Kolmosten paidat

Sisko tuli ompelemaan tilaushousuja kaverilleen, jolla on samankokoinen lapsi kuin meillä. Voitte arvata, kuinka paljon jää jämiä täysleveistä kankaista, kun niistä pikkuihmiselle peruspökät saumuroi. Mullehan ne jämät jäi, ja ne ahdisti niin kovin paljon, että hurautin ne samana iltana paidoiksi, jotta eivät jäisi nurkkiin roikkumaan. Ja siskolle toimitettavaksi eteenpäin.

On ihanaa suorittaa näitä paitoja pois, kun kaavat oli valmiina ja kokoaminen tuoreessa muistissa. Tämän homman tekisi hauskemmaksi ainoastaan se, ettei tarvitsisi silitellä tukikangasta ja neppejä napautella kiinni. Silityslaudan ja -raudan sekä vasaran ja pihtien esiin ottaminen kun on niin kamalan aikaavieää. Jälkimmäisessä joutuu oikeastikin odottamaan aamuun, ettei tuota niin kamalaa mekkalaa!

Omista kangasvarastoista jouduin sentään lisäämään hihat. Pääsinpähän eroon tuosta pinkistäkin, jota en koskaan tulisi omiin vaatteisiini käyttämään. Helmoihin tuli kapea resori, koska kääntämisvaraa kankaassa ei oikein ollut.

Huh! Poissa silmistä, poissa sydämestä!

Sälää

Poitsu tarvitsi jalkarätit, kun syksy tuli. Ehkä olisi kannattanut vain ostaa se kaava, kun jotain tällaista tavoitteilin. Etureuna läpässä olisi pitänyt tehdä kaarevaksi. Ehkä? Noh, toimiihan nämä ihan hyvin. Kangas on EK:n palalaarista.

Omat kengät olivat todella kunnostuksen tarpeessa. Lankki auttoi aina kahdeksi tunniksi, mutta kotiin palasin oikeanpuoleisella tyylillä. Nyt laitoin marketista saatavaa nahkaväriä. Toivotaan, että se pitää vähän paremmin. Vielä en ole päässyt testaamaan, koska nauhoja ei ole pujoteltu!

EK:sta ostin jossain mielenhäiriössä (pakko saada jotain!) lakanakangasta. Tein kahdet vauvakoon lakanat. Tuleehan nämä käyttöön, mutta mitä mä teen vielä sillä loppupalalla? Ehkä nämä ilmestyy vielä johonkin applikoituina, sillä nuo on kyllä aika herkullisia nuo talot ja puut.

Tein kauheella kyydillä villapaidasta uusia pipoja, mutta ne juuttuivat siihen käsinpistelyvaiheeseen. Niistä ehkä sitten myöhemmin lisää. Väleistä jäi ihan minipieniä paloja sekä villasta että fleecestä, joten muutamat vauvantumput sain aikaiseksi. Näihin sitten ketjulla nauha väliin. Valmis ja ulos tästä taloudesta. 

Minikokoa

Ehdin vasta suuntautua ajatukseen, että jotain pitäisi ystävälle keksiä, kun esikoinen on tulossa maailmaan. Sitten sain viestin, että lapsi päättikin tulla kuusi viikkoa etuajassa. Yleisesti olen sitä mieltä, että ihan pieniä vaatteita ei kannata hirveästi tehdä, kun ne jäävät niin nopeasti pieneksi, mutta jos tulokas on reipas kaksikiloinen, vaatteiden hankkiminen alkaa vain olla niin vaikeaa, että ihan pikkukokoja kannattaakin lähteä puuhaamaan. Hieman kiirehän näiden kanssa tuli, kun halusin heti antaa vanhemmille.

Normaalikokoiset sakset antavat jotain käsitystä siitä, kuinka pieniä näistä tuli. Varsinkin nuo bodyt tuntuivat niin pieniltä, että mahtunevatko päälle? Haaroihinkaan ei mahtunut kuin yksi neppi! Tuore isä vakuutteli, että taitavat olla oikean kokoisia. 

Housuissa ja potkareissa on kaikissa terät, jotta lämpö pysyis pikkuisella. Samoin bodyihin ja paitaan laitoin kääntöhihat. Taas jouduin vaivaamaan sitä avaruudellista aivopuoliskoani, mutta tulihan se muutaman purkamisen jälkeen. Ensimmäisessä bodyssa on puolitettu vinonauha ommeltu ohueksi nauhaksi, kahdessa jälkimmäisessä Tokmannilta ostettua kapeaa kanttinauhaa (sitä sai etsiä!).

Yritin kovasti tehdä mahdollisimman kapeita saumoja, mutta kun tuntui, ettei mun saumurista lähtenyt! Tuollaisissa pikkuriikkisissä se kapeinkin tuntuu niin jättimäiseltä. Kolmen setin lisäksi tein unipussin, johon sain muutaman Kam-nepin käytettyä. Ne oli kyllä hieman hutiostos, joten tungen niitä joka paikkaan, johon ne vain käyvät.

Kankaat ovat vanhoista projekteista. Ekan kuvan body ja housut, tokan kuvan paita ja housut, kolmannen kuvan body ja potkarit. Neljännen kuvan unipussikankaasta tehdyt asiat tulossa, kun ehdin kuvata ja kirjoitella. Ohjeet tein kaikkiin pienentämällä silmämääräisesti pienimpiä vaatteiden kaavoja, mitä talossa oli.

Näin saat enemmän tilaa kangaskaappiin

Tiedättekö ne sisustuslehtien vinkit, joissa luvataan aina järkeviä ja tilaa säästäviä vinkkejä kodin organisoimiseen: "Käytä hyväksesi portaiden alla oleva tila", "Ripusta 300 euron designmuovilokerikko seinälle pikkutavaroita varten"  tai "lajittele värin mukaan"? Jotenkin uskallan väittää, että käsityöhamstereilta saisi tuhat kertaa parempia vinkkejä, kun rajalliseen tilaan on saatava vielä viisi metriä ihanaa kangasta, tuhat neppiä tai silputtua paperia korttiaskarteluita varten. Toiselle puoliskolle on koko ajan oltava todistamassa, että kyllä nämä mahtuu tähän yhteen kaappiin, joka on varattu käsityömateriaaleille. 

Ja siltikin se ainoa keino säästää materiaalitilaa on tyhjentää niitä kaappeja oikeasti - vaikka siivouskaappiin! Silityslautojen kankaat ovat aika ankeita ja toisaalta vaativat aika ison kangaspalan päälleen!

Pehmukkeeksi ostin EK:sta Bell-verho/pöytähuopaa (5509613A200), ja päälliseen kiinnitin ALUTEX-silityskangasta (5511679U103), jonka pitäisi heijastaa lämpöä takaisin. Silityslaudasta (tai vanhasta kankaasta) muoto reiluilla saumavaroilla ja lisäksi ympärysmitan verran suoraa putkea, johon pujotin kuminauhan, sillä EK:sta ei millään saanut valmista harsomaista nauhakujaa, enkä kyllä jaksanut ratkoa sitä alkuperäisestäkään. Kuminauha pitää mun mielestä kankaan paremmin päällä, ja tällainen systeemi on loppujen lopuksi helpompi tuohon päällekin pingottaa. Vintiökään ei pääse nauhoja vapauttamaan!

Muutamasta pistosta kiinni - suoraan vintille

Ensin oli liian talvi, että olisin saanut tämän viimeistellyksi. Sitten oli liian kesä, että olisin jaksanut touhuta. Sitten alkaa olla ärtyisyys siitä, että tällainen vie tilaa käsityökaapissa. Äiti oli kirpparilta löytänyt hieman kulahtaneen vaunuvarjon.

Vaunutuunauksen kankaista jäi vielä ratastuunaukseenkin varattujen kankaiden jälkeen sen verran materiaalia, että tein uuden varjon näistä. Aika tarkka saa tuossa kaavan piirtämisessä, leikkaamisessa ja ompelemisessa olla, että tulisi aivan priimaa jälkeä. Muuten olen tyytyväinen, mutta kappaleet olisi saaneet olla hieman pidemmät. Yhden kangassuikaleen jouduin leikkaamaan eri päin kuin muut, mutta tein sitten siitä palasta muutenkin erilaisen. Sopii yhteen vaunuverhon kanssa (johon olen aivan kyllästynyt).

