Möröt kurkkii yöllä

Hamstrasin vaatteita ennen pojan syntymää vain kokoon 80 asti, ja näitä loppupään kokoja on hyvin vähän. Huomasin äskettäin, että yöpuvut alkaa hieman kiristää varpaista. Ensimmäiseksi valmistui tämä mörköyöpuku.

 

Kaava on OB:n Fawn (6/2014), jota olen kokeillut jo aiemmin pari kertaa.  Nyt siis koossa 74 cm. Lisäsin hieman pituutta jalkoihin ja terät, koska nämä terälliset vain on parhaita yöllä. En oikein koskaan tottunut käyttämään sitä unipussia, vaan peitolla mennään. 

EK:n pakkakangasta meni 70 cm, ja resoria se parikymmentä senttiä, ellei halua taiteilla monta jatkopalaa. Neppejä taisi olla yhdeksän kappaletta. Olisin halunnut oranssit nepit ja resorit, mutta en vapaatuntejani tuhlannut kaupunkiin, vaan menin sillä, mitä oli. Varastoja siis ensi kerralla täydennettävä. Olen yrittänyt olla maltillinen resorien kanssa, mutta näitä vauvanvaatteita ommellessa olen tullut siihen tulokseen, että juuri resoreita täytyy olla hyvä valikoima: lyhyitä pätkiä joka väriä. Niillä saisi tylsemmästäkin kankaasta kivoja vaatteita. Tulisi ne muut jämät käytettyä, ehkä?

Nilkan kohdalle takalahkeeseen ompelin pienet pätkät kuminauhaa yksinkertaisesti venyttämällä alun tikkauksen jälkeen. Ei se ole niin justiinsa, jos rypyt ei ihan ole tasaiset. Näillä pysyy aika kivasti jalassa, mutta vaiva ei ole suuri tehdessä.

EDIT: kangas pesunukkaantunut ihan lyhyessä ajassa harmaaksi. 

Huppu syöttötuolinpehmusteelle

Sain kaverilta vanhan syöttötuolinpehmusteen. Se on tosi hyvässä kunnossa, mutta sininen on mun inhokkiväri. Nallet pääsee kans aika korkealle inhokkikuvioissa.

Ajattelin ensin ottaa käyttöön vain sisälmykset ja tehdä kankaista kaavat, mutta totesin, ettei maksa vaivaa. Rutussa tämä on jollain tapaa kuitenkin käytössä. Mitä vähemmän siinä kuitenkin on saumoja, sitä helpompi pyyhkiä. Tein siis yksinkertaisesti hupun: kaksi muuten samanlaista kappaletta, mutta alaosa on toisessa pidempi kuin toisessa, jotta kolminkertaisen neppilistan saa istuintyynyn alle. Kangasta meni reilusti alle metri, ehkäpä 70 senttiä? Sivusuunnassa meinasi jäädä sentistä kiinni, joten nipistin vähän saumanvaroista. 

Ompelin muotoa niin, että toiseen kappaleeseen tikkasin sisäpuolelta ompeleella sivu- ja selkäosien välisen taitoksen sekä selkä- ja istuinosan välisen taitoksen. Olisin voinut ottaa ihan reippaasti sisään, niin ei olisi lopputulos pussittanut niin paljon. Tikkaamisen jälkeen tein nappilistat valmiiksi, ja lopuksi ompelukoneella ympäri. Kerrankin ompelus yllätti helppoudellaan.

Kankaana on EK:n vahakangasta, istuinosan etureunan alla kolme neppiä ja istuinosan alla 27 senttiä hihnaa jostakin vanhasta repusta pitämässä pehmustinta kasassa. Siinä olikin se ainoa vaikea asia, kun se piti ujuttaa yhteenompelussa toisesta siivekkeestä toiseen siellä sisällä. Ompelin ensin toisesta päästä kiinni ja taiteilin sitten vasta toisen neuloilla kiinni.

Pian kuvia myös tuunatusta syöttötuolista!

Kesäkesäkesä eli piknikpiknikpiknik (aivansamamikäsää)

Mulla oli piknikvilttinä käytössä vanha päiväpeitto, jossa oli kahden lakanakankaan välissä vanua. Se nyt vaan on kymmenessä vuodessa jo kauhtunut aika hirveän näköiseksi. Lisäksi olen ihaillut erinäisissä liikkeissä vilttejä, joissa on kassi integroitu. Ne vaan on järjestäen aika pieniä.

Piknikviltin mitat ovat suunnilleen 190 x 135 cm. Tässä siis välissä vanha päiväpeitto, toisella puolen pressu (kestää pesun 60 asteessa pesupussissa!) ja kirppikseltä löydetty pussilakanan puolikas. Kassiosioon käytin sitten sitä toista puolta. Se on mitoiltaan 65 x 35 cm. Siihen ja hihnan sisälle meni myös paksua verhoilukangasta (Mikä otsikkoyhteensattuma!). Lisäksi neppejä neljä kiinnitykseen ja kaksi kahvaan, jotta saa ripustettua monipuolisemmin.

Aikas yksinkertainen tämä oli, vaikka paljonhan siinä lopulta on hommaa, kun alkaa tikkaamaan kaikkea yhteen, vääntämään kanttinauhaa ja sitten yhdistelemään. Eipä ne kam-nepitkään aina kovin helppoja ole asentaa; milloin on liian ohut kangasyhdistelmä välissä, milloin liian paljon.

Toimiva bodyn yläosa

Vapaatuntien saldona oli kaksi bodya ja kaksi yökkäriä, mutta kaavoja ja kankaita sai leikata hieman ennen, ja nämä bloggailut tulee nyt sitten hieman jälkeen osissa. 

Ensimmäisenä esittelyssä on Sausage dog -kaavalla tehty norsubody (OB 4/2014). Pääntie on mun mielestä oikein oivallinen: nätti, helppo tehdä ja kätevä käyttää, mutta haaraosat ovat OB:llä aina hieman leveät. Leikkaan niihin vielä saumavarat ohjeiden vastaisesti, kun en jaksa lukea, eikä se ollenkaan auta tuohon ongelmaan.  

Laitoin hihansuihin resorit, niin hihojen pituus ei ole niin justiinsa. Ensi kerralla taidan ottaa kyllä jonkin jatkuvan alaosan, koska noita resoreita on niin vaikea saada kauniisti taiteltua päihin. Kaarrokkeen kanssa ei myöskään tarvitse erikseen ottaa silitysrautaa ja -lautaa esiin, kun nepit kestää kaksinkertaisessa resorissa hyvin. Olen maksimoinut laiskuuden.

Retkiruokailua

Kotisotkemiseen en ole vielä varautunut, mutta näin eräällä ystävällä tällaisen kannettavan ruokailualustan (se tosin oli taipuvaa muovia). Päällekkäin ovat vahakangas ja muovitettu frotee. Mittoina noin suunnilleen 35 x 73 cm. 

Kun osti tuon pienemmän mitan mukaisesti kangasta, sai jämistä hyvin vielä kourun tuohon eteen. Se on siis korkeuden verran (35 cm), mutta kaksipuolisena ja kahtia taitettuna eli yhdeksisen senttimetriä korkeudeltaan. Leveydeltään kouru on noin 30 cm. Kourun tein ajattelemattomuuttani pariin otteeseen, kun en ensin hahmottanut, kuinka sivut pitää saumurilla sutaista, jotta kourun saa käännettyä oikein. No, kangas pitää sivusta laittaa M-kirjaimen muotoon, oikeat puolet vastakkain. En taittanut M:n keskisakaraa aivan alas, jotta kourun takaosa olisi helpompi kiinnittää itse alustaan. Kourun yläreunoihin tein lisäksi pienet vekit, jotta kouru ei olisi niin litteä.

Ompelin saumurilla ensin vahakankaan ja froteen kiinni toisiinsa. Jos olisi ajatellut enemmän, tässä vaiheessa olisi kannattanut liittää väliin myös tuo kouru. Nyt se on hieman rumasti liitetty päälle vain tiheällä siksakilla. Reunoihin laitoin laiskuuksissani resoria. Saa nähdä miten tämä toimii käytännössä.

Vahakangas Marimekon Sanna Annukan Kukkuluuruu.

Mikä ero: pakkopaita ja kapalo?

Mä en jotenkin usko lapsen rajoittamattomuuteen,toisin kuin se Vanishin täti. Meillä oli jonkin aikaa sellainen peukunsyöntiongelma, että saksin lapselle unipuvun, jossa kyseinen toiminta on mahdotonta. Pituuden katsoin jostain potkarista ja hihojen sijaan tein sivuille tilaa käsille.

Puvussa on edessä vetskari ja kaksinkertainen yläosa, jotta venyvä kangas ei niin helposti antaisi perille suuhun etsiytyville sormille. Terät on. Poika vain hymyili, kun kuvaa varten laitoin sen tuohon pakkopaitaan - ei ollut moksiskaan.

