Joululahjoja 5: Vinyylikulho

Vinyylin ostin jo viime kesänä, kun ajattelin kulhon tehdä. Neljän minuutin homma jäi aina, kun en viitsinyt vain kulhon takia uunia lämmittää. Nyt muistin vinyylin juuri ruokailun jälkeen. Teeman pastalautanen vain alle ja lasikippo keskelle ja uuniin. Tässä saisi vähän harjoitella, jos jotenkin erikoisempia tuotoksia haluaisi.


Ongelmallista oli saada vinyyli tasa keskelle pastalautasta niin, että kaikki reunat olisivat samassa kulmassa sulettuaan. Niinpä tästä nyt tuli hieman toispuoleinen. Myöskään mun lasikippi ei ollut ihan hirveen painava, joten jouduin kuumaa vinyyliä muotoilemaan uunista ottamisen jälkeen. Pastalautanen oli vähän pieni siinä mielessä, että ensin sulivat vinyylin reunat, eikä kiekko sitten painunut lautasen pohjalle. Mutta kulma lautasessa oli aika mukava; reunat eivät tulleet aivan kaamean ryppyisiksi, vaikka kuvassa siltä näyttävätkin.

Ohjeita tekemiseen kannattaa katsoa vaikkapa täältä ja täältä.

Joululahjoja 4: Pipo ja kaulaliina

Sisko toivoi lahjaksi löysähköä pipoa. Kun kerroksia oli puolen pipon verran, huomasin, ettei pipa kyllä siskon päässä löysä ole. Tein kuitenkin loppuun, kun niin inhoan purkamista, ja lupasin tehdä toisen, jos ei kelpaa. Malli oli kuitenkin mieluinen, vaikka ei ihan toivottu. Mutta edelleen on voimassa tarjous, jos alkaa kaduttaa! Tupsu on kiinni vain rusetilla pipon sisäpuolella, joten sen voi vaihtaa värikkäämpään, jos tahtoo.

Malli: oma
Lanka: Topp'tTå
Menekki: pipoon 120 g, kaulahuiviin 380 g
Puikot: nro 7 pyöröt ja sukka-

Samalla yksinkertaisella mallilla tein sitten vielä kaulaliinan, kun tiesin, ettei puhtaanvalkoista siskolla ole. Mittaa on noin 30 * 165 cm. Ainoassa kuvassa kaulaliinaa viimeistellään aattoaamuna niin, että minä neulon toisesta päästä ja Toinen päättelee toisen pään lankoja. Mikään ei ole niin kivaa, kuin että toiseen voi luottaa tiukan paikan tullen!

Joululahjoja 3: Villasukat ja joulukortti

Ystävälle kudoin valkoiset pitsisukat. Itselle malli on todella rakas, sillä äidinäitini teki aina sukkia tällä mallilla. Mulla on tällaiset sukat oman äidin ja naapurin kutomana - ja oon mä parin tehnyt itsekin. Tykkään siitä, että nämä sukat pysyy napakkoina jaloissa.

Lanka: Nalle
Menekki: 100 g
Puikot: 2,75
Ohje: Novita Neuleet 4/99

Paketin taiteilin decoupage-lakalla Marimekon servieteistä, mutta en sitten malttanut odottaa kunnolla paketointia, niin pinta repesi avattaessa, kun oli kuivunut kiinni toisen pinnan kanssa. =(

Joulua toivottelin tänä vuonna Tiimarista ostetun leimasimen avulla tehdyin kortein. Leimasinkuvio on väritetty Inktenseillä. Vähän kohotarraa ja sipaisu hopeamustetyynyllä ja valkoista geelikynää.

Joululahjoja 2: Villasukat

Isälle tein jouluksi ihan perusvillasukat. Kaikkea jämälankaa, Nallea enimmäkseen ja Nallen vyötteen ohjeella, mutta omanlaisin väännöin. Hieman yli 100 g painavat.