Kustomoitu kalenteri

Mun piti tehdä projekti jo viime vuonna, mutta en millään ehtinyt. Tämähän vei aikaa hurjat 20 minuuttia suunnitteluineen ja kangaslaatikon penkomisineen kaikkineen.

Kangaspala on leikattu ja käännetty selän kohdalta. Minä ihan ompelin, mutta varmaan liimaus riittäisi. Sitten Erikeeperillä kangas kiinni kansiin ja muotoonleikkaus eli kulmat pois. Lisää liimaa sisäpuolelle ja  ensimmäinen ja viimeinen sivu päälle kaunistamaan. Lopuksi nahasta leikatut numerot päälle. Kangasta liimattaessa kannattaa olla kitsas, ettei sitten lopputuloksessa näy.

Kangas on aivan huippuihanaa EK:n käsityöpuuvillapalalaarista. Tästä tulee varmaan jouluksikin jotain!

Tossut pitää

Seisomaannousut on vanhemman mielestä paljon kivempia, jos ei tarvitse pelätä kaatumista liukkaiden sukkien takia. Tossut karsii siis yhden syyn muksahteluista. Tossut on tehty nahasta, ja lisäksi on kuminauhaa nilkkojen ympärille.

Ohje on Marian ateljeen. Ensimmäisistä yrityksistä tuli aivan liian pienet ja kapoiset meidän pojan jalkaan, joten levensin lestiä. Tajusin leventää myös tuota päälliosaa, mutta en sitten pidentää takaosaa. Toimivat hyvin näinkin, mutta kauniimpaa olisi, jos kuminauha ja takaosan päät eivät vilkkuisi käytössä. 

Pohjan tein kaksinkertaisena ja tikkasin varmuuden vuoksi muutamalla suoralla toisiinsa kiinni niin, että nahan päällipuolet jäivät sisään. Näin pitävä puoli on sekä lattiaa että sukkaa vasten. Tämä tietenkin tuotti ongelmaa ommeltaessa, mutta laitoin nahan ja ompelukoneen väliin kaavapaperia, jonka sai (melkein) revittyä irti. Pinseteillä kyllä sais. 

Näin ekalla kerralla en applikoinut mitään. Seuraavalla kerralla ajattelin myös etureunaa kaartaa niin, että se tulisi korkeammalle. Ja teen myös näistä varsiversion kuten Punatukka.

Juhlahaalarit lapselle

Tässä siis se tarvehaalari (lisää tietoa haalarista täällä). Smokkibodyn kanssa Poitsu oli kyllä aika herrasmies, mutta en jaksa odotella niitä kuvia saapuvaksi ja käsiteltäväksi.

 

Kangas on EK:sta jotain PISA MODA -mallipakkaa, jossa ei ollut edes hoito-ohjetta. Ajattelin kylmästi heittää pesukoneeseen, kun juhlat on lopullisesti juhlittu, ja todeta sitten, oliko se villakangasta vai sekoitetta ja kuinka hyvin kestää möyryämisen. Ehkä pehmennän koettani pyykkipussilla. Hienopesuohjelmaa en erikseen jaksaa pyörittää.

Kangaslaatikot ovat juuri sopivan kokoisia nousta seisomaan.

Onnistunut haalarikokeilu

Juhlat oli tulossa, joten kokeilin kaupan isommista haalareista pienennetyllä kaavalla ensin arkihaalareita. Aikas mukavat tuli, vaikka itse sanonkin. Erityisen mieluiset haalarit ovat siksi, että ne on myös tosi yksinkertaiset tehdä. Jatkuvat keskeytykset vaativat nopeasti valmistuvia töitä, mutta kyllä mun suoritusmieli aina on tykännyt tällaisista kerralla valmiiksi -töistä, vaikka olenkin harjoituttanut sitä myös neulo puoli vuotta -töillä.

Kangas on EK:n palalaarista. Yleensä tykkään lapsilla värikkäistä, mutta toisaalta on ihan kiva, että noita kuviollisia trikoita on tasapainottamassa jotain hieman rauhallisempaa. Tämä harmaa sammari oli kyllä ihan huippu! Melkein tekisi mieli tehdä itsellekin siitä palasta jotain!

