Pari vuotta sitten löysin silloisen asuintaloni roskiksesta kaksi pientä istuintuolia. Ne olivat turkooseja. Taisin aloittaa hiomisen jo toissakesänä, mutta viime kesänä sain hiomistyön valmiiksi. Alta paljastuivat ihanan punainen ja sininen maalipinta. Harmitti, että en voinut alkuperäistä väriä säästää. Isän maalivarastoista valitsin uudeksi väriksi harmaan, vaikka lopputulos onkin melko sininen.
Hioin ja maalasin, hioin ja maalasin. Hiomapaperi oli hieman liian karkeaa, ja tuntui, ettei työ edennyt. Yhtenä syyspäivänä päätin, että nyt saa riittää, kun ilmatkin alkavat kylmetä. Siirryin sisätiloihin ompelemaan tuoleihin pehmusteet. Toinen kangas on täältä, vanhoista ylijäämäpaloista sain aikaan. Ruskean sydänkankaan minulle hamstari kirpputorilta pikkusiskoni - kangas on entisessä elämässään ollut pöytäliina.
Kuvissa näkyy myös syksyllä hankkimani ihanuus. Olohuoneemme kaipasi kaapin tai senkin verran lisää tavaraa (itse kaappi on vielä tyhjä). Eräänä viikonloppuiltana satuimme Ossin vintageen, kun Ossi vielä yhdeksän jälkeen pakkasi tavaroita seuraavan päivän kuljetukseen. Pääsimme katsomaan huonekaluja. Soitin Toiselle, että nyt se löytyi! Kuvailun perusteella sain tehdä kaupat, ja seuraavana päivänä kaappi koristi jo olohuonettamme. Huonekalu tuoksuu vanhalta, kun sen avaa, ja laatikoissa on vielä kirkkaat pinkit ja vihreät hyllypaperit!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti