on pyöreä, eikä tähtikuvioinen, joten raapiutumista ei tarvitse miettiä. Yllä olevassa kuvassa siis se yksi poikkeava osa muusta setistä.
• Jos tuntee olevansa tunaroija, kannattaa varmaan samalla hankkia neppien poistopihdit. Verkosta olen ymmärtänyt, että neppien irtirepimistä ei kannata harrastaa.  
• Alla kuvassa hankkimani pihtipaketti ja lisätarvikkeena se koon 22 musta muoviosa. Osa 22 on siis isompiin neppeihin ja tähtiin yhtälailla. Mun peruspakkauksesa tuli pihdit, mustat kumit (koot 14, 16, 20), näihin sopivat pressiosat (toinen laitteessa ja toinen vieressä; erilaisuus eli paksuus piilee tuon valkoisen kumin alla), ruuvari ja pistin.

 

Kiinnitysohje löytyy englanninkielisenä videona täältä.

Suomenkieliset kuvaohjeet esimerkiksi täältä. 

Imetystyynyn kaava

Pari vuotta sitten piirtelin erään kaverini imetystyynyn kaavan, kun ajattelin tämän olevan ihan mukava lahja vauvaperheille. Ensimmäisenä näkyvän teinkin valmiiksi eräälle tuttavalle, mutta hänellä olikin jo tyyny hankittuna, kun vihdoin tavoitin hänet (en malttanut sitä yhtä päivää odottaa). No, täyttämättömänähän tuo ei paljon kaapissa vie tilaa. Kankaana on kirpputorilta löytämäni Finlaysonin verhot.

Nyt tein sitten vaihtopäällisen  samaiseen tyynyyn, ja (omasta mielestäni) parannuksen: nauhasitomisien ja tyynyn pursuamisen sijasta leikkasin reippaammin kangasta, jotta siihen saa nepit kiinni. Kuvassa neppejä ei vielä ole, koska en ollut saanut niitä tilattua, kun kuva otettiin. Suunnitteluun käytin aikaa ehkä puoli sekuntia, ja tuloksena päällekäin menevät päädyt ovat hieman ruttuiset, mutta mitäpä tuosta. Ensi kerralla sitten enemmän muotoilua. Kangas täältä, palalaarista.

Kuvasta voi katsoa tyynyn muotoa ja mittoja. Jos mielii tehdä nepit, lisää 10 cm tuohon 22 + 40 senttiin, jotta lisäykset voi kääntää kaksinkerroin nappilistaksi. Tältä tyyny näyttää täytettynä:

Tarvikkeet:

• lakanakangasta sisätyynyyn:  130 cm (2x 80 cm x 65 cm)
• vetskari sisätyynyyn: 15 cm
• styroxraetta täytteeksi (esim. vanhasta säkkituolista tai täältä)
• -
• kangasta tyynynpäälliseen: 130 cm (2x 80 cm x 65 cm)
• nauhaa/hihnaa kiinnitykseen 80 cm  
• klippi  (esim. vanhasta repusta tai täältä)
• 20 cm x 6 nauhaa etureunan kiinnitykseen (esim. paitojen ripustuslenkeistä) TAI neppejä (esim. kam- tai prym-nepit) ja kovikekangasta 20 cm x 48 cm

Käyttötoimivuudesta minulla ei ole tietoa.

Kaulusjakku lapselle

Kävin taannoin lankakaupassa ja ostin taas tuhanteen työhön langat samalla kertaa. Tällä kerralla pistin langat pussiin ohjeiden kanssa ja merkitsin jokaiseen lankakerään, mihin se on tarkoitettu. Nyt ovat lehdet sitten eri paikoissa, joten teen lehti kerrallaan työn valmiiksi, jotta saan lehdet oikeille paikoilleen. Käsityökaappi huutaa muutenkin siivoamista, mutta ehkä tässä nyt pikkuhiljaa sitten...

Nyt laskin etukäteen taka- ja etukappaleet yhteen, ettei tule turhia sivusaumoja. Tässä mallissa se oli kovin yksinkertainen toimitus eli summaamista. Kainaloissa piti sitten uudestaan laskea, milloin kavennetaan, ja miettiä, mistä päin hakaneuloille siirretyt silmukat neulotaan, mutta mieluummin näin kuin neulan kanssa yhteenliittämistä.

Ohje: Moda 1/2013
Koko: 0-6 kk
Lanka: Gjestal Janne
Menekki: 150 g ja lisäksi neljä nappia
Puikot: 3:n pyöröt & sukat, isot hakaneulat

Ihan ensimmäinen hankinta

Nämä osat raahasin kotiin mökin vintiltä aivan ensimmäiseksi. Työn valmistuminen lykkääntyi, kun pelkäsin sen olevan haastavaa, mutta se menikin ihan ilman purkamista. Vaunutkin katsastettiin samalla, mutta niissä ei juuri muokkaamisen tarvetta ole. Jos nyt kuminauha pitää vaihtaa tai patjaan uusi päällinen ommella, niin sen tekee hetkessä. Saavat vielä hetken aikaa olla varastossa.

Metalliosien kimppuun kävin hinkkaamalla niitä jos jollakin aineella, ja kyllähän ne monen vuosikymmenen aikana olivatkin hieman patinoituneet. Alkuperäinen kangaskin oli siltä ajalta, kun minä tuossa istuskelin, ja olisi mainosti mennyt nytkin, mutta kaipasin siihen vähän väriä.  

Bussikangas on täältä palalaarista, ja lisänä on lakanakangasta, jotta olisi vähän tukevampi. Sen lisäksi on jämäpala ruskeaa kanttinauhaa laatikoiden uumenista ja kolme kam-neppiä. Kai ne riittävät pitämään lapsen turvallisesti tuossa paikoillaan. Sitterin takana on tasku, johon selän tukilevyn saa sujautettua.

Kaavat piirsin vanhasta, ja vähänhän ne sitten heittivät, kun en alkuperäistä halunnut osiin hajottaa. Jos vaikka siskoja aikanaan miellyttääkin tuo alkuperäinen enemmän tai varapäällistä tarvitsen. Ihan riittävän hyvä siitä kuitenkin näytti tulevan. Eräs pieni vieras kävi tämän jo koeajamassa.