Se on mielenkiintoista, miten ihminen alkaa havainnoimaan maailmaansa ammattinsa kautta. Suvun postinjakajat ovat kommentoinneet uuden kotirappumme surkeita postiluukkuja (korkealla ja sellaista kapeata mallia), ja metsänhoitaja taas kommentoi verhokankaan puiden näyttävän vähän huonosti hoidetuilta. Tällainen kuivakka metsä on meidän työhuoneessa:
Näin kiinnikin verhot antavat mukavasti valoa huoneeseen, mutta eivät paahda täysin työntekijöitä. Työhuoneeseen haluttiin myös vierassänky, joka pyrittiin naamioimaan hieman sohvamaiseksi ompelemalla ostettu sängynpäällinen muotoon. Vielä on suunnitteilla muutama muhkea tyyny, jotta sängyllä on mukava loikoilla ja lukea kirjaa. Sinisen lattiankin toivomme vaihtavamme vielä kesän kuluessa.
Molemmat ostettu täältä.
Honkaverhojen piti tulla olohuoneeseen, mutta me ollaan jo niin totuttu valoon, ettei haluttu yhtään pimentävää juttua olkkariin. Niinpä uusiksi verhoiksi olohuoneen puolelle valittiin täysin valkoiset - ja satiininhimmeästi kiiltelevät! - verhot, joissa on reippaasti pyöristettyjä suorakaiteita kankaan kudoksessa.
Molemmat ostettu täältä.
2 kommenttia:
Hei, olen joskus yrittänyt lähettää kommenttia sinulle - onnistumatta. Blogillasi on sama kotoinen nimi kuin minunkin blogilla. Mukavia asioita postauksissasi!
Hei Pirle!
Kyllä ne kommentit ovat tulleet ja olen ne julkaissutkin, mutta en käy blogissa joka päivä hyväksymässä kommentteja.
Kiva, että jutut miellyttävät!
Lähetä kommentti