Korutehdas käynnissä

Erehdyin taas käymään korutarvikkeita myyvässä kaupassa, enkä pääse sieltä koskaan pois ostamatta jotain muuta, kuin mitä ostoslistassa oli. Ensimmäisenä nyt kuitenkin esittelyssä ne korut, joita varten kauppaan uskaltauduin.

Polttareissa kaverille tehtiin yksi kaulakoru, jossa on jokaiselta jokin pieni hely. Itse yhdistän polttarisankarin aina vihreään ja isoihin koruihin. Siksi siis vain vihreä, rehevä riipus. Toiseksi piti hankkia jokin valokuva tai muu muisto, mutta kun minulla ei sellaista ollut, niin tein kaulakorun kaveriksi korvarenkaat.

Minituotantoa jälleen

Ihan oma malli ja jämäkeriä seiskaveikkaa. Napitkin on kirpparilta. En kyllä yhtään tiedä, istuvatko, mutta kai ainakin sellaisen ihan pienen päälle jotenkin. Kahdet napinreiät laitoin, mutta kireämmällä voivat olla pienellekin kireät. No, testataan. Tai siis pyydetään testausta,

sillä nämä haalarit ovat opiskelukaverin vauvalle:

Etuajassa

Tällä kertaa en ole tehnyt joulukortteja kesäkuussa, mutta kummitytön synttärilahjan heinäkuussa. Tässä bloggaamisessa en sitten kuitenkaan ole kovin nopea... Käynnissä on ankara lankalaatikon tyhjennys, mutta jotkin langat vain tuntuvat olevan hyvin riittoisia. Tuhonnassa tällä kertaa oli JärboGarnin Tropik (23 & 30 / 10 cm, 50 g = 123 m, 1/2 bambua - 1/4 puuvillaa - 1/4 akryylia), ja ajattelin, että kyllä viisi lankakerää saa nelivuotiaan tunikaan kulumaan, kun kerran ohjekin niin sanoo.

Päädyin kuitenkin vähentämään silmukoita, vaikka niitä piti olla enemmän, ja jotenkin meni vain 150 grammaa tähän (ohjeen mukaan pienimpäänkin kokoon olisi mennyt 250 g). Mä en ihan taida osata muuntaa noita lankoja. Yhtä kaikki ohje on Suuresta Käsityölehdestä 2/2010. Ja vähän yli metrin mittaiselle. Tarvitsin taas yhden pitsiliivin väkräämisen väliin aivotonta aina oikeaa. Malli oli tosi helppo.

Etutaskun jätin pois mallista, mutta kukkia tein kaksi. Käytin vanhaa kukan ohjetta (Myhrer & Bradal: Virkkaus. Vanha konsti, uudet mallit), vaikka mallin mukanakin oli joku ohje. En vain jaksanut uutta opetella. Päälle mahtui hyvin, mutta oli ihan oikea ratkaisu antaa tunika nyt, sillä liian iso se ei ollut, eikä lankakaan ole järin lämmittävää. Mutta mitäköhän niistä kahdelle jäljelle jääneestä kerästä tekiskään?

Nimiäisasu

Olen tehnyt virkkuukerhon pienille jäsenille jokaiselle jotakin syntymälahjaksi. Uusimman tulokkaan äiti sai paljon kierrätettyä vaatetta, joten kysyin alkukeväästä, onko nimiäismekko jo valmiina. Tulevalla äidillä oli silloin varastossa kirpparilta ostettu asu, mutta se ei oikein miellyttänyt silmää:

Yhdessä suunniteltiin sitten jotain muuta: pitsiä ja vanhaa roosaa. Mekkoa oli kiva tehdä, kun äidin vaatimukset eivät olleet mahdottoman kovat. Näytin kirjasta esimerkkipätkää mekkoon tulevasta pitsistä,

enkä tajunnut selittää, että pitsi jatkuisi nauhana ympäri. Äiti vain myötäili, että "joo, tulisko tää sitten siihen pitsinauhan päälle eteen, keskelle?". Kun tajusin, miten hän oli tajunnut selitykseni, melkein yökkäilin ideasta. Äitikin oli silmin nähden helpottunut, kun huomasi, etten sentään sellaista sekasotkua ollut suunnitellut.

Pitsi on Müllerien kirjasta Isoäidin pitsejä (Otava 1989; malli 93). Alkuun oli vaikeuksia lukea ohjetta, mutta onneksi Toinen kaikella virkkuuohjeenlukutaidollaan (ei siis koskaan vilkaissutkaan virkkuukuvioita) tulkkasi minulle virheellisesti koodatun kohdan. Lankana käytin pikkuserkun äidiltä saamaani lankaa, jota 20 g mahtui 251 metriä (nro 13?). Koukku oli varmaankin 1,25.

Kädensuihin (15 cm * 2) ja helmaan (150 cm) sovelsin kuviota niin, että näkyviin jäi vain puolet ohjeesta. Toisessa reunassa oli siis vain pylväitä ja ketjusilmukoita. Koko lankakerä riitti näihin ja 50-senttiseen molemminpuoleiseen pitsiin oikein hyvin.

Pitsit ompelin kiinni käsin, jotta ompelukone ei tekisi ikävää jälkeä. Rinnalla oleva pitsi on kiinnitetty nauhan molemmin puolin ja yläpuolelta myös reunaa pitkin. Alapuolelta jätin ulokkeet irti, kun ne pysyvät oikeassa suunnassa noinkin. Rypytykseen olisi ollut vaikea muutenkin löytää hyvää paikkaa. Takasaumakaan ei tuottanut tämän pitsin kanssa ongelmia, vaan nappi kiinnittää nyt sekä kankaan että pitsin toisiinsa.

Napin saa vielä piiloon rusetilla. Tietty rusetin voi laittaa eteenkin, jos jaksaa vauvan taiteilla ahtaammasta kolosta. Nauhan voi siis myös vaihtaa, kun siihen tarvetta ilmenee. Ja sillä voi vähän muokata kastemekon kokoakin.

Onnea vielä nimen saaneelle ja koko perheelle!

Ihan kuin tää kesä ei ois ollut tarpeeksi kuuma

Tää neulomus on ollut melkein valmiina jo muutaman vuoden, mutta en oo saanut viimeisteltyä eli ommeltua kahta saumaa sisäfleeceen.

Malli on omasta päästä, samoin kuviot (niitä saa ihan vapaasti kopioida). Piposta tuli taas ihan liian pieni, joten tää lähtee heti kiertoon. Sisämyssyksi laitoin fleeceä, jottei tuulisi läpi. Ainakin opin sen, että tuo sisämyssy pitäis olla vähän pienempi tällaiseen pipoon, jottei korvaläpät lerpattais ihan joka suuntaan.