Muutenhan tämä oli ihan loistava keksintö, mutta arvatkaapas, loppuiko se peukunsyönti itsestään, ennen kuin sain tämän valmiiksi? Ja kasvoihan tuo poika pituuttakin niin, ettei tämäkään ei mahdu enää päälle. Yrittääkö maailma kommentoida jotenkin mun kasvatusmetodeja?

Koska mä ehdin.

Tällaisia on ollut blogissa jo aiemminkin, mutta hävitin oman mustani, joten tein nyt uuden. Samalla tein uuden vaaleankin, kun edellisen nakkasin juhlista tultuani pesukoneeseen,  ja jonnekinhan se liivate sitten katosi... Vaaleasta puuttuu enää muutama sulan liimaaminen, mutta voi kun se voi olla vaikeaa!

EDIT:
Sulan liimaamiset sain aikaan elokuun lopulla! Jipii! Joutuuhan sitä liimapyssyn lämpenemistä ihan odottelemaan, mutta tässä tulos:

Ilmaista kartonkia > juhlat > viirinauhaa

Erään rihkamakoruliikkeen ovensuussa oli ilmaisia askartelukartonkeja - mitä ilmeisimmin somistukseen joskus käytettyjä. Minähän hamstraamaan ja samalla itseni kanssa neuvottelemaan, miksi hamstraan. Tein yhdestä erästä viirinauhan juhlia varten edellisenä iltana.  Käytin onnistuneesti lähes kaiken sinisen kartongin, vaikka se teettikin lisätyötä. Varastoista meni satiininauhaa parikymmentä metriä yhteensä, mutta silti se ei tunnu koskaan loppuvan. Siitä riittää kyllä muutamiin joulukorttiaskarteluihin tai muihin.

Taitoin kartongin kahtia ja leikkasin tasakylkisiä kolmioita, joiden kolmas sivu oli siis taitos (siis salmiakkia). Näin ollen saatoin ommella vain tasakyljet yhteen ja nauhaa hieman siihen väliin. Kartongin muodon vuoksi kaikkea ei kuitenkaan voinut näin tehdä, vaan käteen jäi paljon tasakylkisiä kolmioita, joiden saaminen nauhaksi vaati myös suoran ompeleen yläreunasta ja paljon trimmaamista, jotta pohjapuoli ei olisi näkynyt. Suht nopeasti tällaiset kuitenkin syntyivät, eikä ompelukone mitenkään nikotellut. 

Toinen nauha oli kahdeksisen metriä ja kolmiot siinä 15 cm korkeita. Toinen nauha oli seitsemisen ja kolmiot hieman pienempiä, 13 cm korkeita. Molempien kolmioiden yläreuna on noin 10 cm pitkä ja jokaisen kolmion välissä se sama 10 cm (eli siis sopiva mitta ompelukoneen neulan ja reunan välillä). Yhteensä isompia kolmioita oli siis noin 40 ja pienempiä 35.

Vauvalahja vol. 4: se pyydetty (lahja isälle)

Tässä vihdoin kaverin toiveiden mukainen asuste uudelle tulokkaalle (ja näillä näkymin viimeinen pakettiin laitettava, jos ei mahdollisesti ajoissa valmistuvaa hiuspantaa lasketa): edestä avattava, koko 56 ja nauhat.

Kaava on OB:n Peppermint-body (täällä tarkemmin) pidennetyillä hihoilla ja takalerpakkeella. Näillä sain tuon mahtumaan meidänkin 68-senttisiä käyttävälle Pojalle, joskin täytyy myöntää, että OB:n kaava oli mielestäni hieman reilu muokkaamattomana 56-senttisellekin.

Takalerpakkeeseen tein siis kaksi neppirivistöä, joista toisen varustin ripsinauhalla. Ripsinauhaa ovat myös solmittavat nauhat. Ne ompelin ronskisti kiinni kankaaseen ilman kummempia kovikkeita niisäs kohdin, joissa kiinnittäminen resoriin ei käynyt. Kivahan tuo on, ettei sivusaumoja mallissa ole, mutta omat haasteensa se näin aiheuttaa...

Kangas on Myllymuksuilta (60 cm riittää varmasti) ja aika pitkälti nyt tuhottu tähän ja kietaisumekkoon. Resoria tarvittiin alle 20 cm.