Haalari hyötykäyttöön. Tästä mä olen ylpeä.

Kävimme taannoin koko omaisuutemme läpi, ja olin jo valmis luopumaan yliopiston haalaristani. Sille ei ollut tullut käyttöä edes maalaushommissa, kun olen kokenut sen sellaiseen liian kuumaksi ja pussimaiseksi. Pyysin Toista ottamaan kuvan muistoksi, ja käärin haalaria jo poismenevien kasaan, kun yhdessä totesimme, että hyvää kangasta ei ole pakko heittää pois. Tadaa: ulkoiluhaalari Poikaselle!

Päällikankaana on siis valittuja kohtia omasta haalarista: kartoin tyhmimpiä mainoksia, muutamaa hassua roisketta ja toisaalta kohdistelin taskuja ja printtejä pienempään kokoon muistoksi. Väliin tuli EK:n Finnfill-lämpövanua (100 % polyesteri), ja vuoriksi jalkoihin ja käsiin ihan viskoosivuoria (ohjeiden vastaisesti aion jatkossakin pestä koneessa) luistamaan ja muuten palalaarista paksumpaan puuvillasekoitetta lämmittämään.

Kaavana on OB:n Choco Pops (4/2014), koossa 92 ja haalari sopi just kaksi viikkoa. Nyyh. Aloin jo ruinata Toisen haalaria leikeltäväksi isompaan kokoon.

Tein aika monta pikkumuutosta: Haalariin tuli takakappale kolmesta ja etukappaleet kaksista osista, jotta sain kohdistettua kivasti printtejä ja taskuja. Sekä sisä- että ulkokankaaseen ompelin selkään vyötärölle kuminauhaa, jotta haalari saisi jotain muotoa. Vyölenkit ja taskut käytin hyväksi alkuperäisestä.

Kädensuihin laitoin tavallisesta resorista lumilukot, ja hupun nyörikiristyksen korvasin niin ikään kuminauhalla, niin ei tarvinnut kauppaan lähteä. Lahkeensuihin ompelin napit ja leikkasin reikäkuminauhasta jalkalenksut.  En myöskään jaksanut tapella hupun ohjeen kanssa, joten lisäsin hupun alareunaan vain listan, johon kiinnitin nepparit. Ne ovat Baby Rolandin 10,5 mm:t (ja Karnaluksin koodia 1919).

Vaikka haalari on kohta pakattava taas pois, niin näin ei tarvitse luopua muistosta, vaan voin tallettaa sen vielä vuosiksi!