Vinksin vonksin ja vinkkejä ensikertalaisille kakuntekijöille

Jonpal aneon naav! Poikasen synttäreille väsäsin ongintapalkintojen lisäksi kakun. Synttäreiden teemana oli Vinksin vonksin, koska synttärit jäivät aikoinaan juhlimatta kaikenlaisen hässäkän vuoksi. Niinpä lauloimme onnittelulaulun takaperin, vieraat saivat synttärisankarin sijaan lahjat, mutta toivat mukanaan tarjoilut kakkua lukuun ottamatta. Otimme tämän ruokakonseptin käyttöön jo ristiäisissä ja voin lämpimästi suositella! Helpottaa kummasti juhlien järjestämistä ja kaikki ruokavaliot huomioidaan, kun kukin tuo itselleen sopivaa syötävää. Vieraiden ei tarvitse tuskailla lahjan kanssa, kun kaupasta voi ostaa yksinkertaisimmillaan omenoita tai halutessaan käyttää aikaa leipomiseen.

Kakkukin oli teeman mukaisesti vinksin vonksin, mutta pysyi pystyssä!

Täältä löytyy loistava video topsy turvy -kakun tekemiseen. Mulla on tuossa ihan valmista sokerimassaa unelmatorttusisälmyksen päällä (perunajauhoista eli gluteeniton). Vihreää ja punaista meni kitsaasti tehden 250 g, valkoista sitten 500 g. Munia tähän kokonaisuuteen taisi kulua 22, voita ja sokeria valehtelematta kiloja. Alin kakku on normikokoiseen irtopohjavuokaan tehty, mutta kerroksia on yli äyräiden. Ensikertalaisen sokerileipurin vinkit kakuntekoon tuota videota täydentämään:

• Kun olet koonnut kakkukerrokset kelmulla vuorattuihin vuokiin, jäädytä kakut pakastimessa yön yli ennen muotoilua. Kääri kakut kaksinkertaiseen kelmuun ja varmista, ettei pakastimessa ole tarttuvia hajuja.
• Pitkällä leipäveitsellä saa tarpeeksi hyvin kaiverrettua ja siloteltua kakkuja. Tee pohjatyö hyvin, jotta voikreemiä tarvitsee mahdollisimman vähän päällystämiseen. Kreemikin tulee kovettaa vaikka jääkaapissa ennen sokerimassaa. Kreemi on olennainen ennen sokerimassaa, koska se toimii niin pohjustuksena, liimana kuin kosteussulkuna.
• Kreemin levittämisessä olennaista on puhdistaa levityslasta usein siistiksi. Näin ollen kreemi levittyy, eikä murenna kakkua mennessään. 
• Tue kerrokset tikuilla. Niistä huolimatta alaosa on hieman painunut kakkukiloista.
• Sokerimassaa kannattaa varata mieluummin reippaasti kuin liian vähän. Päällystäminen on helpompaa, jos massalevy on paksu. Silloin se ei veny niin paljon, joten ei tule ruttuja silotteluvaiheessa (vrt. vihreää ja valkoista), ja toisaalta pohjustuksen epätasaisuudet saa piiloon. Kaulimisessa voi käyttää rohkeasti tomusokeria, sillä silottamisvaiheessa sen saa sulamaan pois. Siirtämiseen leveä kaulin on oleellinen (vaikka tämä toteutettukin piirakkakaulimella). Massaa ei välttämättä voi käyttää uudestaan, jos päällystettäessä pöydällä on vähääkään kakunmuruja. Kädet kannattaa pestä huolellisesti eri värien välillä ja useaan kertaan kootessa, etteivät värit tahraa toisiaan (ks. sydän).
• Tämä kakku näytti onnettomalta koottuna, ennen kuin viimeistelin sen Marianne-helmeillä, joilla liitoskohdat sai piiloon. Kiinnittämiseen käytin sokeritahnaa, jota laitoin myös kakkukerrosten väliin, sillä en juhlapaikalla halunnut alkaa enää kreemin kanssa sähläämään. Ulkonäköön vaikuttaa suuresti myös tomusokerisilaus. Sitä ei kannata unohtaa!

Jos nyt tekisin kakun uudestaan, suurimpina virheinä korjaisin tuon ylimmän kakun sokerimassan ohuutta pkasummaksi ja peittäisin vähemmän keskimmäistä punaista kakkua valkoisilla salmiakeilla. Ja olisin tahrimatta värejä toisiinsa. Alareunaan olisin ehtiessäni laittanyt myös helminauhaa. 

Kaikki tarvikkeet kakkuihin löytyivät isosta marketista. Siellä kakkutikkujakin oli kahdenhintaisia, enkä ymmärtänyt, miksi toisten lapussa oli seitsenkertaiset eurot! Koristeeksi keikkumaan halusin jonkinnäköisiä vaijereita, mutta kakkukaupan kukkavaijerit olivat nekin niin suolaisia, että ostin ja pesin vain nippusiteitä (ei elintarvikekäyttöhyväksyntää), jotka mukavasti taipuivat paksun kartongin alla. Kolmiulotteiset on tehty viidestä tai kuudesta ympyrästä, jotka taitoin puoliksi ja liimasin puolikkaistaan aina seuraavaan puolikkaaseen. Viimeisten väliin sujautin nippusiteen pään. Toisesta päästä leikkasin lukon pois, jotta se uppoaisi kakkuun paremmin. Nämä 30:n sentin siteet olivat juuri sopivan pituisia.