Paluu vanhaan: tuolien päälliset

Ruokapöydän tuolien päälliset alkoivat näyttää hajoamisen merkkejä jo pari vuotta sitten. Vuosi sitten tilanne alkoi olla katastrofaalinen ulkonäön suhteen. Ja siltikin meni näin pitkään, ennen kuin sain tehtyä asialle jotain. Pyysin joululahjaksi siskoja (ja siskoksi luettavaa pikkuserkkua) niitinrepimistalkoisiin. Mulle tämä vaihe oli se projektin hidastaja, sillä testasin niittien repimistä yhdestä tuolista jo vuosi sitten ja jäin välttelemään koko hommaa.

Kankaan tilasin EK:sta. Sen toimitusajaksi luvattiin kuusi viikkoa, mikä sekin on himmentänyt haluja ryhtyä puuhaan. Kotiin se kuitenkin tuotiin viikossa. Ompeluryhmästä kyselin keinonahan ompelemiseen vinkkejä, ja heti listan kärjessä oli etsiä varuiksi lähimmän suutarin numero. Mun Elna jaksoi kuitenkin tosi hienosti tämän uuden aluevaltauksen. Keinonahan leikkaaminenhan on mukavaa puuhaa, eikä ompelemisen muutamaa saumaakaan tarvinnut ekan kerran jälkeen pelätä. Kunhan jaksoi hitaalla polkea eteenpäin ja varsinkin tikeissä olla tarkka. Lopputulos ei täydellinen ole, mutta huomattavasti parempi kuin lähtökohta.

Toinen hankalampi vaihe oli tuolien öljyäminen taaperotaloudessa. Piti löytää aikaa sekä öljyämiselle (taaperolta) että sen jälkeiselle päivän tai parin evakolle. Samalla liimasin uusimani sivupehmusteet istuinpehmusteeseen, vaikka liima ei ainakaan haissut miltään. Niittamisen hoitivatkin sitten Toinen ja isäni minun asetellessa päälliset ja äidin vahtiessa lasta. Apukäsittä ei olisi siitäkään selvitty. Ihan jouluksi eivät valmistuneet, mutta uudeksi vuodeksi kylläkin!

Kankaana oli EK:n Napa värissä B203. Pinta on pääosin PVC:tä, mutta joukossa myös PU:ta. Hoito-ohjeena siis nihkeällä rätillä pyyhkiminen. Kahdeksaan tuoliin sitä meni yhteensä neljä metriä (leveys 138 cm), kun asetteli oikein palaset. Pääsin siis huomattavasti halvemmalla, kuin olin ounastellut, vaikka pitikin ostaa tikkilankaa erikseen (Coats Duet, nro 30). Vaaleaa puuöljyäkin (Tikkurilan Nostalgia puuöljy vaalea) löytyi vielä kaapista edelliseltä hoitokerralta. Levittämisessä oli hiukan ongelmia, mutta saavathan nuo nyt hiukan eläväpintaisia ollakin.

Aikaisemmin olin hankkinut ja leikannut Etolasta ostamani sentin superlonia sivuihin. Tämän kiinnitin vielä hyvässä kunnossa olevaan istuinsuperloniin Kiillon Akva Contactilla, jota olisi mennyt melkoisesti (yli puoli litraa), jos sitä kaupoista olisi toinen purkki löytynyt. Osan kiinnitin jollain Bison Tix -kontaktiliimalla, joka ei selvästikään pitänyt yhtä hyvin. Niitit kiinnitettiin kaikkien järjen ja käsien säästämiseksi kompressorin avulla. Ja huopatassut tietenkin uusittiin. Toivotaan, että tämä alkuperäistä paksumpi keinonahka on myös hieman kestävämpää, sillä en viitsisi heti viiden vuoden jälkeen ryhtyä (avusta huolimatta) moiseen uudestaan.

Ja tässä kaikkien kauhistukseksi lähtötilannetta. Sinänsä tykkään kyllä tuosta tammen omasta väristäkin, mutta pöytä ja tuolit maastoutuvat liiaksi samanväriseen olkkarin parkettiin, joten vaalennuskäsittely (ja suojaus) oli paikallaan.  Aika nopeasti tuo pinta kokemuksen mukaan kuitenkin kuluu tuollaisesta yltiövaaleasta vaaleahkoon. Ensi kerralla sitten reilummin laimennusta öljytessä.
 

Joululahjat, osa 4: helppoa ja nopeaa

Tämän postauksen ajankohdaksi olin valinnut joulukuun alun, mutta enpä sitten muistanut julkaista. Ehkä olisi helpottanut omaakin lahjankeksintää, kun olisin täältä vain onkinut ideat. Piparkakkutalot sitten hätäpäissäni tein ja korkkikangasta metsästin Eurokankaista esimerkiksi tällaisiin rusetteihin:

Näitä oli kyllä mieluisaa tehdä, kun ovat nopeita ja hyvännäköisiä. Pohjalla on suorakaiteen muotoinen pala, joka on ommeltu ensin pitkittäin putkeksi, käännetty sauma keskikohtaan, ommeltu päistä kiinni, käännetty toiseen kertaan saumat sisälle ja sitten vielä tikattu päältä keskeltä. Keskimmäinen suikale on vain taiteltu ja käsin kiinnitetty. Miehen rusettiin laitoin yhdistelmän reikäkuminauha-kuminauha-nappi, jotta sen saa kaulaankin. Ei esteettisin, mutta käytössä toiminee ja on mukava päällä.

Hiuskoristeeseen eivät tavalliset pinnit tai hengettömät oikein riittäneet, mutta tällainen (Iberon tai Cailapin) hiuskoriste Prismasta toimi.

Ja sitten niihin aiemmin kerättyihin ideoihin. Villasukkasuunnitelmia tein toiseen postaukseen vuosi sitten, ja ihan hyviä lahjoja nekin ovat, mutta olen vuoden mittaan laittanut muistiin kaikkea pieniä ideoita, joita ilmestyi joulujen 2016 ja 2017 aikaan (lista päivittynee).

Nopeiksi lahjaideoiksi voisin nostaa kylpy (1 ja 2) - ja kuorintakuulat. Puhdistukseen voi tehdä myös pesusienen (SK Ihana joulu 2016) taa puhdistuslaput.

Miehille en koskaan keksi mitään lahjaksi, mutta jos kravatteja kaappiin pölyttymään? Aiemmin tekemistäni sytykeruusuista on kiva uusi versio jouluksi, sytykekuuset tai sytykesipsit. Ruusut ovat olleet pidetty lahja, mutta koin suurissa määrin näppien menevän helliksi.

Mukaan voi sitten jouluna laittaa kauniin pakettikorun tai mikälie on nimeltään tai tehdä tyhjistä paperirullista tähden. Paperista saa myös kauniit lumihiutaleet lahjoja koristamaan. Himmelin tarvikkeet jos unohti kesällä leikkoa, voi kieritellä paperista. Itse en kyllä viitsis kovin isoihin töihin lähteä paperia rullailemaan. Lumihiutaleohjeita on vaikka millä mitoin, mutta en monestakaan tykkää. Näistä ylin on kiva. Huopatorttukortit vaikutti helposti askarreltavilta, mutta kun en yhtään itse tortuista välitä. Toiset kortit, joissa olisi irrotettava osio, olisi nämä magneettikortit. Kuusen alle voi paperinarusta tehdä loistavia lahjoja, ja omat kutomukset ympäröidä vaikka lahjavyötteillä (1 ja 2).

Ja sitten haluaisin ehdottomasti kokeilla makrameen tekoa, mutta aiemmin mikään malli ei ole oikein napannut. Enkä oikein osaa vielä ajatella, mitä muuta kuin seinävaatteita ja vöitä näistä tekeleistä saisi. Tämä lehtikuvio on kuitenkin tosi kiva!

Edit 11.1.2018 sytykesipsit-, paperirullatähdet-, ja lahjavyötelinkit.
Edit 27.2.2018 pesusieni ja puhdistuslaput, lumihiutaleet

Joululahjat, osa 3: leivottu on!

Joululahjoiksi itselle ja muille leivottiin niin piparkakkutaikinaa kuin saveakin. Tämä talo jäi meille. Huomatkaa, että katon on itsenäisesti koristellut meidän säntillisyyteen taipuvainen kaksivuotias.

Lapsi sai painaa muoteilla erilaisia muotoja (ja muotopuolia), tehdä kuvioita pintaan, siveltimellä sutia väriä saveen (Tiger; Prisma) ja pujotella vähän nauhaakin.

Piparkakkutaloissa lapsen tehtäväksi jäi lähinnä kattojen koristelu ja taikinan syöminen. Tais mennä muutama namikin napaan. Kaikki edellä mainitut lakkasi kiinnostamasta viimeistään siinä vaiheessa, kun isä tuli sotkemaan valkoisten ranskalaisten pastillien joukkoon vääränvärisiä, joten minä hoidin homman säntillisesti loppuun. Näitä tuli tehtyä seitsemän.

Toisena joulupäivänäkin ehtii toivottaa hyvää joulua ja varsinkin onnea vuodelle 2018!

Pimeässä hohtavia hamahelmiä meni keskimäärin sata yhteen lumihiutaleeseen. Päälle sudin kimalleliimaa. Ompelulangalla ripustus ja kiinni korttiin, johon painoin leimasimella hyvän joulun toivotukset. Leimasinta itseään käytiin värin sutimiseen kortin pohjaan.

Jälleen kerran totean, ettei enää ikinä tällaista projektia. 

Joululahjat, osa 2: Varma lahja

Isälle varma lahja on villasukat. Aina kelpaa ja kyllä ne myös vähintään muutaman vuoden viiveellä tulee käyttöön. Tällä kertaa mallina on Lankavan Hiillos. Ihan silmää hivelevän kauniita noista ei tullut, kun käytin jämälankoja viimevuotisista (!) sukista, mutta sainpahan pois kuleksimasta muutamaa metriä lukuun ottamatta. 

Ja helppo oli neuloa, niin kuin luvattiin.

Joululahjat, osa 1: Metsäkerhon ohjaajille kiitos

Meillä on aivan huiput metsäkerhon tädit. Heille tein joulumuistamisiksi tällaiset tuubikaulurit, kun osui sopiva trikoo silmään Verson puodilta. Sisällä on havunvihreää joustokollaria muistaakseni Kangaskapinalta. Yksinkertainenhan tämä on kuin mikä, kun vain ajattelee ompelujärjestyksen (tai jaksaa lukea jonkun muun ajatelmia). Monimutkaisempaan itsetehtyyn en tällä kertaa halunnut itseäni sitoa. Eivätköhän nämä kaverikseen saa vielä jotain muutakin vietävää.

Paitasarjaa vanhoista ja uusista

Kyllästyin jotenkin totaalisesti ompelujälkeen omissa paidoissa, joten saksin niistä Pojalle uutta vaatetta. Metsänhenkiin lisäsin uudet hihat, mutta eipä ero käytössä ihan hirveästi näy.

Sen sijaan Paapiin Jussin kanssa jälleen kerran mietin, maksaako vaivan muuttaa edes kerhopaidaksi, kun kangas on jo valmiiksi ihan nukkainen. No, helpoimmilla hihan- ja helmansuilla sitten.

Kolmanneksi tein ihan uuden Ryhmä Haun Kangaskapinan trikoosta pois annettavaksi. Paidan kauluksessa meinasi käydä ohraisesti, mutta korjasin vedon tikkaamalla kaksi kertaa. Nyt kun vielä saisi valmiiksi ne samalla kaavalla (OB:n Raw Edge Details, koko 110 cm) saksittu tummempi versio, että Pojankin joululahjapakettiin pääsisi.

Vauvoja, vauvoja

Kolmas lapsi toden sanoi tämän virkkaajan kohdalla, mutta onneksi sentään herättiin! Jälleen tehtiin kerhon yhteisvoimin virkkuupeitto tulokkaalle. Aiemmat tuotokset täällä, täällä ja täällä.

Joulunodotus saa alkaa

Muutaman vuoden olen suunnitellut lapsuudesta tutun joulukalenterin tekemistä omalle Pojalle. Nyt oli pakko saada itsestään jotain irti, jotta viime vuodeksi hankitut Dublo-legot vielä innostavat. Lapsi alkaa olla myös sen ikäinen, että ymmärtää paremmin tällaisista asiosita.

Ruutukuvioinen kangas on kirpparilta, mustavalkoraidallisen ostin EK:n palalaarista lokakuussa. Se on Brother Sister Design Studion (2014). Pusseista tein hieman erikokoisia kankaiden riittävyyden mukaan. Huolittelin suun saumurilla ja käänsin, pohjasta ompelin nurkat sisään. Taakse kiinnitin nauhan keskeltä lenkin, johon ripustusnarun voi sitoa. Nauhan päillä saa sitten pussin solmuun. Nauhaa meni arviolta 12 m, mutta tämä riippuu tietenkin kankaiden paksuudesta ja pussin suun koosta. Nauha on Tokmannilta, Multifortin 7 mm:n kanttinauhaa. Numerot on tehty Kaupunkiverstaan (Helmet) vinyylileikkurilla itse väsätystä tiedostosta, ja kirjastossa prässillä painettu (suosittelen omaan silitysrautaan nähden).

Pajut on pilkottu keittiön seinälle sopiviksi pätkiksi ja kuorittu. Käsittelen ne ensi vuonna, jos tarve vaatii. Pajut yhdistin juuttinarulla, josta tein myös ripustusnarun koko kalenterille ja pusseille. FinnLumorin pallovalot on Prismasta (24 kpl:n ledit). Koko hökötyksen saa aika kivasti kasaan, kun säilytyksen aika on.

Aika monta työvaihetta ja hankintapaikkaa, mutta toisaalta työ oli näin jaoteltu valmiiksi osiin ja tuntui etenevän. Ja valmista oli jo marraskuun alussa! Ekstrana vielä tuollainen tähtijättipussi, jos jonakin vuonna ei yllätykset pikkupusseihin mahdu tai jos haluaa vaikka siipallensakin jotain joulukalenteria järjestää.

Joulun tunnelmaan pääsivät myös sohvatyynyt. Tätä Paapiin kangasta ajattelin ensin joulukalenteriksi, mutta en olisi jaksanut monta vuotta näitä örkkejä tuijotella.