Niin kuin pöksyt

Yleensä piirtelen tällaiset pöksyt omasta vanhasta kaavasta tai muokkaan rajusti kaavaa, joten oli kiva välillä saada muoto ihan jonkun muun suunnittelemana. Tykkään mallista kovin, kun se ei ole liian leveä. En ole oikein ikinä päässyt baggyjen makuun. Voishan ne päällä ollakin ihan hauskat.

 

Tämä on siis Ottobren Young jogger (6/2017). Harmillisesti ehdin tehdä kahdet ennen kuin pääsin kunnolla sovittamaan. Meillä tuo vyötäröresori on inasen liian leveä. Housut pysyvät kyllä slimmeinä päällä, mutta lörpöttävät hieman. 

Käpysen Solmun sain melkein kokonaan tuhottua nyt lopulta. Sitä olen aiemmin käyttänyt yhdessä jos toisessakin paidassa ja lippapipossa. Ekasta paidasta tuli ihan mun lemppari, koska se sopi hyvin muiden vaatteiden kanssa yhteen. Kangas pysyi myös superhyvänä pesusta toiseen.

Samaa ei voi sanoa Ikasyrin Vyyhdistä, jota näin kolmen pesun jälkeen en enää meinaa viitsiä käyttää. Tummia ei kai ikinä pitäisi ostaa kuin yksivärisinä. Harmittaa vietävästi, sillä tällainen suuri kuosi toimisi hauskasti pienemmissäkin vaatteissa ja sopisi monenväristen bodyjen kanssa. Loppupalan nakkaan päiväkodin askarteluihin, ettei enempi pahoitu mieli. Olen käsittänyt, että sama ongelma on millä tahansa firmalla, kun musta painoväri nyt on mitä on. 

Tykkään kovasti kaavan saumataskuyksityiskohdista, jotka ovat helpot tehdä, mutta tuovat edes jotain vaihtelua siihen aivan yksinkertaisimpaan malliin. Sen sijaan takataskut ei olleet niin kivat, että olisin ne noihin Solmuihin laittanut.

Ja hyvää hääpäivää isille ja äidille!