Pitkästä aikaa epäonnistuminen

Musta tämä ei visuaalisesti toimi. Ei kaava, ei materiaalit, ei toteutus. Innostuin jotenkin tällaisesta ison pojan paidasta kaksilla taskuilla, mutta ei se vielä metrinpätkällä näytä kuin oudolta. On kuitenkin hieman vaikea todistaa väitettään tällaisen väkkärän kanssa.

Jos hämärä tuokin haasteensa kuvaukseen, niin kyllä tuo ikiliikkujakin.  Tässä on todellakin parhaat otokset lapsosesta. En tiedä, pitäiskö mun kaivaa esiin se vanha järkkäri, koska näköjään hyväkään kännykän kamera ei vain pysty.

 

Kaavana on OB:n Mushroom koossa 92 (4/2014). Kangas on Noshin BMX:ää ja vihreät resorit EK:sta. Taskut eivät ole mikään taidonnäyte ja helman tein kahdesta lerpakkeesta vielä niin, että etummainen jäi alimmaiseksi sivuissa, vaikka kuinka pähkin sen kyllä toisinpäin. Onneksi sitä aina tarvii myös niitä pinon alimmaisia paitoja - hoitolaukussa kulkevaa varapaitaa tai mökkipaitaa. 

Mutta en tee toiste. Pitääkin hävittää kaava, ennen kuin unohdan.

Ja vielä se kolmas

Sain tarmoa tehdä tämänkin valmiiksi, kun nuo edellisetkin tuli postattua. Ei ollut sellaista luonnollista hoputusta viimeistelyyn, kun kokona tämä lienee sopiva vasta ensi syksynä.

Kaksi kaavaa liittoutuu

Olen kovin tykästynyt OB:n Panda-kaavaan (3/2016). Muokkasin siitä omalle pojalle pitkähihaisen version, joka oli valmistuessaankin jo vähän nafti. Muokkaamisesta oli kuitenkin liian paljon aikaa, kun tein tämän paidan pojan kaverille synttärilahjaksi, etten muistanut leventää ollenkaan.

Kuvien ottamisen jälkeen lyhensin helmaa vielä käänteen verran, jottei paita olisi niin epäsuhtainen. Hihojen pidentämisen lisäksi laitoin aika tiukkaan pääaukkoon halkion etusaumaan. Yritin kovasti kiinnittää siihen neppareita, mutta jostain syystä en saanut niitä pysymään. Kenkiä jalkaan vetäessä tein hätäisen päätöksen tarranauhakiinnityksestä. Luovaa tai täysi katastrofi. Kai siihen on jokin syy, ettei tarranauhaa käytetä sisävaatteissa?

Kolmas suuri muutos oli taskun upottaminen sivusaumaan. Sen kaava on OB:n Stardust-hupparista (4/3013), mutta kyllähän tuollaisen pyörylän itsekin piirtää. Kanttaamalla ja kaksoistikkauksella taskusta tuli mun mielestä tosi kiva lisä paitaan. 

En tajunnut ottaa taskusta lähikuvaa, mutta se on samanlainen kuin tulevan postauksen hupparissa.

Noshin lippapipo

Noshin kaavalla tein kaksi lippapipoa jo hetki sitten, ettei tarvitsis puuvillaisessa lippalakissa Pojan korviansa jäädyttää. 

Punaisessa Myyryn herukoissa on ihan normisti tehty pipo kiinnisilitettävällä paksulla tukihuovalla lipassa, mutta vihreässä Solmussa ja tulevassa Keltaisessa diagonaalissa on lisäksi haalarista ylijäänyttä  Finnfill-vanua.
 

Kokona on hieman vaihtelevasti M ja L, Herukat - Solmu - Diagonaali. Kyllä nämä aikuisenkin päähän venyy. Vanulla efekti saattaapi olla hieman kypärämäinen, mutta siitähän me ei välitetä. 

Joululahjat, osa 1: Tuntemattomille vesille

Mulla ei tietääkseni ole Kalajokeen minkäänlaisia yhteyksiä, muuta kuin nyt nää sukat. Mallin olen halunnut neuloa monta vuotta, mutta aina vain olen päätynyt siihen perussukkaan. Nyt ajattelin, että joululahjaksi voisi raitasukkien sijaan tehdä muotoja. Katsotaan, miten aika antaa myöten, mutta ainakin nämä ensimmäiset ovat nyt valmiit.

Blogiin tohdin ne jo laittaa, koska saaja tuskin tätä lukee tai ainakaan ei osaa yhdistää minua ja tätä blogia.

Täytyy kyllä sanoa, että ohje on harvinaisen selkeä. Jos on kerran sukat tehnyt, niin ei tässä varmaan jää kyselemisen varaa kellekään. Ihanasti Tiina on laittanut molempien sukkien kaaviot erikseen, eikä tokaissut vain "tee peilikuvana". Ainoa, mitä jäin ihmettelemään, oli pitikö varren joustimeen kutoa nurjatkin takareunasta. En tiedä, onko sillä väliä ylipäätään, mutta ainakaan ei ollut väliä, kun kummatkin sukat vain teki samalla tavalla.

