Ongintasarja (jämähaaste2017, tammikuu): kurkistus tulevaan

Pidin pojalle myöhästyneet synttärit, ja paikalle kutsuttiin kavereita aikamoinen joukko. Sain jo joskus tammikuussa lasten jämähaasteessa ajatuksen siitä, että onginnassa tuleekin vaateylläri jokaiselle osallistujalle. Eräs ystäväni mainitsi häistä, joissa morsian oli neulonut kaikille vieraille villasukat muistoksi ja toinen kutsui minua hulluksi esitellessäni idean. Siitä se ajatus sitten lähti! Tein reippaan määrän vaatteita ja jokaisesta pienen pahvisen kopion.

Näin mun ei tarvinnut etukäteen tietää kuin summittaisia juhlijoiden kokoja. Jos joku vaikka kevään aikana venähtikin, niin otti sitten vain isomman vaatteen. Toisaalta ylimääräisiäkin piti olla jonkin verran, että kaikille riitti oikeaa kokoa ja valinnanvaraa. Mutta kun teki tarpeeksi isoja, niin saattaa loput säilöä pojalle vaikka varavaatekäyttöön, kun se kasvaa.

Periaatteessa olen vastaan tällaista kilpavarustelua lasten synttäreillä, mutta oikeutin tämän itselleni sillä, että tämä on mun terapiaa ja että saan siivottua. En ihan hirveän monta samanlaista vaatetta viitsi omalle lapselle tehdä, kun kuoseja on maailma pullollaan, mutta kangasta aina jää. Jämien myymisessäkään en näe mitään järkeä, kun samalla vaivalla surauttaa jotain suht simppeliä jollekin kaverin lapselle. 

Huomisesta eteenpäin tulee siis postaus päivässä lastenvaatteista, kunnes kaikki ongitut vaatteet on käyty läpi!

P.S. Tähän piti tulla kuva pahvikopioista, mutta se on hävinnyt puhelimesta. Kummallista. Eivät olleet hävinneet, vaan olivatkin kamerassa.

EDIT 3.6.2017: poistettu teksti ongintatavasta, lisäys lopussa + kuvat

Äitienpäivälahjat

Äitienpäivästä on jo hetki aikaa, mutta nyt vasta sain tänne ladattua meidän pienet lahjat. Ostin Tigerista leikattavaa ja piirrettävää magneettilevyä, joista illan valoisina tunteina kaiversin kutsumanimet esiin kaikkein läheisimmille äideille. Piirsin vielä kirjaimet, jonka jälkeen Poika sai taiteilla oman näkemyksensä näihin tervehdyksiin. Lopuksi kiinnitin nämä korttipohjille muutamalla pistolla. 

Isäkin sai omansa työpaikalleen.

Jämähaaste2017, toukokuu: Uhka vai mahdollisuus?

Paapiin possupussi ei ollut minulle mikään unelmien täyttymys sen kerran kun sitä koitin. Kankaat oli kyllä ihan ok, mutta en sitten kuitenkaan osannut niistä Pojalle mitään tehdä ja omiin eivät tuntuneet riittävän. Intoa rokotti myös huomattavasti se, että meidän pesukone ei ole kohdellut noita kankaita mitenkään helläkätisesti. Heti harmaantuvaa mustaa on mälsää ommella.

Mutta johonkin ne on tungettava. Jos on jo valmiiksi hyvä kaava, joka on yksinkertainen kootakin, niin voi vaatteen elinikä olla vähän lyhyempikin. Siispä toimeen ja Jussista itselle kesäksi teepparia. Lopputuloksena saattaa kuitenkin olla paita, jossa käyttöikä saattaa jäädä pelkkään sovitukseen; mun mielestä tuo Kangaskapinan sininen oli ihan hauska yhdistelmä Jussiin mallatessa, mutta näin valmiista en ole ollenkaan varma.

Kaava on Ottobresta 2/2015 suurennetuin käsiaukoin. Hihansuut huolittelin kaitaleilla ja pääntiehen koitin Punatukan toista huolitteluohjetta. Molemmat huolittelut kaipaavat hieman harjoitusta, jotta oikean pituuden ja venytyksen oppii. Aina tietenkin auttaisi myös se, jos viitsisi neulata kiinni ennen ompelua.

Samaa kaavaa olen käyttänyt pohjana myös töissä:

• kellomekko 
• Juhlat-tunika 
• Maahis-teeppari.

Jämähaaste2017, toukokuu: Mulla on juhlat!

Tämä oli vähän käänteinen jämähaaste. En uskaltanut tähän kankaaseen tarttua pitkään aikaan, etten sitä tuhoaisi. Joskus on kuitenkin siivottava kaapit, ja mieluummin ennen kuin kankaat eivät enää tunnukaan niin ihanilta. Tartuin toimeen ja sain kivan mekon aikaiseksi, mutta siitä tuli liian lyhyt! Onneksi sain jonkun toisen ylijäämää ostettua kirpulta, jotta sain helmaa pidemmäksi.

Nyt pyörii hyvin (hallitusti)!

Jossakin tosi kaukana pohjana oli OB:n Stunning Rose (3/2015), josta otin hieman yläosaan muotoa. Poikkasin yläkappaleet aiemmin, kavensin, muistaakseni suurensin käsiaukkoja ja tein kaiken kaksinkertaisena. Lisäsin myös kaksinkertaiset kaitaleet rinnan alle ja helmasta tosiaan tuli aivan liian lyhyt täyskello, kun kangas ei riittänyt enempään. Myöhemmin sitten hieman loivensin kelloa sivuista ja lisäsin tuon alareunan kaitaleen.

Laskeutuvana tämä Noshin jersey sopii täydellisesti tällaisiksi kellohameiksi. Tykkään kyllä tästä tosi paljon, ja kuosi nyt on aivan ihana. Puuteriroosacollegesta tulikin jo tunika, ja kun nämä kaksi sain lähes valmiiksi, annoin itselleni luvan tilata vielä sitä sinistäkin. Onpahan nyt sitten kuosia.

Ensi kerralla kello saa alkaa kyllä vielä inasen alempaa, ettei tule vahingossakaan raskausvaate-efektiä. Ensi kerralla saatan myös roikottaa vaatetta ennen helman huolittelua, sillä tällaisestakaan työvaiheesta en ollut ennen kuullut (oisin kyllä ehkä voinut päätellä mun tyllimekosta).

Uudet sohvatyynyt

Eivät ne odottaneet tuloaan kuin puoli vuotta. Ennen remppaa heitin vanhat menemään tylsyyttään ja muhkuraisuuttaan. Etsin kivaa kangasta puoli vuotta, ja eräällä kangaskauppareissulla turhauduin niin, että otin vain eteeni tulleen. Ei sohvalla ole kiva löhötä ilman tyynyjä!

 

Kangas on EK:n Metsän taikaa. Sisällä ihan kaupasta ostetut sisukset, vaikka tässä ajassa olisi kyllä vanhoja tyynyjäkin kertynyt. Kovin tutulta tämäkin kuosi vaikutti, kun valmiit tyynyt tuohon sohvalle nakkasin. Vai mitä olette mieltä?

Rintamustako tällä mallilla yritetään piilotella?

OB:n Hide awaysta (2/2017) muokkasin taskusaumat alemmaksi kainaloon, jotta tunika sopisi edes jotenkin mun vartalotyypille. Näin ollen saumojen luoma kapein kohta osui vyötärölle rintamuksen sijaan. Taskujen kaari hieman pieneni alkuperäisestä, sillä taskunsuun säästin paikallaan. 

Kolmiokangas on EK:n melko joustamatonta harjattua collegea, mikä tekee tästä vaatteesta todella lämpöisen. Toukokuussa on kyllä tätäkin tarvittu. 

Joustamattomuudesta huolimatta jouduin omaa kokoa kaventamaan lantiolta. Jotenkin musta tuntuu, että malli on mulle hieman liian lyhyt. Tai ehkä sen tekee tuo alaosan resori, joka hukkuu housuihin. Tähän olisi hyvin sopinut ihan vain käännettykin helma.

 

Hupussa ja ulommassa taskupussissa lienee Kangaskapinan vadelmanpunaista trikoota. Resorien alkuperää en nyt muista.

 

Jämähaaste2017, toukokuu: farkkuhame ja pitsipaita yhdessä

Ihmettelin itsekseni, miksi tämä yhdistelmä näyttää niin erilaiselta mun päällä kuin kaikki muut yhdistelmät, mutta jujuhan on siinä, että tällaisessa kaksiosaisessa toinen osa ei ole musta tai harmaa! Tykkään ihan hirveästi näistä yhdessä!

Pitsin olen joskus muinoin ostanut Tallinnan reissulta, ja sen alla on jämät pitsimekkoon käyttämästäni EK:n trikoosta. Mallinakin on samainen pitsimekko pätkäistynä. Saatoin piirtämiini liian pieniin kaavoihin lisätä hieman kainaloihin tilaa leikatessani kankaat. 

Serkun vanhat farkut muotoutuivat mulle sopivammaksi farkkuhameeksi. Oli tosi kiva saada muokattavaksi jotain muuta kuin perussinistä tai tummaa, joita on aikamoinen pino valmiina kaapissa ja toisaalta vielä aikamoinen pino odottamassa. 

Pitsipaidan teki yhdessä hujauksessa, mutta housujen muuttaminen hameeksi vaati kymmeniä sovituskertoja. Taas muistin, miksi nuo muutokset eivät koskaan tapahdu, vaan farkut jäävät kaappiin lojumaan.

Takaisin juhliin eli asiaa tyllistä

Hyviä juhlia voi fiilistellä vielä tämän postauksen verran. Omasta mekosta oli vain yksi edustava kuva juhlista, joten otin kotona pesun jälkeen vielä sovituskuvia. Olisinpa törmännyt ompeluryhmän keskusteluun tyllin ominaisuuksista ennen kuin tein tämän mekon. Olisin tiennyt, että kellohelmaa pitää hieman riiputtaa ennen tasaamista (riiputin kyllä vahingossa muutaman päivän) ja että pesun jälkeen EK:n tylli näyttää pilvenhattaralta - kas tällaiselta!

Tylliä suoristelin ennen juhlia kuumassa höyrysuihkussa, kun silittäminen tuntui kovin vaivalloiselta. Pesun jälkeen suihkusta ei ollut mitään apua. 

Pehmeän tyllin kanttaaminen tai kova tylli ei kuitenkaan ulkonäöllisesti olisi sopinut mekkoon. Nyt tuon hattaran takia pitää vain tuo alushame lyhentää jälkikäteen. Onneksi helma on tarpeeksi pitkä.

Ja ensi kerralla sitten viisaampana käytän jotain tanssiaisasuihin sopivaa tylliä, joka kestää käyttöä, eikä ryttäänny, ellen varta vasten halua tällaista itseensä takertuvaa syheröä. Verhotyllikin voisi ajaa asiansa.

Onneksi satuin myös jättämään pitsin alareunastaan kiinnittämättä. Ompeleen verran helpompaa vaihtaminen, jos sille päälle sattuu. Yläosan pitsi kesti kiellosta huolimatta konepesun pesupussissa erinomaisesti. 

Pojan asusta (housut ja liivi, kauluspaita, rusetti) puuttui sovituskuva, mutta en viitsinyt enää kokonaisuutta päälle pukea, joten saatte tyytyä yhteiskuvasta napattuun rajaukseen. Nykyään tuo vääntää naamansa ruttuun, kun näytänkin jotain vaatetta kesken päivän - tietää joutuvansa malliksi.

Omalle muutama T-paita kesää varten (jämähaaste2017, tammikuu)

Mä kyllä niin tykkään tästä OB:n kaavasta (Panda 3/2016), joka mahdollistaa hyvin jämien käytön. Aikaisemmat tekeleet ovat esim. täällä ja täällä.

Sain käytettyä tähän ensimmäiseen EK:n harmaata kasettiradiokangasta, jota jäi Pojan haalarista. Vähän pilkoin myös tummanharmaata ja beigeä samalta lafkalta. Resorin alkuperää en muista. Ostettuani kaduin tuota kuosikangasta, mutta näin eri väreihin yhdistettynä se näyttää valmiissa vaatteessa tosi kivalta. Ehkä en vain osaa lapselle tehdä kokoharmaata. Kokona on 104 cm.

Toiseksi jämäksi pilkoin oman kultaisen Paratiisin puutarhani, kun ei toppia ole tullut käytettyä sen mallin vuoksi. Kangasta on kyllä vielä varastossa, mutta jemmaan sen siihen, kun haluan tehdä itselleni uuden. Tässä Pojan T-paidassa on samaa beigeä kuin tuossa ylemmässäkin. Kokona on 98 cm. 

Jämähaaste2017, toukokuu: tunika itselle

En itsekään oikein usko, mutta tämä tunika valmistui vain 70 sentistä! Alaosan etu- ja takakappale vierekkäin ja jäävästä osasta sai sekä etu- että takakappaleen yläosaan päällekkäin. Kangas on ostettu Kangashamstereilta, eli jonkun muun jämää on. Eipä siitä sitten jäänyt kuin ihan muutama tilkku ja soiro.

Yläosan pohjana on toppi Ottobresta 2/2015, joka on katkaistu rinnan alta ja hieman kavennettu. Alaosaan otin mallia jostain vanhasta tunikasta, mutta rypytyksellä on melkein kaikki muoto tehty.

Menee välikausinakin villatakin ja leggareiden kanssa!

Jämähaaste2017, toukokuu: jotain naiselle

Hyvää vappua!

Toukokuussa tehdään jotain naiselle. Se, minkä kukakin käsittää naiseksi, naiselliseksi tai naiselle sopivaksi, määrittyköön tekijän mielessä. Mä taidan tehdä lähinnä itselleni, kun satun määrittelemään itseni naissukupuolen kategoriaan. Mun kriteerinä on siis loppujen lopuksi vain se, mistä satun itse pitämään. Pitäisi siis olla helppo kuukausi!

Haluaisin kovasti tehdä...

• Vaatteita
• Timanttimekko: voi tehdä vain yhdestä väristä, mutta keskelle voi käyttää tilkkujakin. Tammikuun postauksessa samanlaista tekniikkaa esiteltiin lapsen tähtihupparin tekemiseen, mutta sellaisenkin voi aikuiselle taikoa.  
• Villa Nannan tilkkumekko ei ole ollenkaan mun tyylinen, mutta ihailen silti yhdistelemisen taidokkuutta ja kierrätystä. 
• Hanskat jostakin merinojämästä ensi syksyksi (Tehtaamo)
• Kantovälineitä
• Nahasta ja paksusta puuvillasta clutch  näin tai näin tai vaikka vinolla reunalla näin (kaikki englanniksi)
• itselle pieni reppu (Villa & villan)
• Lompakon (Burdastylen ohje englanniksi) 
• Laskostetun pussukan (video eng.)  
• Jumppapussukan

Blogin kätköistä kaivettua
 

Lahjaksi voi viedä saunatuoksuja (kuun lopussa on aika kerätä lehtiä)

Farkkuja olisi aina hameeksi muutettavana

Tähän paloista tehtyyn mekkoon kaipaan eriväristä alaosaa

Aikuisen teepparinkin saa aika pienistä paloista