Tervetulokyltti

Tämä ei ole mun käsialaa, mutta liittyy kokonaisuuteen, joten laitan tämänkin nyt tänne. Toinen suunnitteli tietokoneella, tulosti ja maalasi kuparimaalilla päälle. Muutoksena alkuperäiseen istutti meidän sormusten kuvat ja nimikirjaimet posteriin. Vaikeinta oli saada tulostepalat kauniisti pohjakartongille.

Kaasolahjat

Kaasoja kiitin tekemällä Patty Doon Geobagit. Ihan hyvin onnistuin saamaan nämä kasaan, vaikka en saksaa osaa sanaakaan (nyt tiedän, mikä on saumanvara!).

Kuvittelin, että huopatuki olisi liian raskas, mutta kyllä vaan sellaista olisi kannattanut ostaa. Kaapin kätköjen laukkutuki ei ollut mun mielestä riittävää, vaan meikkipusseista tuli vähän lörppiä, vaikka ohjeiden vastaisesti tuin kankaan reunoja myöten. Yhtä lailla panostaisin nyt kaksisuuntaiseen vetoketjuun. Noita O-vetoketjuja vain ei oikein tullut vastaan, enkä jaksanut alkaa opetella, MILLAISEEN ketjuun voi vaihtaa vetimen kulkemaan myös toiseen suuntaan ja MITEN se tapahtuu. Onko jollakulla tietoa? Hämärä mielikuva vasarasta apuvälineenä on.

Kangas on joskus muinoin Nappinjalta ostettua ruusukultaista keinonahkaa, vetoketjut Karnaluksista ja Eurokankaasta. Vetoketjut laitoin siis vain vastakkain. Ihan siistit niistä tuli, mutta toimivuus vois olla parempi, jos olisivat samaa.

Oma lisäykseni kaavaan ovat nuo vetonapukat vetoketjujen päissä. Hieman helpottavat raskasta alkua. Tykkää mallista sen puolesta, että meikkipussin saa tarpeeksi levälleen meikkaamista varten. Kaasoille pakkasin kuitenkin jalkavoidetta ja kasvonaamion. Nämähän piti antaa jo hääviikonloppuna raskaan (työ)päivän jälkeiseen aamuun, mutta meni muutama kuukausi, ennen kuin valmistuivat.   

Huiskut

Olin siinä uskossa, ettei riisiä enää heitetä missään, mutta se olisikin ollut sallittua. Ehkä en (emme) olisi näitä siinä tapauksessa väkränneet. Näillä kuitenkin huiskutettiin onnittelukuja meille. Kilinä oli kyllä ihan juhlavaa, vaikka meidän vieraat pitivät muutenkin meteliä. Meteliä voi myös ohjeistaa Eilen tein -blogin tulostettavien hurraa-huutojen avulla. 

Ruusukultaiset kulkuset ovat Tokmannilta, satiininauhat (atlaspael) Karnaluksista ja tikut 50-senttisiä ja 4-millisiä koivukeppejä. Lisäksi käytimme teippiä ja suodatinpaperiruusuista jääneitä kuparilankoja kulkusten kiinnittämiseen.

Esivalmisteluina sprayasimme kepit Mastonin kuparivärillä: tikut pystyyn hiekkakasaan ja suihk suihk. Tämä tietenkin tarkoitti, että toisesta päästä sirkkelöimme sitten maalaamatonta muutaman sentin pois, kun emme jaksaneet toistaa maalausta. Satiininauhoja leikattiin määrämittaan kymmenistä metreistä nauhaa ja Toinen poltteli muutaman tunnin päitä kiinni.   

 

Tein taustatyöni hyvin siinä mielessä, että tikut eivät olleet ollenkaan liian pitkät huiskutukseen. Sen sijaan lasten (ja aikuisten) leikkeihin olivat liian ohuita, koska seuraavana päivänä löytyi useampi katkennut keppi. En silti olisi ostanut tätä paksumpia ja kalliimpia keppejä, koska suurin osa kesti hyvin. Yhtä lailla varasin satiininauhaa reilusti joka keppiin (väh. 70 cm / nauha), jotta liehuivat nätisti, eivätkä vain töröttäneet kepin nokassa. Joskin pitkät nauhat myös helpommin sotkeentuvat toisiinsa ja keppiin.

Taivuteltavan, mutta jämäkän kuparilanganpätkän taitoin kahtia, pujotin kulkuset ja kiinnitin kepin päähän washi-teipillä (koska sellaista kuparinväristä sattui olemaan. Tämän jälkeen kuumaliimasin tikun yhdelle sivulle kolmen nauhan verran liimaa ja painoin nauhat taitteelle puolestavälistä niin, että liimaa oli kiinni nauhassa kahdessa kohtaa (ks. eka kuva). Sitten vain toistoa ja toistoa Toisen kanssa kello kolmeen yöllä hieman hampaita kiristellen. Mutta mulle tuo on ainakin jo ihana muisto!

Värit kohdillaan

Lankesin EK:ssa Story of Roon kankaisiin. En ole viitsinyt tilata metrin tähden verkosta, mutta kivijalasta tohdin kahden paidan verran ostaa. Isommalle suunnittelin dinosauruksia, mutta sillä alkaa olemaan jo omaa näkemystä tyylistään, enkä viitsi lähteä tekemään, kun on suoraan kieltänyt. Päällensä se edelleen vetää kuitenkin kaiken, minkä kaapista eteen nostan.

 

Kaavana luottokaavani Panda (OB 3/2016). En muista, mistä olen tuota yksiväristä ostanut, mutta olen siitä iloinen - tykkään tässä paidassa erityisesti tästä unisex-värityksestä. Yritän lapsille tehdessä vältellä sinistä ja vihreää, kun niitä nyt joka tapauksessa tulee paljon.

Housut on tehty vuosia sitten esikoiselle. Hän haluaa lähettää terveiset lukijoille: yz.