Lankana oli Novitan Nallea (246) ja puikot kolmosen. Aika tiukoille meni tuon kerän kanssa, mutta tulihan ne just siitä 100 grammasta. Koko on ehkäpä sellainen 38-39. Jotenkin lanka tuntui tosi nuhjaantuneelta jo puikoilla ja malli näyttää kurttuiselta neulottuna, mutta jälkimmäinen ainakin korjaantui jalassa. Jos itselle jaksan tehdä, voisin jättää ympärysmitasta vielä muutaman silmukan pois.

Haalari hyötykäyttöön. Tästä mä olen ylpeä.

Kävimme taannoin koko omaisuutemme läpi, ja olin jo valmis luopumaan yliopiston haalaristani. Sille ei ollut tullut käyttöä edes maalaushommissa, kun olen kokenut sen sellaiseen liian kuumaksi ja pussimaiseksi. Pyysin Toista ottamaan kuvan muistoksi, ja käärin haalaria jo poismenevien kasaan, kun yhdessä totesimme, että hyvää kangasta ei ole pakko heittää pois. Tadaa: ulkoiluhaalari Poikaselle!

Päällikankaana on siis valittuja kohtia omasta haalarista: kartoin tyhmimpiä mainoksia, muutamaa hassua roisketta ja toisaalta kohdistelin taskuja ja printtejä pienempään kokoon muistoksi. Väliin tuli EK:n Finnfill-lämpövanua (100 % polyesteri), ja vuoriksi jalkoihin ja käsiin ihan viskoosivuoria (ohjeiden vastaisesti aion jatkossakin pestä koneessa) luistamaan ja muuten palalaarista paksumpaan puuvillasekoitetta lämmittämään.

Kaavana on OB:n Choco Pops (4/2014), koossa 92 ja haalari sopi just kaksi viikkoa. Nyyh. Aloin jo ruinata Toisen haalaria leikeltäväksi isompaan kokoon.

Tein aika monta pikkumuutosta: Haalariin tuli takakappale kolmesta ja etukappaleet kaksista osista, jotta sain kohdistettua kivasti printtejä ja taskuja. Sekä sisä- että ulkokankaaseen ompelin selkään vyötärölle kuminauhaa, jotta haalari saisi jotain muotoa. Vyölenkit ja taskut käytin hyväksi alkuperäisestä.

Kädensuihin laitoin tavallisesta resorista lumilukot, ja hupun nyörikiristyksen korvasin niin ikään kuminauhalla, niin ei tarvinnut kauppaan lähteä. Lahkeensuihin ompelin napit ja leikkasin reikäkuminauhasta jalkalenksut.  En myöskään jaksanut tapella hupun ohjeen kanssa, joten lisäsin hupun alareunaan vain listan, johon kiinnitin nepparit. Ne ovat Baby Rolandin 10,5 mm:t (ja Karnaluksin koodia 1919).

Vaikka haalari on kohta pakattava taas pois, niin näin ei tarvitse luopua muistosta, vaan voin tallettaa sen vielä vuosiksi!

Helpot taaperon hupparit

Joskus saan sellaisia raivokohtauksia, jotka kohdistuvat liian täysiin kangaslaatikoihin, että saksin kankaita lähes silmittömästi. Onneksi OB:n Dinosaurissa (3/2014) ei oikein voinut mennä pieleen. 

(Pehemiältä ostettu?) Discopupu on niin ihana kangas, vaikka harmaa onkin! Ja silti hieman vaikea pienelle ihmiselle, kun nuo kuviot on niin suuria. Tein kokoa liian ison hupparin (98), ja sitten heti seuraavan kimppuun, kun ei tätä säkkiä voi ottaa käyttöön. Mutta onneksi tässä vaiheessa ei tarvitse enää sydän kurkussa pelätä vuodenaikojen osumista oikeaan pituuteen.

Samalla kaavalla ja vimmalla kävin Betoniromun kimppuun (Käpynen), mutta muutaman sauman jälkeen epäilykset osuivat oikeaan: on liian lirua huppariin. Mikä siinä onkin, että sellaisia paksuja kankaita saa oikein metsästää? Onneksi olin tilannut Kangaskapinasta collaria, jolla sitten samaisen paidan vuoritin hieman isommalti kokonaan. Jäi siinä sivussa sitten resoritkin pois, kun en halunnut enää kolmatta väriä.

 

Unohdin tietenkin ottaa poisjättämisen huomioon, mutta onneksi leikkaan melkein aina varuiksi vähän pidemmät hihat ja helman. Lisäksi leikoin kankaat muuten ilman saumavaroja, jotta tämä huppari olisi käytettävissä heti. Hihat ovat kahdesta palasta, kun muuten mun puolimetrinen ei olisi riittänyt. Helman neulaaminen ei mennyt ihan nappiin, mutta koska olen laiska purkamaan tai pistelemään, päädyin ompelemaan tuplatuplatikin. Kukas näistä virheistä tietäis, jos en kertois?

Jonkinnäköistä ruutua ja raitaa (lokakuun värihaaste)

Yöhaalarit teen nyt kaikki samalla kaavalla. Ensimmäisen sain aikaan jo aikoja sitten, nämä muut kaksi ovat sentään jo käytössä, mutta odottivat erinäisiä pieniä yksityiskohtia kuten neppareita.

Mä aina jaksan ihmetellä sitä, miksi niin monessa lastenvaatteessa on tylsiä raitoja tai pilkkuja. Mulle ne ei ainakaan riitä, vaikka olisivat kuinka iloisenvärisiä. On niin kivaa, että kangaskaupat sentään ottaa näinkin isoja riskejä: raita onkin neulottua ja pallot lomitettuja. Mutta heti on mun silmään hauskempaa. Sekin on kivaa, että suomalaisista verkkokangaskaupoista saa samaa kuosia erivärisinä, niin ei sitten kaadu näihin mun tänhetken lemppareihin eli turkoosiin ja okraan. 

Paapiin okra Sato sai muutamat puput pomppimaan kumpareiden taakse. Harjoittelin taas pienimuotoisesti applikointia. Ensi kerralla voisi sitten muistaa vaikka ostaa sitä irtirevittävää tukikangasta. Neulos on Pehemiältä, mutta nykyisin sitä saa Ommellinen-kaupasta.

 

Toivottavasti tällä lokakuun värihaasteen mustalla on enemmän kestoa kuin syksyllä!

Kauluri

Otin  neulotusta kaulurista summittaiset mitat ja leikkasin merinosta välikausikaulurin. Innostuin tilaamaan lisää merinoa Kangaskapinasta, kun sen ompelu oli vain niiiin helppoa, että tein poikaselle myös tummemmat kerrastot alle. Nyt 150:n sentin palasta sai kuitenkin vain kahden pökät, yhden paidan ja sitten nämä kaksi kauluria. Olisi ehkä kannattanut tehdä kaksi paitaa ja yhdet pökät, mutta saahan tuota kangasta lisää.

Toisen kaulurin tein kauttaaltaan kaksikerroksisena (alempi),ja toiseen tein tuplana vain kaulaosan (ylempi). Ajattelun ohittamalla sain tuosta vuoritetusta mallista ensin jonkinlaisen kypärämyssyn tapaisen, mutta purulla ja pienellä määrällä keskittymiskykyä siitä tulikin kauluri. Sen sijaan yksikerroksisessa jaksoin kokeilla saumuri differentiaalisyöttöä etukäteen ja, ai että tuli siisti!

Hieman iso tuo rintaosio on kaulukseen verrattuna, mutta eipä heti tuule jostain raosta. 

Haa-m/h-uilua

Talvihaalarista (postaus tulossa) innostuneena tein lapselle myös välikausihaalarin - ja oli vähän pakkokin, kun toinen välikausihaalari kostuu jo veden näkemisestäkin. Tällä kertaa haalari tuntui valmistuvan hetkessä, kun kerroksia oli huppua lukuun ottamatta vain yksi. Kaavana oli OB:n Softshell (4/2015), ja kankaana Kangaskapinan haamut. 

Vetskareita ei löytynyt varastosta kuin 50-senttisiä (ja nekin erivärisiä), joten ne eivät avaudu niin alas, kuin ohje antaa ymmärtää. Taaperolla tästä ei kuitenkaan ole haittaa, kun ei me selällään ole puettu enää pitkään aikaan. 

Hupun vuoritin kokonaan ohjeesta poiketen niin, että leikkasin hupun alavaran softshellistä ja muut hupun kappaleet sekä softshellistä että puuvillasta. Ompelin kaikki softshellit toisiinsa kiinni ja tikkasin päältä. Kiinnitin nepit paikalleen. Surautin puuvillat kasaan, mutta jätin takasaumaa ompelematta kääntöaukoksi (okei, ompelin ensin ja sitten purin aukon!), ja kiinnitin puuvillan alavaraan kiinni, käänsin ja käsin pistelin aukon kiinni.

Saatoin myös pistellä päällitikkauksilla muutaman sauman enemmän kuin ohjeessa ja muutamaan purinkin. Toivon, että ne ei nyt vuoda kovasti vettä, kun toimintaan joutuvat. Toivon myös, että tuo vaalea haamu jotenkin hylkii likaa, mutta siitä ei ole kovin hyviä lupauksia, kun jo ommellessa sain tuhrattua jotain mustaa yhteen haamuun. Peitin sen kuitenkin liimattavalla heijastinmerkillä. Pitää ostaa lisää tuota heijastinta, jotta saa useamman haamun turvalliseksi.