Luvatut kaivurit

Kävin lasten vaatekaapit läpi ja sain luvan laittaa kirpparilta ostetun liian pienen kaivurikollarin eteenpäin, kun tilalle tulisi nämä kaivuripaidat. Näistä onkin tullut ihan lempparit. Pitkähihainen sai mausteeksi poltettua oranssia.

Mun mielestä sain loistavan idea rintataskuun, mutta ainakaan toinen ei millään hahmottanut tuota kaivurin kaivamaksi kuopaksi. Lyhythihaiseen versioon sekoitin takapuolelle keltaista. Edessä on vaaleampaa terrakottaa.

Molemmat koossa 110. Kaavat jotkin jo aiemminkin käytetyt OB:n. Kaivurikangas on Kangaskapinasta, ja niin saattaa olla tuo tummempi oranssi ja keltainenkin. 

Mähän melkein tein tän itse: nojatuolin verhoilu

Kerran kesällä ostin kirpparilta aivan ihanan tuolin. Tai siis muoto on ihana, mutta aivan kamalassa kunnossa se oli. Kuvasin tuolin, purin kankaat osiin, mittailin ja sain kaavatkin aikaiseksi. Säilöttyäni sitä "ihan kohta" -nurkassa vuoden siirsin sen vintille, sitten evakon yhteydessä mökille. Lopulta äiti ehdotti omat tuolit verhoiltuaan, että voisi hieman jeesata tässäkin. Käytiin hakemassa kangas, ja tämä valmistui alle muutaman kuukauden viikottaisella verhoamiskurssilla. Että melkein itse tein! Mutta tästä tuli niin upea, että on se tänne pakko laittaa. Kiitos, äiti!

Vaalea kangas on EK:n Basal (pellava-viskoosi-puuvilla, 5600918A301), tummemman ongin palalaarista. Kuvittelin vaihdettavaksi istuintyynyksi kukkaa, mutta yllättävän paljon tuollainen vaalea väri ja toisaalta mitätönkin pintakuvio rajoittivat vaihtoehtoja. Mutta lisätyynyn nyt ompasen itsekin, jos vastaan kävelee oikein ihana kangas.

Valmistumassa:

Ja lopuksi vielä alkutilanne:

Hui hirvitys!

Rymyhousuja

Joustoa, joustoa. Pääsee touhuamaan pitkin itse tehtyjä ratoja kotona ja päiväkodissa. Ja osaa pukea ja riisua nämä itse. Aivan hurjan kauniita näistä ei tullut, mutta ajavat asiansa hyvin. Päiväkotiin on näin ompelijan näkökulmasta mukavampi laittaa vähemmän onnistuneita töitä, kun ei paljon ketsuppi- tai maalitahrat haittaa.

Näihin yritin jotain erilaista tekemällä polvipaikat ja vyötärön eri kankaasta. Polvipaikat on ehkä vielä ihan jees, mutta vyötärö näyttää siltä, kuin kangas olisi loppunut kesken. Se ei loppunut, vaan sain siitä vauvalle vielä housut. Ois varmaan pitänyt tehdä samanlaiset polvipaikat kuin niihinkin pöksyihin. Pisarakangas on muistaakseni Majapuulta, harmaa trikoo ehkä EK:sta.

Hieman on vielä pitkät (110 cm) ja vyötäröltä isot, vaikka aiemmista viisastuneena olin laittavinani  muutaman sentin lyhyemmän kumpparin vyötärölle. Sen sijaan harmaissa loppui kangas kesken, joten niistä tuli oikeanpituiset (104 cm).

Näissäkin kaavana on OB:n Mukavat (1/2018). Pojalle annoin valinnanvapauden taskukankaan suhteen, ja hän poimi muutamasta vaihtoehdosta nuo sulat. Mustavalkoinen on kyllä hyvä valinta, niin paitakaveriksi sopii useampi vaihtoehto. Harmitti vietävästi, että housuihin riitti just eikä melkein puntinpäät samasta kankaasta, kun kerrankin mulla olis ollut täydellisen väristä resoria (ks. taskunsuut).

Kolmanteen kollarihoususatsiin kankaat jo saapuivat, joten jos niitä tehdessä nyt sitten keskittyisi a) pituuteen, b) vyötärönympärykseen ja c) vähiin kerroksiin (jotta ei tarvitse monta päivää housuja kuivattaa.

Nyt heti!

Nyt heti! on kirja, jonka luin juuri iltasaduksi. Samanlainen fiilis oli yhtenä päivänä vaunujen patjansuojuksen suhteen. Olin kyllä miettinyt, että vaihdettavasta suojasta huolimatta käyttäisin patjan päällä lakanaa, kun käytännön syistä meillä on tämän kovan kopan sisällä vielä pehmeä, jota tulee laskettua milloin mihinkin.

Valkoisella patjalla oli jo siis vaikka minkämoista heinää käynyt, joten tein suojan siitä, mitä kaapista löytyi. Hyvin näyttää sopivan! Muistaakseni tämä on EK:n paloista. Kaavan piirsin alkuperäisen suojuksen mukaan ja toiseen kappaleeseen leikkasin reiän keskelle.

Ens kerralla voisi sen verran miettiä, että tuon reikäkappaleen sisäreunan saumurisaumaan kevyesti venyttelisi framilonia, jotta pitkät sivut eivät lörpöttäisi. Käytössä sikäli aivan sama, kunhan ei joka päivä päällistä vaihda. Todellinen viidentoista minuutin työ kaikkinensa.

Välikausihaalari vauvalle

Kaukalopussi alkoi tuntua liian kuumalta, joten saksin kaapissa lojuneen EK:n Kennot-kankaan haalariksi pienelle. Oli siellä soft shellliäkin, mutta kääntöhihoihin tämä tuntui sopivimmalta eli kaikkein yksinkertaisimmalta tehdä, kun vuorin kanssa ei tarvinnut puljata. 

Kaavana käytin OB:n Mid Seasonia (1/2016), mutta vetoketjut tein ohjeesta poiketen sivusaumaan asti. Tästä syystä myös resorilla suojasin katkaistut päät, jotta eivät raavi.

Vetoketjujen toisen pään suojapalojen ompelu ei oikein mulle auennut, niin tuli vain jotain. Niin, ja ne terät ovat kokoa isompaa pituutta. Toivon leveydenkin kestävän kasvun. 

Kooksi valitsin 62:n, mikä tuntuu aivan valtaisalta meidän vauvalle, joka sisävaatteissa tuota kokoa käyttää. Täytyy tosin sanoa, että kantoreppukäyttöön leveys ja pituus tuntuvat passaavan mainiosti.