Etukappale koostuu kahdesta osasta eli lappuosa on leikattu erikseen. Lappuosa on kaksinkertainen.

Etukappaleen alempaan osaan tuli pienet muotolaskokset, ja vyötärön kohdalla on sivuilla pienet ulokkeet, jotka mahdollistivat reunan kauniin kääntämisen (ulokkeet siis käännetään sisäpuolelle, sisälappuosan päälle).

Takaosa on yhdestä palasta, mutta leveän kuminauhan rypytys katkaisee selän kahteen osaan. Pepun paikkeilla on valetaskut eli läpät ommeltuna päälle. Takaosan vyötärölle, sivulle, on etuosasta poiketen lisätty suorakaiteiset lisäkkeet nepille. Takaosan yläosa on kaksinkertainen kuten edessä, ja olkahenkselit ommeltu yhdellä kertaa sisään. 

Neppejä on siis sivuissa yhdet ja henkseleissä kiinnityksenä. 

Takaosan yläosa on kivan ylhäällä, etteivät henkselit tipu. Myös rypytys selässä tekee haalareista istuvammat, ja sivunepeilläkin voi jonkinverran säätää omalle lapselle sopivaksi. En kuitenkaan vielä keksinyt, miten kaavaa pitäisi muuttaa, jotta tuo rypytys ei saisi tuollaisia pusseja takapuolelle. Tietysti muotolaskoksilla saisi pussit pois tai rypyttämällä vain tosi kevyesti. Vaikka haittaako tuo?

Jos ei mitään muuta ehdi

No näitä ainakin. Laittaa lapsen vaikka pinnasänkyyn kolmeksi viiden minuutin pätkäksi: kaavan ja kankaiden leikkaus + ompelu ja täyttö + käsin aukko kiinni. Suuri hitti tämä ei ainakaan vielä meidän lapsella ollut. Ehkä hermepussit onkin vähän isompien juttu.

Toimintaa tarjosi NOSH.

Miksi vaihtaa hyvää?

Lisätietoa muodosta täältä ja kankaista täältä ja täältä.

Sarjatuotantoprojekti käyntiin

Olen lykännyt ja lykännyt projektia sarjasta pusseja, joilla saisin lelut kotona, käsityöt kaapissa ja työtarvikkeet töissä järjestykseen. Nyt otin ensiaskeleen, vaikka se tuntui kovin vaikealta. Mun päähän pinttyi ajatus siitä, että pussien täytyy ehdottomasti olla vuoritettuja, ja usko omiin topologisiin taitoihin (kiitos E&I tästä matemaattisesta termistä mun ongelmaan!) oli koetuksella.

Ei se ollut tällaisessa yksinkertaisessa palikkapussissa vaikeeta, kun ei itseltään ihan mahdottomia vaatinut. Tavoitteena oli saada saumurin saumat piiloon, ja siinä onnistuin. Ompelin ensin päällikankaaseen narukujien ulostulot eli käänsin hieman pitkien sivujen reunaa (tikkaus). Sitten ompelin sivu- ja alareunat molemmista pusseista, päällikankaasta vain tuohon tikkaukseen asti. Pohjan kulmiin ompelin tasakylkiset kolmiot, jotta pussi seisoo jämäkämmin. Mallasin sisäpussin ulkopussiin ja leikkasin liian kankaan pois sisäpussin yläreunasta pitäen mielessä sen, että päällipussista menee monta senttiä nauhakujaan. Sitten huolittelin yläreunat. Lopuksi taitoin päällipussin yläreunan nauhakujaksi, jonka väliin jäi samalla sisäpussin reuna taittamattomana. Nauha on jostain vanhasta kangassäkistä. 

Päällikangas oli kirpparilta. Sivusaumojen jälkeen huomasin, että se oli toisesta päästä haalistunut. Yhtään ei jäänyt tätä kaappiin, vaan kankaan muoto määritti pussin muodon ja koon. Sisäkangas on tosi ohutta puuvillaa EK:sta joskus ajat sitten.

Tämä odottaa nyt sitten kaapissa leikkijää. Tällä hetkellä vasta tutustutaan palikoiden eri muotoihin, tornit rakennellaan sitten myöhemmin.