Syöttötuolin pehmuste ei kestänyt kuin puoli vuotta. Ilmeisesti tuollainen vahakangas ei tykkää kovin taitoksista, koska siihen oli tullut viilto. Saumatkin irvistelivät, mutta se saattoi olla huolimattoman ompelijan syy. Hieman letkeämmästä materiaalista tein uuden, kun tätä Marimekon Kanteleen kutsua löytyi viimekeväisten ystävämyyntien jäljiltä. Laiskana kantajana retkiruoka-alusta odottaa edelleen ensimmäistä käyttökertaa.
Etupuolen kankaaseen tein ompelemalla reilun taitoksen selän alkukohtaan, tuon ylemmän kuvan ottamisen jälkeen. Alemmassa kuvassa kangas istuu jo paremmin.
Istuinosaan jouduin jo palapeliä tekemään, kun kangasta oli aikas matala siipale, mutta taidot pisti todella koetukselle ne pienet jämäpalat, joista pyörittelin ruokalapun. Se koostuu neljästä osasta kahden sijaan. Ihan kivasti näinkin iso kuosi kestää paloittelun, kun se on tarpeeksi graafinen. Mutta loput silput saatoin nyt hyvällä omallatunnolla viedä päiväkodin askarteluihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti