Huiskut

Olin siinä uskossa, ettei riisiä enää heitetä missään, mutta se olisikin ollut sallittua. Ehkä en (emme) olisi näitä siinä tapauksessa väkränneet. Näillä kuitenkin huiskutettiin onnittelukuja meille. Kilinä oli kyllä ihan juhlavaa, vaikka meidän vieraat pitivät muutenkin meteliä. Meteliä voi myös ohjeistaa Eilen tein -blogin tulostettavien hurraa-huutojen avulla. 

Ruusukultaiset kulkuset ovat Tokmannilta, satiininauhat (atlaspael) Karnaluksista ja tikut 50-senttisiä ja 4-millisiä koivukeppejä. Lisäksi käytimme teippiä ja suodatinpaperiruusuista jääneitä kuparilankoja kulkusten kiinnittämiseen.

Esivalmisteluina sprayasimme kepit Mastonin kuparivärillä: tikut pystyyn hiekkakasaan ja suihk suihk. Tämä tietenkin tarkoitti, että toisesta päästä sirkkelöimme sitten maalaamatonta muutaman sentin pois, kun emme jaksaneet toistaa maalausta. Satiininauhoja leikattiin määrämittaan kymmenistä metreistä nauhaa ja Toinen poltteli muutaman tunnin päitä kiinni.   

 

Tein taustatyöni hyvin siinä mielessä, että tikut eivät olleet ollenkaan liian pitkät huiskutukseen. Sen sijaan lasten (ja aikuisten) leikkeihin olivat liian ohuita, koska seuraavana päivänä löytyi useampi katkennut keppi. En silti olisi ostanut tätä paksumpia ja kalliimpia keppejä, koska suurin osa kesti hyvin. Yhtä lailla varasin satiininauhaa reilusti joka keppiin (väh. 70 cm / nauha), jotta liehuivat nätisti, eivätkä vain töröttäneet kepin nokassa. Joskin pitkät nauhat myös helpommin sotkeentuvat toisiinsa ja keppiin.

Taivuteltavan, mutta jämäkän kuparilanganpätkän taitoin kahtia, pujotin kulkuset ja kiinnitin kepin päähän washi-teipillä (koska sellaista kuparinväristä sattui olemaan. Tämän jälkeen kuumaliimasin tikun yhdelle sivulle kolmen nauhan verran liimaa ja painoin nauhat taitteelle puolestavälistä niin, että liimaa oli kiinni nauhassa kahdessa kohtaa (ks. eka kuva). Sitten vain toistoa ja toistoa Toisen kanssa kello kolmeen yöllä hieman hampaita kiristellen. Mutta mulle tuo on ainakin jo ihana muisto!