Joululahjoja 1

Nyt saa taas paljastaa joululahjoja, kun ne on uusiin koteihinsa jaettu. Tänä vuonna sarjatuotannossa olivat rintakorut. Näitä tuli parikymmentä. Lahjoina kiinnitin samansävyiseen kartonkiin hakaneulalla ja koristelin kortiksi. Lopuksi kietaisin sellofaania lahjojen ympäri.

Ohje: Ninuskan
Koukku: 2,75
Lanka: Valkoisissa Teeteen Poppari (01) ja muissa JärboGarnin tropik (55000 ja 55003)
Menekki: yhteen kukkaan n. 13 g eli yhdestä kerästä tulee neljä

Ohje oli selkeä ja malli helppo oppia. Toisen jälkeen taisin hylätä paperit kotiin. Tällaisia on niin kiva tehdä vaikka julkisissa, kun ei töki puikoilla ketään ja aina on helppo jatkaa siitä, mihin jäi. Jos tekisin jotain toisin, niin ehkä kiinnittäisin suikaleen hieman löysemmin, jotta terälehdet pääsevät enemmän avautumaan.

Viime kesän tuotoksia

Nämä ovat jääneet kuvaamatta, vaikka valmistuivat viime kesänä kaikkien muiden kaitaliinojen kanssa. Tiedot liinoihin löytyvät täältä.

Kylläpä vaan oli kiva paukuttaa noita liinoja. En vain ole niin kovin ihastunut muihin kangaspuiden mahdollisuuksiin. Tai niihin, jotka tiedän. Ja liinojakaan ei valitettavasti tarvitse loputtomasti. Maton tekoa voisi tietenkin harkita, mutta meidän kangaspuista ei kovin leveää tekelettä saa. Kovin ohueeseen kankaaseenkaan ei taida mun hermot riittää, vaikka joku huivi vois olla ihan kiva.

Liinat pysyvät ihan itselläni, sillä pohjan valkoinen kude on äidinäidin jäämistöä. On kiva ajatella, että saan jatkaa jotakin sukupolvien ketjussa - mamman puilla, materiaaleilla ja taidoilla.

Isoäidiltä pikkupirpanalle

Välipalana virkkailin Harmaan villasukan mummun ohjeella patalappuja. Omassa lapsuudenkodissanikin olen näitä nähnyt, ja siksi piti päästä mallia kokeilemaan. Alku tuntui hieman vaikealta, mutta kun idean suunnasta tavoitti, virkkaus oli koukuttavaa.

Kuvassa on muuten myös kirpparilta löydetty teekannu. Siinä on just mun värit! Patalappuihin menee mukavasti jämälankoja, itsellä taitaa olla Naganoa ja Nallea vähäiset määrät. Koukkuna taisi olla 2,75. Kovin paksua langan ei tarvitse olla, sillä pylväät tekevät kyllä patalapusta lämmönkestävän. Itse tykkään useista raidoista, joten ohuempi lanka on siihenkin hyvä.




Mutta on mun luona virkkailleet muutkin kuin minä. Kummitytön kanssa kokeiltiin, miten virkkuukoukku pysyy kädessä. Tyttö ymmärsi heti idean, mutta välineen käyttö oli hankalampaa (mutta kyllä mustakin ketjusilmukat on jotenkin niitä työläimpiä). Innostus ei kauan kestänyt, koska jäljestä ei tullut niin tiukkaa kuin yhdessä virkatusta. Se on kovin tarkkasilmäinen havainnoija tuo kummilaps.

Käsityömessujen tuliaiset

Kävin eilen Helsingin kädentaitomessuilla. Korutarvikkeita oli niin paljon, etten jaksanut tarjontaan perehtyä. Kotiin poimin vain tämän hopeisen riipuksen, jonka tänään askartelin ketjuun:

Riipuksia saa ostaa täältä. Ketjun kaveriksi ostin hopeasormuksia kaksin kappalein. Niitäkin pitäisi saada netin kautta. Varsinkin kivellä varustettu on ollut ihastelun kohteena eilisestä lähtien. Menin kuitenkin ostamaan liian ison koon, joten joudun varmaan jossain vaiheessa kultasepällä korua käyttämään.

Kerroksia ja täysosumia

Vaihteeksi oli kiva askarrella jotain pientä. Varastoista löytyi organzaa, jota vähän liekitin, ja jämähelmiä koruaskarteluista, joita vähän pujottelin. Siinähän se. Kiinnityksen voi hoitaa rintaneulalla tai hiuspinnillä, minne nyt haluaa kukan laittaa. Kangasta jäi vielä sen verran, että ajattelin näistä tehdä oikein ison ruusukeröykkiön vaikka olkapäältä valuvaksi. Toivon vain, että opin tuollaista kirkasta väriä käyttämään. Ai niin, ja ainakin Parolan asema on kirjoittanut tällaiseen kukkaan teko-ohjeet.

Kirpparilla onni potkaisi, kun löysin hyllyn, jossa oli satiininauhoja pilvin pimein. Voin ylpeästi todeta, että tyydyin vain kuuteen. Vihreä ja tummanpunainen käyvät joulukortteihin, mutta keltaisen, roosan, ruskea ja ruosteen käyttötarkoitus on muovautumassa. Ilmoitin löydöstä äidille ja siskolle - molemmat olivat jo hakeneet omansa.

Harjoituskappale

Lankavarastot tyhjenee vauhdilla! Näihinkin kämmekkäisiin sain kulumaan kokonaisen yhden kerän eli 50 g! Tarkoituksena oli tehdä kaksikerroksiset lapaset, mutta koska tein liian tiukat, päätin jättää nämä kämmekkäiksi.

Musta kuvio on kauniimpi luonnossa, mutta yhtä vinot noista tuli kuin ovat kuvassakin. Lapasiin tajusin jättää enemmän silmukoita peukun kohdalle, joten eivät kierrä yhtä pahasti. Toinen on vielä vaiheessa, mutta eiköhän sekin kohta valmistu, niin pääsen esittelemään. Sen jälkeen vuorossa sitten pipo ja kaulaliina.

Lanka: Gjestal Nagano
Menekki: 50 g
Puikot: 2, 75
Ohje: oma

Tilauksesta

Pikkusisko tilasi kaverilleen synttärilahjaksi pipon. Aikataulu oli kiireinen, joten tuloksena oli tämä:

Pipossa oli liikaa silmukoita mun makuun, ja siitä tuli sitten tosi löysä. Pyörii päässä. Varmasti vähän venähtääkin. Mutta muutaman päivän aikataululla en luvannut muuta kuin tehdä valmiin ohjeen mukaan langat kotiin toimitettuna. Pipo on vain joustinneuletta ja sitten samat kavennukset joka kierroksella ja päättely. Vähän siitä meinas tulla viisikulmio, mutta kyllä se päässä muotoutui ihan pyöreäksi. Ennen lahjansaajan sormia tämä tekele kävi vielä siskoni tuunauksessa eli jotain kukkia sai sivuunsa.

Lanka: Sukkis
Menekki: 100 g
Puikot: 4
Ohje: Novita

Rasti

Taas voin rastia tehtävälistaltani yhden askareen pois. Konkreettisestikin tämä näkyy keittiön sivupöydältä, kun pino hupenee. En ole kertaakaan tainnut käyttää näitä housuina, mutta farkkuhameista pidän sitäkin enemmän.

Haarasaumat siis auki, takapuolella yksinkertaisesti vain hieman päällekkäin ja alaosa saumasta yhteen ja etupuolella hieman lahkeen kangasta väliin. Helman kääntö ja siinä on!

Ehdin jopa muutaman kerran käyttää, ennen kuin tuli liian kirpeät viimat!

Tervetuloa maailmaan!

Kävin tänään katsomassa opiskelukaverin vauvaa ensimmäistä kertaa. Olipa toinen niin iso ja pieni samaan aikaan! Tapaamisemme oli jo useaan kertaan viivästynyt, kun on oltu kipeitä puolin ja toisin. Aasin ja kypärämyssyn lisäksi lahjapakettiin käärittiin kietaisuneule.

Lanka: Punainen ja tummanharmaa ovat Drops Alpacaa, Sininen ja vaaleanharmaa Hjerten Sock4-lankaa
Menekki: Jokaisesta kerästä varmaan n. 30 g
Puikot: 2,75
Ohje: Drops

Aina väärässä vuodenajassa

Kesä meni, mutta pirteää kangasta jäi. Siis aina väärässä vuodenajassa. Kyllä mä tänkin projektin aloitin vaikka kuinka kauan sitten, mutta nyt tuli valmiiksi. Ja vähän liian pirteeksi mun makuun.

Jämäkankaita siis hurruuttelin pois. Laatikon ja meikkipussin jämät tais nyt melkein kokonaan mennä tähän kassiin, jossa sisäkankaana punaista lakanakangasta. Sisäpuolella on myös vetoketjutasku, kun noita vetoketjujakin aina kertyy jostain vanhoista vaatteista. Eipä siinä mitään kummallista. Paksumpikin A4-kansio mahtuu hyvin. Haluaako kukaan?

Mun pipot näyttää aina aluksi oudoilta... esimerkiksi lepakolta.

Yksittäisiä lankakeriä taas kaksi vähemmän! Vai kolmeko niitä oli? Mut kuitenkin!
Tällä kertaa ei ollut myttyä, vaan tein lepakoita,

mutta päätin sitten kuitenkin kuroa sieltä ja täältä, niin että tuloksena oli vauvan kypärämyssy.

Ohje on täältä.

Turkoosista (Gjestal Nagano) piti tulla vastasyntyneelle (taas näitä mun tarkkaan laskettuja projekteja), mutta tuli kuitenkin kaksivuotiaan malli. Onneksi virkkuukerhossa on noita pieniä päitä tasaisin välein. Tein sitten uudemman kerran (Drops Alpacasta) kaksinkertaisella langalla ja tuo myssy näyttääkin pienemmältä, vaikkei se ehkä ihan kuukauden ikäiselle sekään ole. Mutta talveksi toivottavasti kuitenkin. Tämä on tulossa opiskelukaverin vauvalle.

Kuinka paljon saa ostaa astioita?

Myönnän olevani aivan mahdoton kauniiden astioiden edessä (ja tämä tarkoittaa jotain vanhaa ja koukeroista tai 1960- ja 70-lukua). Haaveilen kahvikuppi-asetti -kokoelmasta, jossa jokainen kuppi olisi erilainen. Sellaisia siroja pieniä astioita, joihin ei mahdu desilitraa nestettä eikä sormi korvan läpi. Laittaisin ne riviin keittiöön avohyllylle. Onneksi muutama asia estää tämän tehokkaasti: ei ole avohyllyä keittiössä, kirpparilla kuppeja myydään harvoin yksittäin, kupeille ei kodissani olisi juuri käyttöä, inhoaisin pölyjen pyyhkimistä kupeista ja Toinen tuskin arvostaisi harrastustani. Mutta silti...

Sain juuri muutama kuukausi sitten heitettyä pois vanhan teekannuni käyttämättömänä. Kun näin tämän, mulla oli syy ostaa uusi, koska mun keittiössä ei teekannua tällä hetkellä ollut. Kannu on just mun värinen.

Ostin kuitenkin myös jotain, joka ei ollenkaan täsmää mun värimaailmaan. Sininen ei oikein missään muodossa tai esineessä ole koskaan napannut, mutta joskus teen poikkeuksia, kuten tässä kulhossa. Tai kai se on pienikokoinen syvä lautanen. Ja tää sininen on ihan ok, tulee mieleen taivas. Ehkä vaikuttaa myös se, että nuo siniset on käsin maalattu, niin ne on epätasaisen ihania.

Samalla kertaa kipon kanssa ostin myös Louhi-asetteja. Kupit oli joku jo vienyt kirpparilta erilleen, mutta mua ei ollenkaan haitannut, kun näistä tulee loistavia tuikku-alusia. Turkoosi on jo paljon enemmän mua.


Ja sitten vielä vanha löytö, sekin samalta valmistajalta kuin edellinen. Vanha, 70-luvun soikea Paratiisi-lautanen. Tämä ei ole yhtä hyvässä kunnossa kuin nuo Louhet, mutta en mä näitä sijoitusmielessä ostelekaan. Koska jotkut kuitenkin tekee niin, laitoin kuviin tekstin, jottei joku voi huutokaupoissa mun kuvilla huijata. Ja löysin muun muassa Arabian kuviot koottuna koristekirjastona.

Vielä kerran korviksia

Helmet on tällä kertaa vanhoja, ja sopivat yhteen siskolle menneen kaulakorun (ensimmäinen kuva) kanssa. Sinnehän nämäkin matkustivat jo.

Toiset korvakorut on itselle. Ihastuin kaupassa näihin onttoihin lasihelmiin, ja halusin ne heti korvakoruiksi. Eipä siinä sitten ollut kuin pujottamista ja taivuttelua. Ihanan helppoa!

Korvikset kaulakorun jämistä

Musta nämä ovat tosi herkulliset! Ostin ehkä vuosi sitten kaulakorun kirppikseltä. Se tuntui hieman pitkältä, joten lyhensin sitä, vaihdoin vaijeriin ja lukkoon. Siitä jäi ylimääräisiä palasia, jotka nyt pääsivät korviksiksi.

Uusi virkkuukirja ruotsiksi!

En yleensä tykkää mainostaa blogissani mitään, mutta olen jo pitkään seurannut Virkverket-blogia, jonka lähes jokainen postaus on kiinnostava. Bloggaaja on koonnut kirjan kaikista ihanista töistään, ja nyt osallistun tuon kirjan arvontaan kirjoittamalla siitä blogissani.

Korutehdas käynnissä

Erehdyin taas käymään korutarvikkeita myyvässä kaupassa, enkä pääse sieltä koskaan pois ostamatta jotain muuta, kuin mitä ostoslistassa oli. Ensimmäisenä nyt kuitenkin esittelyssä ne korut, joita varten kauppaan uskaltauduin.

Polttareissa kaverille tehtiin yksi kaulakoru, jossa on jokaiselta jokin pieni hely. Itse yhdistän polttarisankarin aina vihreään ja isoihin koruihin. Siksi siis vain vihreä, rehevä riipus. Toiseksi piti hankkia jokin valokuva tai muu muisto, mutta kun minulla ei sellaista ollut, niin tein kaulakorun kaveriksi korvarenkaat.

Minituotantoa jälleen

Ihan oma malli ja jämäkeriä seiskaveikkaa. Napitkin on kirpparilta. En kyllä yhtään tiedä, istuvatko, mutta kai ainakin sellaisen ihan pienen päälle jotenkin. Kahdet napinreiät laitoin, mutta kireämmällä voivat olla pienellekin kireät. No, testataan. Tai siis pyydetään testausta,

sillä nämä haalarit ovat opiskelukaverin vauvalle:

Etuajassa

Tällä kertaa en ole tehnyt joulukortteja kesäkuussa, mutta kummitytön synttärilahjan heinäkuussa. Tässä bloggaamisessa en sitten kuitenkaan ole kovin nopea... Käynnissä on ankara lankalaatikon tyhjennys, mutta jotkin langat vain tuntuvat olevan hyvin riittoisia. Tuhonnassa tällä kertaa oli JärboGarnin Tropik (23 & 30 / 10 cm, 50 g = 123 m, 1/2 bambua - 1/4 puuvillaa - 1/4 akryylia), ja ajattelin, että kyllä viisi lankakerää saa nelivuotiaan tunikaan kulumaan, kun kerran ohjekin niin sanoo.

