Äitiyspakkauksen makuupussin tuunaus

Tämän vuoden äitiyspakkauksen apinamakuupussi on ihan mukiinmenevä ja kelpaa hyvin vaunuihin (jos vaikka varastetaan), mutta kun sain käsiini vanhempaa vuosikertaa, niin piti kyllä alkaa nyhtämään vetoketjua irti. 

Vaikka kuva onkin luvattoman huono, niin ei tämä sininen lehmäkuosi silmiä hivele paremmassakaan valossa. 

Ajattelin ensin tuunaamisessa olevan kovan työn,  mutta vetoketju olikin kahdella tikillä kiinnitettynä päällikankaaseen. Ratkoin ulomman tikkauksen pois ja tikkasin oman kankaan pussin nurjan puolen tikkausjälkiä pitkin kiinni keskimmäisestä aloittaen vanhan päällikankaan päälle. Sitten vasta leikkasin kankaan muotoonsa - joka puolelta hieman pussia suuremmaksi. Kolmannessa vaiheessa käänsin ylimenevän kankaan kaksinkerroin niin, että uuden kankaan reunat menivät tasan vetoketjun ja päällikankaan rajapintaan. Siinä saikin olla aika tarkka, jotta uusi päällikangas varmasti jäisi takaisin tikattavan vetoketjun tikin alle. Pussinsuu meni siinä samalla käännöksellä.

 

Ihan mukiinmenevä siitä tuli, vaikkei mikään hurja taidonnäyte. Mua ei kuitenkaan jaksanut kiinnostaa se, että tällä menetelmällä sisäkankaaseen tuli tikattua muutama ryppy lisää, kun ei toi vanun myötä muutenkaan ole mikään sileä. Koska ompelukone ei oikein päässyt vetoketjupäissä loppuun asti, tein lopullista hienosääntöä neulalla ja langalla.

Kangasta tarvittiin suunnilleen metri, ja omani on ihan oikeaa retroa mökin uumenista. Vähän hailakka se on, mutta hakkaa mennen tullen tuon lehmän. Vasta tehtyäni tajusin, että nyt meillä sitten on vaunumakuupussi, kotimakuupussi ja köllöttelypeitto. Että mihinköhän näitä kaikkia kolmea tarvitsee?