Huomautuksia hiuskoristeen tekoon

Ystävä tarvitsi ystävän häihin mustan hiuskoristeen, mutta sopivaa kangasta oli vieläkin vaikeampaa löytää kuin vaaleaan. Kuviotonta mustaa organzaa olisi tietenkin ollut, mutta se olis ollut vähän mielikuvituksetonta. Lopuksi tuli kahta liian ohutta ja joustavaa kangasta. Tärkääminen muotoon oli vaikeaa, koska kangas lörpähti kasteltuna. Sai sitten oikoa monta kertaa kesken prosessin, toisin kuin vaaleassa versiossa. Toinen kankaista oli tällaisilla viiruilla koristeltu:

Toinen ongelmanpoikanen oli kankaan väri. Liivatteesta jäi ikäviä jälkiä pyykkipoikien kohtiin. Se myös sai kankaan kiiltelemään vähän miten sattuu. Ehdotan siis pysymistä vaaleissa ja jo valmiiksi kiiltelevissä kankaissa tai koettamaan sokeritärkkäystä. Toinen hiuskoristeista oli pikemminkin pilkullista kangasta:

Hiuskoriste

Katselin vähän kaupungilla ympärilleni hiuskoristeiden toivossa, mutta koska ne maksoivat pöyristyttäviä hintoja, ostin pannan, kangasta ja sulkia. Tässä lopputulos:

Kankaasta on leikattu suorakaiteen muotoinen, vähän pantaa pidempi ja kolme kertaa pannanpituinen suikale, jonka kiinnitin sisäpuolelle pantaa. Tässä auttoi huomattavasti se, että pannassa oli jo valkoinen kangaspäällinen. Itse koriste on tehty neljästä niin ikään suorakaiteesta, joiden päät on leikattu teräviksi. Ammattilainen antoi vesi-liivate-seoksen ohjeeksi 1 dl + 1 lehti. Se toimi loistavasti. Sitten vain mustekalaan kuivumaan mikä kahdesta kohtaa hieman kaarelle, mikä suoraksi päästä. Sulat ovat ihan tavallisia askartelukaupasta saatavia sulkia, mutta kynin niistä vain suurimman osan pois. Kunnon liimalla kaksi sulkaa kiinni keskeltä ja narulla nippuun suorakaiteiden kanssa. Naru peittoon tietenkin samaisella kankaalla pannan ympäri. Siinä on.

Verhot

Se on mielenkiintoista, miten ihminen alkaa havainnoimaan maailmaansa ammattinsa kautta. Suvun postinjakajat ovat kommentoinneet uuden kotirappumme surkeita postiluukkuja (korkealla ja sellaista kapeata mallia), ja metsänhoitaja taas kommentoi verhokankaan puiden näyttävän vähän huonosti hoidetuilta. Tällainen kuivakka metsä on meidän työhuoneessa:

Näin kiinnikin verhot antavat mukavasti valoa huoneeseen, mutta eivät paahda täysin työntekijöitä. Työhuoneeseen haluttiin myös vierassänky, joka pyrittiin naamioimaan hieman sohvamaiseksi ompelemalla ostettu sängynpäällinen muotoon. Vielä on suunnitteilla muutama muhkea tyyny, jotta sängyllä on mukava loikoilla ja lukea kirjaa. Sinisen lattiankin toivomme vaihtavamme vielä kesän kuluessa.

Honkaverhojen piti tulla olohuoneeseen, mutta me ollaan jo niin totuttu valoon, ettei haluttu yhtään pimentävää juttua olkkariin. Niinpä uusiksi verhoiksi olohuoneen puolelle valittiin täysin valkoiset - ja satiininhimmeästi kiiltelevät! - verhot, joissa on reippaasti pyöristettyjä suorakaiteita kankaan kudoksessa.

Molemmat ostettu täältä.

Ristipistoliina

Kesällä näyttää näitä ikuisuusprojekteja valmistuvan. Voi kun vielä sais kaksi paitaa, pipon, kaulaliinan ja toisen pipon valmiiksi. Ja kaikki ne ompelukset, joita oon aikonut tehdä. Alotin vain jo uudenkin, kun tahtoisin saada täksi kesäksi vielä pitsimekon. Kunhan siitä ei tulis liian tönkköä... Lanka tuntuu jotenkin niin isolta, vaikkei edes ole.

Kummitäti tuli tupareihin yli kuukausi sitten ja sai kotiinviemisiksi synttärilahjan. Liina taitaa sopia väreiltään jo vuosia sitten laakapistoiltuihin orvokki ja ties mikä kukka -tauluihin, joita tehtiin moneen otteeseen lisää, jotta sommitelma olisi täydellinen. Mutta mikäs on tehdessä, kun tämäkin liina sai kummitädin mykäksi: "Emmä osaa muuta sanoa kuin kiitos.".

Keittiöpyyhe

Unohtui siitä kaitaliinasatsista tämä kuva. Näitä siis kolme.

Sohvapöytä

Ikuisuusprojekti sai päätöksen, kun tuparit vauhdittivat tekemistä. Pöydän rungon ostin varmaan kaksi kesää sitten. Jalat sain spray-maalilla maalattua heti ostopäivänä, pöydän alapuolen pintaan vedin mustan maalin myös nopeasti. Jostakin kaappien kätköistä löysin myös juuri sopivankokoiset kumitulpat jalkoihin. Sitten en osannut päättää, mitä kansipuolelle tekisin. Maalaaminen tuntui tylsältä. Haaveilin pitkään sellaisesta mosaiikkilaatasta, jota on Kansallisteatterin naistenvessassa (ruskea-pronssi-kultainen), mutta kun löysin sopivaa laattaa, pihiys ei antanut myöten edes pienen pinta-alan kattamiseen.

Lopulta päädyttiin siihen, että vaihtuva näyttely lasin alla olisi kaikkein mieluisin meille. Pöytää voi vaihtaa samaa tahtia kuin tekstiilejä. Konsultoin puualan ammattilaista lasituksesta , ja kävin myös tämän ystävän luona hiomassa kulmapalat aivan vinksalleen. Kotona porailin reiät ruuveille ja väänsin kiinni.


Tällä hetkellä lasin alla on koepalatapetti (ks. Wood-mallisto), jonka haluasin myös tv:n taakse. Toinen vain ei ole yhtä innostunut helmiäiskiiltoisesta lehtikuviosta. Mulla taas on menossa joku ihme harakkakausi, kun tahtoisin kaiken, mikä kiiltää. Väri ois niin passeli seinän harmaaseen, vaikka en yleensä vihreästä innostukaan.

Pöydästä tuli ehkä hieman liian painava tuon lasin kanssa, mutta on se parempi noin kuin kevyt ja vain maalattu.

Kaitaliinoja

Tupareita varten käytiin kangaskaupoilla. Tarkoitus oli saada pöydälle kolme kaitaliinaa suojaamaan pintaa. Ensin ajateltiin, että muuten huonetta värittävää harmaata kangasta ryhdistäisi musta.

Jotenkin se ehkä muualla huoneessa vielä menisi, mutta tammi ei oikein kestänyt näin tummaa yhdistelmää. Ja kaksinkertainen kangas teki kaitaliinasta liian paksun. No, sitten mentiin vaaleisiin kanttauksiin tuolien päällisten mukaan.

No ei kyllä vieläkään. Ongelma taitaa sittenkin olla harmaassa, eikä kanttauksissa. Se oli turhan kylmä lämmintä puuta vasten, vaikkei tällanen ihan niin mahdottoman hyvin näy kuvassa kuin luonnossa. Mutta suojasivat hyvin. Nyt vaan etsimään jotain sopivaa väriä.

Lorupussi

Ystävä sai lapsen, ja lapsi sai nimikkolorupussin. Pussiin sujahti parisenkymmentä lorukorttia. Etsin loruja ja kuvia verkosta, tulostin normaalia vahvemmalle paperille, värittelin Inktenseillä (näitä suosittelen; lahjatonkin saa kuvan näyttämään hyvältä), kirjoitin toiselle puolelle lorun ja laminoin. Vielä muotoonleikkaus ja voilà!

Pussiin on ommeltu vain yksinkertainen nauhakuja, ja etupuolelle on kirjailtu laakapistoja.

Kesävillatakki

Gradukirjoittamisen väliin tarvitsin jotain tosi aivotonta eli ohutta lankaa, paljon silmukoita ja nurjaa tai oikeaa ilman kavennuksia tai lisäyksiä. Tässä:

No joo, hihoissa on vähän kavennuksia, mutta muuten silmät kiinni sai mennä. Jatan blogissa on ohje alkuperäiseen neuleeseen, itse katsoin kuvaa ja annoin mennä: hihansuusta toiseen, resoria ja sitten alareuna. Olisi ehkä pitänyt laskea ne silmukat hihoihin kaksi kertaa, kun nyt ovat vähän kireät. Myös kaulusresoria olisi voinut tehdä pidemmälti, jotta se pysyis mukavasti kääntyneenä. Mutta pelkäsin, että takakappaleen resoriosasta tulisi liian paksu.

No mutta, saapahan tehdä toisen! Ihastuin lankaan, josta on jo yksi toinen paita tulossa. Värivalikoima vaan on käsittämättömän pieni (merinolankaa vauvanvaatteisiin), eikä monta samanväristä paitaa halua kaappiin.

Lanka: Grignasco Bambi
Menekki: 220 g (kyllä, vähän päälle neljä kerää!)
Puikot: 2,5 pyöröt ja sukat

Verhot ja tyynyt

Käsityöt on viime aikoina olleet seinien maalaamista ja gradun naputtelua. Jälkimmäinen on nyt palautettu. Huh. Stressineulouksiakin on syntynyt, mutta niitä ennen jo ajat sitten valmistuneet verhot ja tyynyt.

Ihan vaan suoraa, mikä sopi gradun lomaan oikein hyvin. Tyynyihin sentään sain ommeltua vetoketjutkin, jotta saadaan nuo valkoiset pyykkiinkin joskus. Kangas on tästä kaupasta. Huoneeseen tulee väriä toiselle seinälle Toisen isoöidin tekemän ryijyn muodossa.