Kuten arvelinkin, valkoiset haamut oli aika pian harmaita huolimatta ulkoilukangasluokituksesta. Onneksi tuo lapsi kasvaakin sellaista tahtia, ettei niin hirveästi harmita pinttyneet tahrat. Edellisen haalarin tein muutenkin pääasiallisesti pihalla käytettäväksi, kun sattui olemaan housut ja takki kauppavaatteiksi.
Kyllä mä silti tällä kertaa ostin värillisesti vähän vähemmän arkaa kangasta. Tämä softshell on EK:sta viime vuoden marraskuulta, eikä ollut mitenkään kovin hintavaa (tai ainakaan hintavampaa kuin Kangaskapinassa). Huppuun piilotin viimeiset kunnolliset Siirtolapuutarhan palaset, jotka olivat jääneet yli äitiyspakkauksen makuupussin päällisestä ja kantorepun pussukasta.
Kaavana on aivan sama OB:n Softshell (4/2015), mutta koko on vain 98. En muista, muokkasinko itse pienemmästä isompaan ja hieman leveämmäksi, koska tämä on antanut odottaa valimistumistaan jo tovin. Joka tapauksessa näin isossa koossa tuollaiset pitkät vetoketjut alkavat näyttää jo hassuilta ja saavat puvun kupruilemaan. Sen ainakin huomaan kuvista, että hupun vuoritin kokonaan.
Nyt tämä onkin jo pakattu vintille liian pienenä. Että seuraavaa kaavaa metsästämään, kun en jaksa ikuisesti vain suurennella edellisestä.
Kaavana on aivan sama OB:n Softshell (4/2015), mutta koko on vain 98. En muista, muokkasinko itse pienemmästä isompaan ja hieman leveämmäksi, koska tämä on antanut odottaa valimistumistaan jo tovin. Joka tapauksessa näin isossa koossa tuollaiset pitkät vetoketjut alkavat näyttää jo hassuilta ja saavat puvun kupruilemaan. Sen ainakin huomaan kuvista, että hupun vuoritin kokonaan.
Ja sen, että en vielä tässä vaiheessa ole ommellut lumilukkoja hihojen ja lahkeensuiden sisäpuolelle, ja siksi ovat noin pitkät.
Nyt tämä onkin jo pakattu vintille liian pienenä. Että seuraavaa kaavaa metsästämään, kun en jaksa ikuisesti vain suurennella edellisestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti