Sattuneesta syystä (ongintasarjasta) johtuen kerhontätien lahjoihin ei ollut kovin paljon paukkuja. Hävettää sinänsä, sillä juuri heille olen kovin kiitollinen lapseni laadukkaasta kasvattamisesta. Viettävät kuitenkin useamman tunnin viikossa juosten Pojan perässä metsässä. Kysyin suoraan, onko jotain "helposti surautettavaa, josta olisi heille iloa, esim. hernepusseja", ja ainakin toinen hoitajista innostui silminnähden: "Joo! Hernepusseja!". Toki laitoin mukaan ihan kahvia ja teetäkin, mutta uskon, että aika monta opettajaa ja hoitajaa ilostuttaa myös omaa työtä helpottavat jutut, vaikka periaatteessa niiden hankinta kuuluukin työnantajalle (mutta ne resurssit). Rohkeasti siis vain kyselemään!
Ensin mietin irrotettavia softshell-kuoria, mutta ajattelin pusseista tulevan liian jäykät. Päädyin sitten tällaisiin kuivan sään pusseihin. Kankaina on kaikkea kaapista kaivettua joustamatonta farkusta peruspuuvillaan. Pussit surautti ja täytti nopeasti ja sitten istumaan sohvan nurkkaan sananmukaisesti käsitöihin. Aika meinasi taas sulkemisessa loppua kesken, mutta ai että oli mukavaa löhötä käsitöitä tehdessä! Parisenkymmentä pussia suljin aamuun mennessä ja muutama odottaa edelleenkin päätymistä Pojan huoneeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti