sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

R niin kuin rusakko

Mutturallan Bubble Gumista tuli ihan vain ahdistusompeluna housut. Halusin kokeilla OB:n Rusakkoa (4/2010). Kaverina on varmaankin Kangaskapinan harmaata trikoota.


Kyllä nämä ihan käyttöön menee, mutta ohuemmasta kankaasta olisi nuo sivut rypyttyneet nätimmin. Kavennuksesta huolimatta housut tuntuvat leveiltä, mutta en vielä pienemmän ukkelin päälle ole koittanut. Katsotaan, katsotaan.


Housut ovat koossa 68 cm. Etu- ja takasaumojen kavennuksien lisäksi  lisäsin resorit puntteihin tuosta samasta trikoosta, josta sivupalat tulivat.

keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

K niin kuin kaktus ja P niin kuin pystykauluspaita

Kyllä kai ne kesähelteet vielä palaavat? Tein isommalle Linus-kauluspaidan (OB 3/2018) ja pienemmälle Krtek-lappuhaalarit (OB 3/2017). Vaikka hieman varon pukemasta lapsia aivan samanlaisiin vaatteisiin, niin on se kyllä kätevää, kun kangaspalasta jää vain kämmenen kokoinen pala haaskuuseen (eli päiväkotiaskarteluun). Laiskana en myöskään jaksa osaa jättää kaappiin roikkumaan odottamaan aikaa, että toinen on kasvanut ulos kuosista, vaan teen samoilla langoilla.



Kaktus-kangas on viime kesän Jättirätti-löytö. Tein paidan kesän tarpeeseen eli koossa 104 cm. Aika passeli tuli metrin pätkälle. En ihan tiedä tuon tarkkaa mittaa.



Pienemmän haalarin kooksi valitsin 68:n, jotta menee sitten loppukesästäkin, mutta voi olla, että saumat irvistelevät silloin haaroista. Vaippa ei muistaakseni ollut kovin täynnä kuvaushetkellä, mutta housut tuntuvat kiristävän pepusta. Vai onko se vain tuo asento? Henkseleissä on säätövaraa. 


Ohjeesta poiketen tein taas lapun kaksinkertaisena, kun on niin siistimpi mun mielestä. Näistähän tein jo juoksevan ja vaipattoman versiot viime kesänä.

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

S niin kuin Sloppyt

Kuumat ilmat löivät toukokuussa niin yllättäen päälle, että olin hätää kärsimässä vaatevaraston kanssa - omani ja lapsien. Nyt sitä sitten taas on viileämpää, kun nämä sain valmiiksi. Ompeluryhmän innoittamana hain EK:sta erilaisia puuvilloja. Tässä ensimmäisessä on Ryppypuuvilla-nimellä kaupattua kevyttä kangasta.




Vauva sai OB.n uusimman (3/2018) mukaan Sloppyt koossa 68 cm. Tein heti uunituoreesta lehdestä (= ennen kuin seuraava ilmestyi). Rasti seinään. Puntteihin lisäsin kuminauhat ja eteen taskun.

perjantai 8. kesäkuuta 2018

B niin kuin bokserit

Eikös miehelle synttärilahjaksi pidä antaa bokserit? Ovat kyllä tylsääkin tylsempi lahja, mutta omatekemät. Ja Pojan omavalitsema kangas. Ja vauvan suoma aika. Näin me yhdessä kontribuoitiin tämä. Sovituskuvankin sain. :D

Lapsen paita ja housut


Bokserikuminauha on  Kangaskapinasta, kangas EK:n Motor Fun. Toivottavasti nämä nyt hengittävät vähän paremmin kuin aikaisemmat Ewokit. Lahkeita vähän pidensin tähän Kangaskapinan For Daddy -bokserikaavaan (ilmainen).


.

tiistai 5. kesäkuuta 2018

Tusina suoraan käyttöön käymättä lankalaatikon kautta

Tilasin tusinan keriä Adlibrikseltä, kun keksin taas pakkotyötä itselleni: onhan tällekin vauvalle saatava oma peitto. Tajusin kyllä valita yksinkertaisen mallin ja kieputtaa ohuen langan kaksinkertaisena puikoilla. Kyllä sitä silti tällaiseen 80 cm * enemmänkuin80 cm peittoon saa aika monta tuntia kulumaan. Ehkä aikaiseksi samalla myös yhden migreenin.



Lanka: Adlibris Baby Merino; 50 g = 180 m; 26 s & 34 krs / 10 cm
Menekki: 10 kerää eli 500 g
Puikot: 4:n pyöröt (80 cm)
Ohje: Klompelompe - Ihania neuleita lapsille, Paijuupeite


Meillä on jo yksi pienempi isoäidin neliöistä koottu peitto esikoisen vauva-ajalta, joten tein tästä isomman, jotta menee mukavammin sitten taaperollekin rattaissa. Ohjetta muutinkin niin, että lisäsin alkusilmukoihin neljä mallikertaa eli 24 silmukkaa. Koko ajan neuloin tuplalangalla, ja kun viimeiset kaksi kerää olivat puolivälissä, aloitin helmineuleen reunaan.


Kaksi muuta kerää tusinasta sai muotonsa jo aiemmin pipon muodossa.

lauantai 2. kesäkuuta 2018

Kesämökkijuhlat

Esikoisen kaveri siirtyi uudelle vuodelle, joten teimme retken heidän mökilleen, jossa synttärit kauniina päivänä olivat. Sanomattakin selvää, että trampoliini ja puhallettu lasten uima-allas olivat kaikkein parasta.

Pienempi lapsi sai ensi kertaa ylleen pupuhaalarit. Niiden kanssa kävi sikäli mieletön mäihä, että kaapista löytyi juuri oikeanvärinen body! Ehkä alitajunta oli rekisteröinyt värin ja vaikutti nappeja aarrelaatikosta valitessani.


Kaava on OB:n Soft & Cosy (6/2017). Laiskuuttani taisin lisätä vain pituutta henkseleihin ja lahkeisiin kokoon 56, kun kaavat olivat jo juhlahousuista valmiina. Trikoo joustaa kuitenkin. Muutoksena myös resorit lahkeensuissa. Kangas on Verson puodista.


Lahjaksi veimme kaivureita, kun niitä kerran jäljellä oli.

keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Luvatut kaivurit

Kävin lasten vaatekaapit läpi ja sain luvan laittaa kirpparilta ostetun liian pienen kaivurikollarin eteenpäin, kun tilalle tulisi nämä kaivuripaidat. Näistä onkin tullut ihan lempparit. Pitkähihainen sai mausteeksi poltettua oranssia.


Mun mielestä sain loistavan idea rintataskuun, mutta ainakaan toinen ei millään hahmottanut tuota kaivurin kaivamaksi kuopaksi. Lyhythihaiseen versioon sekoitin takapuolelle keltaista. Edessä on vaaleampaa terrakottaa.


Molemmat koossa 110. Kaavat jotkin jo aiemminkin käytetyt OB:n. Kaivurikangas on Kangaskapinasta, ja niin saattaa olla tuo tummempi oranssi ja keltainenkin. 

lauantai 12. toukokuuta 2018

Mähän melkein tein tän itse: nojatuolin verhoilu

Kerran kesällä ostin kirpparilta aivan ihanan tuolin. Tai siis muoto on ihana, mutta aivan kamalassa kunnossa se oli. Kuvasin tuolin, purin kankaat osiin, mittailin ja sain kaavatkin aikaiseksi. Säilöttyäni sitä "ihan kohta" -nurkassa vuoden siirsin sen vintille, sitten evakon yhteydessä mökille. Lopulta äiti ehdotti omat tuolit verhoiltuaan, että voisi hieman jeesata tässäkin. Käytiin hakemassa kangas, ja tämä valmistui alle muutaman kuukauden viikottaisella verhoamiskurssilla. Että melkein itse tein! Mutta tästä tuli niin upea, että on se tänne pakko laittaa. Kiitos, äiti!




Vaalea kangas on EK:n Basal (pellava-viskoosi-puuvilla, 5600918A301), tummemman ongin palalaarista. Kuvittelin vaihdettavaksi istuintyynyksi kukkaa, mutta yllättävän paljon tuollainen vaalea väri ja toisaalta mitätönkin pintakuvio rajoittivat vaihtoehtoja. Mutta lisätyynyn nyt ompasen itsekin, jos vastaan kävelee oikein ihana kangas.

Valmistumassa:


Ja lopuksi vielä alkutilanne:

Hui hirvitys!

keskiviikko 9. toukokuuta 2018

Rymyhousuja

Joustoa, joustoa. Pääsee touhuamaan pitkin itse tehtyjä ratoja kotona ja päiväkodissa. Ja osaa pukea ja riisua nämä itse. Aivan hurjan kauniita näistä ei tullut, mutta ajavat asiansa hyvin. Päiväkotiin on näin ompelijan näkökulmasta mukavampi laittaa vähemmän onnistuneita töitä, kun ei paljon ketsuppi- tai maalitahrat haittaa.


Näihin yritin jotain erilaista tekemällä polvipaikat ja vyötärön eri kankaasta. Polvipaikat on ehkä vielä ihan jees, mutta vyötärö näyttää siltä, kuin kangas olisi loppunut kesken. Se ei loppunut, vaan sain siitä vauvalle vielä housut. Ois varmaan pitänyt tehdä samanlaiset polvipaikat kuin niihinkin pöksyihin. Pisarakangas on muistaakseni Majapuulta, harmaa trikoo ehkä EK:sta.


Hieman on vielä pitkät (110 cm) ja vyötäröltä isot, vaikka aiemmista viisastuneena olin laittavinani  muutaman sentin lyhyemmän kumpparin vyötärölle. Sen sijaan harmaissa loppui kangas kesken, joten niistä tuli oikeanpituiset (104 cm).


Näissäkin kaavana on OB:n Mukavat (1/2018). Pojalle annoin valinnanvapauden taskukankaan suhteen, ja hän poimi muutamasta vaihtoehdosta nuo sulat. Mustavalkoinen on kyllä hyvä valinta, niin paitakaveriksi sopii useampi vaihtoehto. Harmitti vietävästi, että housuihin riitti just eikä melkein puntinpäät samasta kankaasta, kun kerrankin mulla olis ollut täydellisen väristä resoria (ks. taskunsuut).


Kolmanteen kollarihoususatsiin kankaat jo saapuivat, joten jos niitä tehdessä nyt sitten keskittyisi a) pituuteen, b) vyötärönympärykseen ja c) vähiin kerroksiin (jotta ei tarvitse monta päivää housuja kuivattaa.

maanantai 7. toukokuuta 2018

Nyt heti!

Nyt heti! on kirja, jonka luin juuri iltasaduksi. Samanlainen fiilis oli yhtenä päivänä vaunujen patjansuojuksen suhteen. Olin kyllä miettinyt, että vaihdettavasta suojasta huolimatta käyttäisin patjan päällä lakanaa, kun käytännön syistä meillä on tämän kovan kopan sisällä vielä pehmeä, jota tulee laskettua milloin mihinkin.


Valkoisella patjalla oli jo siis vaikka minkämoista heinää käynyt, joten tein suojan siitä, mitä kaapista löytyi. Hyvin näyttää sopivan! Muistaakseni tämä on EK:n paloista. Kaavan piirsin alkuperäisen suojuksen mukaan ja toiseen kappaleeseen leikkasin reiän keskelle.


Ens kerralla voisi sen verran miettiä, että tuon reikäkappaleen sisäreunan saumurisaumaan kevyesti venyttelisi framilonia, jotta pitkät sivut eivät lörpöttäisi. Käytössä sikäli aivan sama, kunhan ei joka päivä päällistä vaihda. Todellinen viidentoista minuutin työ kaikkinensa.