Päädyin kuitenkin vähentämään silmukoita, vaikka niitä piti olla enemmän, ja jotenkin meni vain 150 grammaa tähän (ohjeen mukaan pienimpäänkin kokoon olisi mennyt 250 g). Mä en ihan taida osata muuntaa noita lankoja. Yhtä kaikki ohje on Suuresta Käsityölehdestä 2/2010. Ja vähän yli metrin mittaiselle. Tarvitsin taas yhden pitsiliivin väkräämisen väliin aivotonta aina oikeaa. Malli oli tosi helppo.

Etutaskun jätin pois mallista, mutta kukkia tein kaksi. Käytin vanhaa kukan ohjetta (Myhrer & Bradal: Virkkaus. Vanha konsti, uudet mallit), vaikka mallin mukanakin oli joku ohje. En vain jaksanut uutta opetella. Päälle mahtui hyvin, mutta oli ihan oikea ratkaisu antaa tunika nyt, sillä liian iso se ei ollut, eikä lankakaan ole järin lämmittävää. Mutta mitäköhän niistä kahdelle jäljelle jääneestä kerästä tekiskään?

Nimiäisasu

Olen tehnyt virkkuukerhon pienille jäsenille jokaiselle jotakin syntymälahjaksi. Uusimman tulokkaan äiti sai paljon kierrätettyä vaatetta, joten kysyin alkukeväästä, onko nimiäismekko jo valmiina. Tulevalla äidillä oli silloin varastossa kirpparilta ostettu asu, mutta se ei oikein miellyttänyt silmää:

Yhdessä suunniteltiin sitten jotain muuta: pitsiä ja vanhaa roosaa. Mekkoa oli kiva tehdä, kun äidin vaatimukset eivät olleet mahdottoman kovat. Näytin kirjasta esimerkkipätkää mekkoon tulevasta pitsistä,

enkä tajunnut selittää, että pitsi jatkuisi nauhana ympäri. Äiti vain myötäili, että "joo, tulisko tää sitten siihen pitsinauhan päälle eteen, keskelle?". Kun tajusin, miten hän oli tajunnut selitykseni, melkein yökkäilin ideasta. Äitikin oli silmin nähden helpottunut, kun huomasi, etten sentään sellaista sekasotkua ollut suunnitellut.

Pitsi on Müllerien kirjasta Isoäidin pitsejä (Otava 1989; malli 93). Alkuun oli vaikeuksia lukea ohjetta, mutta onneksi Toinen kaikella virkkuuohjeenlukutaidollaan (ei siis koskaan vilkaissutkaan virkkuukuvioita) tulkkasi minulle virheellisesti koodatun kohdan. Lankana käytin pikkuserkun äidiltä saamaani lankaa, jota 20 g mahtui 251 metriä (nro 13?). Koukku oli varmaankin 1,25.

Kädensuihin (15 cm * 2) ja helmaan (150 cm) sovelsin kuviota niin, että näkyviin jäi vain puolet ohjeesta. Toisessa reunassa oli siis vain pylväitä ja ketjusilmukoita. Koko lankakerä riitti näihin ja 50-senttiseen molemminpuoleiseen pitsiin oikein hyvin.

Pitsit ompelin kiinni käsin, jotta ompelukone ei tekisi ikävää jälkeä. Rinnalla oleva pitsi on kiinnitetty nauhan molemmin puolin ja yläpuolelta myös reunaa pitkin. Alapuolelta jätin ulokkeet irti, kun ne pysyvät oikeassa suunnassa noinkin. Rypytykseen olisi ollut vaikea muutenkin löytää hyvää paikkaa. Takasaumakaan ei tuottanut tämän pitsin kanssa ongelmia, vaan nappi kiinnittää nyt sekä kankaan että pitsin toisiinsa.

Napin saa vielä piiloon rusetilla. Tietty rusetin voi laittaa eteenkin, jos jaksaa vauvan taiteilla ahtaammasta kolosta. Nauhan voi siis myös vaihtaa, kun siihen tarvetta ilmenee. Ja sillä voi vähän muokata kastemekon kokoakin.

Onnea vielä nimen saaneelle ja koko perheelle!