Tuli ja meni

Kerrankin tällainen helppo ja nopea pyöräytys eli kankaat mulle ja seuraavana päivänä jo pois. Kummitytön äidillä oli kaikenlaista näytepalasta tallessa. Suurin osa oli pientä tilkkua, josta aiotaan kummitytön kanssa tehdä varmaan joku täkki, kun se seuraavan kerran tulee kylään. Sitten oli pari suurempaa palasta. Yksi täkin toiseksi puoleksi, yksi mulle ja kaksi tikattuna takaisin kymmitytön äidille. Ehti joulupöytään! Tällaiset tilaustyöt multa kyllä hoituu, kun ei tarvitse kuin reuna kääntää. Kaikki suurempi aiheuttaa armotonta stressiä.

 Kankaiden koko oli sellainen 120 x 120 cm. Eipä siitä tekemisestä sen enempää.

Vaivanpalkaksi sain tapettikirjasta näytepaloja. Tuossa kuvassa on vain osa. Kummityttö olisi ensin halunnut kaikki pitää, mutta kun sai harrastaa mattoveitsellä leikkaamista, se suorastaan alkoi tuputtaa mulle noita tapetinpaloja: "Haluaisitko vielä tämän?". Ensimmänen tekemämme ompelus (täällä) oli tuottanut sellaisen itseluottamuksen, että oli tokaissut verhokaupassa äidilleen: "Jos ne on liian pitkät, niin mä voin mennä kummitädin luo ja ommella ne." Ja ihan oikeassahan se on.