Prinsessoille

Hääpuvun jämistä sain aikaa kolme tutua. Yhden kummitytölle, yhden kaverin vastasyntyneelle ja yhden meille. Kankaina siis tylliä morsiuspukuompelimosta (edelleen varoitan, ettei mitä tahansa tylliä kannata käyttää, jos vaatetta haluaa pestä), satiinia alle ja pitsinpaloja päälle. Kuminauha vyötärölle ja avot!

 

 

 

Nää on itse asiassa tosi hauskoja tehdä, kun satiiniin ompelee rullapäärmeen ja pitsejä kiinnittelee päällimmäiseen kelloon suoralla ompeleella. Kuminauha jää kaksinkertaisen satiini-tylli-renkaan sisälle, ja pussitukseen ompelu tekee jäljestä siistiä. Hame on siis myös sisältä katseenkestävä. 

 

Pienin hame pääsi nimiäisjuhlissa käyttöön eli oli tarpeeksi tykätty, vaikkei ollutkaan mikään tilaus. Ja lopuksi vielä yksi hameista mallin päällä kumisaappailla asustettuna!

Juhlanauhaa

Järjestelen säännöllisesti kaappeja, jos niihin sattuisi sillä tavalla tulemaan lisää tilaa. Yleensä järjestely saa kimmokkeen hieman reippaamanlaisesta ostosreissusta. Nahkapaperi rullalla ei taipunut kauniisti haalimiini laatikoihin, joten pistelin pyörylöiksi leikkurilla ja suoralla ompeleella yhteen. Milloin on juhlat?

 

Tein tilaa myös kaupan valmiista joulukorteista. Ehkä niitä oli vielä liian vähän harmoniseen ketjuun, mutta sai nyt kelvata näin.

 

Lasten pikkuserkulle

Ostin kankaat ja leikkasinkin vissiin jo kolmisen vuotta sitten, mutta tämä haalari ei koskaan valmistunut omalle lapselle. Onneksi noita pieniä tulee aina jostain lisää. =) Tällä kertaa lasten pikkuserkku sai syntymälahjaksi tällaisen pukimen. Oli ilmeisesti mieluinen, kun tätä kiiteltiin muulloinkin kuin vain saantihetkellä. 

Kaavana on OB:n (6/2014) Chilly Season koossa 74. Neulekangas on EK:sta, mutta tuota kettukankaan alkuperää en muista. Jostain kotimaisesta verkkokaupasta se lienee.

Runkopatjalle päällinen

Ikean vahvasta puuvillasta (Sofia) ompelin runkopatjalle mielikuvituksettoman päällisen. Mutta on se näin nätimpi kuin ilman. Vielä ei ole vaadittu lapselta petaamista, niin onpahan nyt edes jonkinnäköinen helmalakana. Vielä ei äiti osaa ajatella loppuun asti näitä päällystämisiä, vaikka monta on jo tehnyt. Ehkä sitten ensi kerralla teen yhtä kireän, mutta ennemminkin alaspäin kapenevan, jotta pysyy paikallaan eikä lerpata.

Puoli vuotta kirittävää

Voi että, kun jonossa olisi vaikka kuinka monta työtä esiteltäväksi, mutta kun aika ei riitä. Tuntuu, että tänne saattamiseen menee saman verran aikaa kuin itse työn tekemiseen. Toisaalta aikaansaannoksista voi nauttia pidempään, kun hetkeksi pysähtyy niiden äärelle. Ei sitä arjessa tule ihasteltua lapsen paitaa, vaan toteaa, että kengät jalkaan, nyt mennään!

 

Joululahjaksi siskolle tein villasukat pyynnöstä. Ja siis toinen ehti jouluksi, toinen välipäivinä. Ja ilmeisesti tein toisetkin sukat jollekulle toiselle. Ei mitään muistikuvaa, mutta käsittelemättömien kansiosta löytyivät. Lankana vissiin Nallea, ja siinä tapauksessa kolmosen puikot.