Muutama viikko sitten hoidin kaason hommia. Valmistauduin juhlaan palaamalla lapsuuden ketjuihin. Morsian innostui kaapissa olleesta keltaisesta tapetista. Koitin yhdistää renkaita kaksipuoleisella mattoteipillä ja valokuvateipillä, mutta vasta kuumaliima osoittautui kestäväksi ratkaisuksi. Liimasin samalla sormeani ja hätäännyksissäni tempaisin kuuman liiman ja ihon irti vereslihalle.
Jokainen rengas on 2 cm * 15 cm. Niitä on sellaiset 450. 1,5-metrisiä ketjuja tuli 11. Silti ne näyttivät aika yksinäisiltä ison juhlapaikan seinällä. Mutta sinänsä kyllä halpa ja helppo tapa koristella juhlapaikka, jos vain jaksaa istua se kuumaliimapistooli kädessä ja tarkkana. Vähän kerrallaan... Ja kevyitä ovat kantaa, jos juhlapaikka on vaikeampikulkuisempi.
Häiden aattona toki tajuttiin, että pöytiin ois hyvä saada tulitikut tuikkuja varten. Laskin, että mulla on aikaa trimmata puku (=vyöosa) vielä hääpäivänä aamun kampaamon ja vihkimisen välissä, joten aattona askartelin askit.
Ne näytti vähän paremmalta luonnonvalossa, mutta ei sitä yhdessä illassa kummosta saa aikaan. Hopeinen väri on kohokuviota. Olivatpa kauniimmat kuin mainosaskit. Väri on häiden teemaa ja mietelause morsiamen polttareissa tietämättään valitsema.
