Poika on jo hetken aikaa käyttänyt aivan liian pieniä yöpukuja. Ystävä antoi hälle viime jouluna lahjaksi kolme yökkäriä, joita on käytetty tähän asti - siis reilusti yli puoli vuotta! Nyt alkaa haarat kiristää ja puntit nousta polviin. Syksyiset yöt ovat tulossa, eikä tällaisilla kesämalleiksi kutistuneilla enää pärjätä. Yökkärit ei ole mun kiinnostuslistalla korkeimmalla, koska niitä ei juurikaan näe, joten tähänkin kaivelin vain laatikonpohjia. Harmillisesti yökkäreitä ei vain viitsi ihan pienistä tilkuista koota, etteivät ylimääräiset saumat paina nukkujaa.
Kangashamstereilta on tämä diagonaali keltainen kuin myös pesukarhu. Diagonaali oli tosi vaikea leikata ja kohdistaa, kun langansuunta hämärtyi. Hurautin raidat kasaan mentaliteetilla "ihan sama" mutta totesin, että jotakin tähän tarvitsee. Kaikki mun muut applikaatioiksi säästämät palat on visusti pakattu pois, joten menin kajoamaan Racoons-kankaaseeni, joka vielä odottaa muotoutumistaan vaatteksi. Kiinnitin kuvan kaksipuoleisella tukikankaalla ja ompelin suoralla ympäri. Ensimmäisessä pesussa turkki sai hieman pörröisyyttä reunoilta, mutta tähän kuvaan se ainakin sopii.
Kaavan pohjana oli OB:n Bear Forest (4/2016). Jätin peppuläpän tekemättä, mutta lisäsin toisen halkion eteen. Pidensinkin molempia halkioita, jotta haalarin saa mahdollisimman helposti päälle. Meillä oli tarvetta juuri tällaiselle mallille, jossa vaippojen teippejä ei pääse repimään neppirivistön väleistä irti. Kokoa 86 pidensin vartalosta, hihoista ja punteista, jotta tämä sopii meidän hoikalle 92:lle. Seuraavalla kerralla ajattelin vielä pidentää keskivartalosta vähän.
Tein yöpukuun myös terät, koska sukat eivät nukkumaanmennessä pysy millään jalassa. Tassuosiakin pitää seuraavaan yritykseen isontaa, kun aika sopivat noista tuli. Rypytin nilkan ompelemalla kuminauhan suoralla, jotta ei tarvitse Peppi Pitkätossua leikkiä.
Tästä tuli kyllä söpö, vaikka tuollainen keltainen on kyllä tosi vaativa väri. Mutta hämärässä menee hyvin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti