torstai 2. maaliskuuta 2017

Mahdollisimman piilotetut ewokit

Ostin tämän kankaan Toinen mielessäni. Itse en ole nähnyt yhtäkään Star Warsia, vaikka ehkä se yleissivistykseen kuuluisikin. Mulle sopi kangaskaupassa tällainen piilotettu versio leffoista.


Kävin omani ostamassa EK:sta, mutta huomasin kankaan olevan Kangaskapinassa hurjan paljon halvempaa. Kaveria lupasin auttaa boksereiden verran, joten tilasin sitten toisen kerran sieltä.


Kaavana tässä hupparissa on Diagonal Zipped (Ob 1/2017), ja 98 cm on passeli koko 90-senttiselle. 


Vuoritin hupparin kokonaan jollain vanhalla palalaarilöydöllä, koska trikoosta ei olisi ollut yksinään mihinkään. En ois kyllä muutenkaan tykännyt alavaroista etukappaleissa. 


Vieläkään en ymmärrä, miten tuon onnistuin kasata siististi, mutta ensimmäisenä taisin kiinnittää vetoketjun. Mulla on aina tarkoitus laittaa ylös, missä järjestyksessä tällainen vetoketjullinen vuoritettu huppari kannattaisi kasata, mutta taidan tehdä sen joka kerta hieman eri järjestyksessä. 

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Nukelle sateenkaarta

Tänään on hyvä päivä paljastaa, että tein sateenkaarisukkien jämistä meidän alastomalle nukelle villatakin. Hän on nämä ensikuukautensa (vuotensa) meillä viettänyt ihokontaktissa suositusten mukaisesti. Siveyssyistä en voi vielä takkia nuken päällä kuvata, mutta jahka saan tilkkuja tuhottua housuiksi, pääsee nukke takkinsa kanssa kuvaan. Nukke on kuitenkin 31 cm pitkä ja ruumiinrakenteeltaan leveähkö. Kuvassa takki vaikuttaa käsipainotteiselta, mutta päällä ennemminkin pitkältä.


Jos haluaa ehdottomasti kokeilla takkia vaikeimman kautta, voi tehdä sen niin kuin minä: yhtenä kappaleena mahdollisimman vähin saumoin. Tämä ei siis tarkoita, että mahdollisimman vähällä työllä.  Ohjeen kirjoitin kyllä muistiin, mutta kadotin paperin, joten tämä on hieman vaillinainen.

Kuva 1

Aloitin helmasta (kuvassa 1 alhaalla) luomalla 48 silmukkaa. Tein neljä kerrosta ainaoikeaa ja päälle pari sileää eli kerros oikein ja nurin. Vaihdoin langan värikkääksi ja tein oikean ja nurjan kerroksen. Toistin kahta valkoista sileää ja värillistä oikeaa ja nurjaa vielä neljä kertaa.

Jätin molemmista sivuista odottelemaan 11 silmukkaa (näistä tulee siis etualahelmat), mutta loin heti niiden tilalle molemmille puolille 12 silmukkaa, joilla jatkoin raitojen tekemistä vielä kuusi kertaa (x 4 krs). Tässä kohden tehdään siis selkää ja hihojen takaosia. Hihansuissa tein kolme silmukkaa ainaoikein. Tee lopuksi vielä valkoisella yksi kerros oikein ja yksi nurin.

Niskassa jätetään 50 silmukasta 30 odottelemaan ja tehdään toinen puoli lopuilla 20:llä. Tarkoituksena on nyt saada aikaan olkapäältä kainaloon asti etukappaletta. Ensin kavennetaan kaulan puolella joka kerros 1 silmukka kolme kertaa (17 s). Tämän jälkeen neulotaan kerran edestakaisin kaventamatta, ja sitten lisätään 1 s joka kerroksella, kunnes silmukoiden lukumääräksi tulee 23. Jatka lisäämättä, kunnes väriraitoja on työn alusta lähtien 17 kpl. Hihansuissa tein edelleen kolme silmukkaa ainaoikein.

Kuva 2

Hiha on nyt valmis käännettäväksi eteen. Silmukoin ensin yhteen puikoilta 10 silmukkaa ja toiset kymmenen puikolta ja päätellystä reunasta. En muistanut ottaa tästä puolesta kuvia, kuinka se tapahtuu, mutta toisesta puolesta on (ks. kuvat 4-6). Muista peilityöskentely.


Kuva 3

Seuraavaksi tehdään toinen puoli samoin, mutta peilikuvana: Hartialta kainaloon etukappaletta saadaan aikaiseksi jälleen 20 silmukalla (kymmenen jää vielä niskaan odottamaan). Ensin kavennetaan kaulan puolella joka kerros 1 silmukka kolme kertaa (17 s). Tämän jälkeen neulotaan kerran edestakaisin kaventamatta, ja sitten lisätään seuraavilla 6 kerroksella, joten silmukoiden lukumääräksi tulee 23. Tarkista, että raitoja on saman verran kuin toisella puolella. Muista hihansuissa kolme silmukkaa ainaoikein.

Kuva 4 

Tällä puolella päätellään ensin puikolta ja reunasta yhteen ja vasta sitten kahdelta puikolta (vrt. jo tehty puoli). Tällaiselta näytti mun päättely, mutta kannattaa tarkkailla, että päättelystä saa siistin. Muutamaan kertaan jouduin tekemään, ennen kuin tajusin, mitä kautta langan täytyy kiertää. Mulla on siis tässä sekä ylhäältä että alhaalta kaksi silmukkaa ja päättely etenee ikäänkuin siksakina: oikeanpuoleinen yläsilmukka on edellisen kerran uusi silmukka, joka nyt on tuo vasemmanpuoleinen.
Alhaalla koukkasin ensimmäisen vasemmasta reunasta ja toisen (joka on kuvassa langan alla) oikeasta.

Kuva 5

Tältä tuo edellinen solmu näyttää kiristettynä.

Kuva 6


Ja tältä, kun päätellään kahdelta puikolta. 


Lopuksi päättelin langat ja poimin muistaakseni n. 100 silmukkaa ympäri takin kauluksen muutamaan ainaoikein kerrokseen, jotta takki saisi ryhtiä ja tarpeeksi neuletta tuohon etupuolellekin. Hihansuihin virkkasin kiinteillä silmukoilla sen, mikä langasta vielä lähti pituutta tuomaan. Napin kiinnitin ja tein sille pienen lenkin. ketjusilmukoilla.

Kaikkea ei aina tarvitse tehdä totutuimmalla tavalla, vaikka se olisikin helpointa.

Jämähaaste2017, maaliskuu: jotain kotiin

Maaliskuussa luodaan palasista jotakin kotiin. Itse en ryhdy tekemään päiväpeittoa tilkkutekniikalla (Pomadalla on ihania), pallukkarahia puoliympyröistä tai mitään seinälokerikkosysteemiä, koska niille ei ole tarvetta. 

Eiku hetkinen, oisko sittenkin. Googlatessani tuli eteen aika monta ihanaa lokerikkoa, jotka voisi väsätä. Ihan pienet kangaspalat ei niihin riitä, mutta joustamatonta puuvillaa mulla onkin varastoissa isompia ikuisuuspaloja. Voisin tehdä vaikka joulukalenterin Ripaus tunnelmaa -blogin innoittamana. Tai sitten siistin lokerikon saisi helposti myös paksusta huovasta, Ja aiai, jos tarvitsisinkin keskeneräisille neulomuksille sellaista koria, johon saa järjestettyä langat, puikot ja ohjeet. Narut tulisivat sirkkarei'istä... Ei tehnyt ollenkaan hyvää googlata "felt organizer".

Sen sijaan pitäisi saada aikaan (jämistä tai muuten)
Ja ihania ovat myös (joskaan tarvetta ei ehkä ole):
  • neulojan kankainen kori (jos tähän lisäisi sirkat langoille juosta). Blogista löytyy myös monia muita kangastöitä englanninkielisin tutoriaalein.
  • tilkuista kasseja ja pusseja  tai tyynyjä Majaillaan-blogin tapaan


Ja mitä näitä nyt muita on. Täydentelen taas listaa, kun tulee mieleen. Arkistoista ei juuri löytynyt pientä kotiin, mutta yksi sitäkin tärkeämpi: sammutuspeitteen suojus. Tällaisen tarvitsis itselleenkin, kunhan nyt ensin päättää, mihin tuo sammatuspeite lätkäistään.




tiistai 28. helmikuuta 2017

Urheilutoppi

Aloitin terveellisen elämän (hah!). Mutta ainakin yritän näyttää siltä. Kolusin aika monta urheilukauppaa, mutta en löytänyt mieleisiä toppeja, joten tein sitten itse. Kaavoitin topin jostain vanhasta, ja tein muutoksia luottaen kankaan joustavuuteen. Sopivasti tämä nyt istuu myös tämän kuun jämähaasteteemaan eli harrastuksiin, vaikka onkin ihan tätä tarkoitusta varten ostettu palanen.


Ihan hyvä siitä tuli. Halusin ehdottomasti hihat, mutta suurethan ne ei saa olla, jotta on mukava huhkia. Aika paksun tein, kun yläosassa on tuplatuki eli rinnan alla sisäkankaan rypistää kasaan kuminauha, mutta ainahan mä palelen. Ei ole tullut ylenmäärin kuuma jumpassa. Tuplauksen tein vähän siitä syystä, etten jaksanut keksiä parempaa tapaa hoitaa kaula-aukkoa ja hihansuita.


Sen verran taas kolmiulotteinen ajattelu petti, että toiseen hihansuuhun tuli tuplatikin päälipuoli ja toiseen siksakmainen alapuoli, mutta ei se tuossa kuosissa ja pienenä näy. Mä luulen, että tämä oli ytimekkäästi Sports-kangas (5602461X102; EK) tai vaihtoehtoisesti Revontulet (5602228X102). Molemmat on polyesteri-elastaaneja, eli toinenkin on tulossa. Siihen pitää vain keksiä jokin muu malli, kun se on niin ohutta, etten halua siitä makkarankuorta.

maanantai 27. helmikuuta 2017

Nukke saa peiton

Tein tilkkupeittoja hyväntekeväisyyteen, ja ensimmäisistä yirtyksistä tuli hieman pieniä (miten niin saumanvarat?). Meille jäi siis toinen näistä mineistä nuken kantokoppaan


Hieman kierohan se on, mutta menee leikeissä kuitenkin mukavasti. Erittäin yksinkertaistetut tilkkuilun ohjeet löytyvät tuosta toisesta tilkkutäkkipostauksesta. Kankaat on aikoinaan ostettu EK:n palalaareista, resorin alkuperää en muista. Tällaisessa 33 x 43 cm -lopputuloksessa onnellista on se, että 50 cm leveää resorituubia ei tarvitse jatkaa, vaan sen voi kantata pyörönä ilman saumoja.


sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Helmineuletta pipona ja kaulahuivina lapselle

Poikasen pipo on ollut valmiina jo kuukausia ja hetki sitten sain siihen nauhatkin, joten nyt se pysyy huomattavasti paremmin päässä ja poskilla. Vihdoin sain valmiiksi myös siihen kuuluvan kaulaliinan. En ole ollenkaan varma sen tarpeellisuudesta, mutta onhan se söpö ja tuo väriä vähän tuohon tylsään - mutta ah niin käytännölliseen - ruskeaan haalariin. Tähän mennessä on merinonkypärämyssy riittänyt, ja aivan pahimmilla pakkasilla olen merinokaulurin laittanut sille kaveriksi.


Lankana on Novitan Baby Wool -merinolankaa, menekki pipoon ja kaulaliinaan yhteensä oli suunnilleen neljä kerää ja puikkoina muistaakseni 2,5:t.  Ohjetta en viitsinyt laittaa ylös, kun sellainen löytyy Hupsistarallaa-blogista, josta minäkin idean apinoin. Mitat kuitenkin kirjoitan vastaisuuden varalle.

Pipon tupsut ovat halkaisijaltaan n. 6 cm, pipon ympärys n. 49 cm, ja korkeus 19 + resori 4 cm. Korvaläpät lähtevät resorin juuresta ja ovat leveimmillään 10 cm ja korkeimmillaan 8 cm. Edessä korvaläppien väli on luonnollisesti hieman suurempi kuin takana (18 & 11 cm). Nauhat ovat passelit hieman yli 20-senttisinä.

Kaulaliinan pituus kokonaisuudessaan on n. 130 cm, josta toisessa päässä on muutaman sentin aukko muutaman sentin päässä reunasta. Toisessa päässä kavennus  (L8 cm) on 14 cm:n päässä kärjestä. Koko kaulaliinan leveys on n. 16 cm. Tämä onnistui aivan säheltäen tosi kivaksi päällä, vaikka se tuossa ylemmässä kuvassa näyttääkin oudolta.


Sen isomman pipon hävitin jo jonnekin.

lauantai 25. helmikuuta 2017

Perustaminetta lähestyvään kesään eli itselle t-paita

Voitin viime vuoden lopulla Hommahuoneen värihaasteessa Verson puodin ihanaa Maahiset ja menninkäiset -kangasta metrin. Halusin ehdottomasti itsellenikin siitä jotain, joten oli käytävä toimeen. Vielä muhittelen, mitä siitä lopusta saisi aikaan.


Kaavana tässä on OB:n toppi (2/2014), josta olen jo ehtinyt tehdä tai leikata erilaisia muunnoksia. Tässä olen vain suurentanut kädenteitä itselle sopiviksi.



Valosta huolimatta halusin ehdottomasti tällaiset tärähtäneet ja suttuiset kuvat...

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Visio toteutui, laatu ei ihan: nuken kantokoppa (jämähaaste2017, tammikuu)

Sain vihdoin aikaiseksi suunnittelemani kantokopan. Lopputulos on hyvinkin visioni mukainen, mutta työnjäljessä on toivomisen varaa. Kankaat olen ostanut vuosia sitten EK:sta. Monta kertaa olen ollut viskaamassa niitä kiertoon, mutta aina säästänyt. Tämän kuun haasteen mukaisesti ajattelin niistä huppuja saumurille ja ompelukoneelle, mutta eivät olisi tainneet riittää, vaikka olisinkin leikannut palat oikein. Ehkä on parempi, että teen ne vahakankaasta, kuten saumurin roskiksenkin - sitten joskus, kun kangasta on.


Koppa on 30-senttiselle nukelle. Kankaaksi riittää puoli metriä (ja vähemmänkin, jos kahvoja ei tarvitse kuosin takia leikata pystysuunnassa), mutta kangasta on oltava neljää sorttia: paksu ulkokangas (markiisivahvuinen) ja sen huopavuori sekä sisäkangas ja sen vanu. Sisäkankaaksikin valitsisin seuraavalla kerralla paksun puuvillan. Toinen vaihtoehto on tietenkin käyttää kovikkeena esim. jäykistä muovitableteista leikattuja paloja (Jyskissä on ainakin ollut). Viimeistelyyn meni 3,3 metriä satiinivinonauhaa.



Oisko jollakulla kiinnostusta kaavaan ohjeineen, jos kirjoitan?

tiistai 21. helmikuuta 2017

Voitto rullapäärmeestä

Mä kuvittelin rullapäärmeen olevan salatiedettä ja sekoittavan saumurin aivan kokonaan, mutta loppujen lopuksi se olikin ihan helppo juttu. Kaapissa on valehtelematta ollut kaksi vuotta muutaman sauman paita valmiina, koska en ole uskaltanut huolitella sen helmaa, hihansuita ja kaulusta oikein mitenkään.


Jotain joustavaa keinokuitua ostin aikoinaan EK:n palalaarista, ja piirsin kaavat vanhan henkkamaukan mukaan. Paidasta tuli ihan kiva, mutta kääntäminen olisi ollut liian tönkköä huolitteluun. Sitten olen vain ihmetellyt, että miten tuon kanssa nyt eläis.


Eräässä ompeluryhmässä oli rullapäärmehaaste ja yhteen lastenvaatteeseenkin (tulossa kesäkuussa) piti päärmettä koittaa, joten aloin ohjekirjaa tavaamaan. Ja sitten se olikin vain neulan poistaminen ja muutaman vivun kääntö! En tiedä, onko tuota varaa säätää, mutta ainakin mun molempiin tarkoituksiin sain ihan säällisen lopputuloksen. Kaikkein vaikeinta koko rullapäärmeessä oli pujottaa se neljäs saumurilanka takaisin (ja ottakaa huomioon, että se todellakin oli se neljäs eli viimeinen ja helpoin!). Jippii, taas yksi kammo selätetty!

maanantai 20. helmikuuta 2017

Jämähaaste2017, helmikuu: DIY neulatyyny kahvikupista

Jos edellinen neulatyyny oli helppo ja nopea ompelus, niin tämä tuskin neulaa näkee. Vanhasta kahvikupista, kankaasta ja vanusta syntyy muutamassa minuutissa uusi neulatyyny.


Mun kahvikuppi ei ollut vanhoista kahvikupeista siroimmasta päästä, vaan tuollainen levenevä. Siihen sopi mainiosti Teeman leipälautasella leikattu ympyrä.  Saumuroin ohuen kankaan tueksi alle toisen moisen, mikä mukavasti auttoi myös harsimisessa ja rypyttämisessä.


Karhunlangalla vedin reunat suppuun (koska ompelulanka ei kestänyt) ja täytin vanulla sekä pallon että kahvikupin pohjaa. Aivan kiinni palloa ei tarvitse saada, kuten kuvasta näkyy. Laitoin reilusti liimaa kahvikupin sisäreunalle, suunnilleen puoliväliin, ja tömäytin pallon kiinni. Käänsin kahvikupin alassuin ja painoksi asetin lautasen. Näin kangaspallo pysyi paikallaan, eikä pompahtanut pois. 


Nyt on vaikka koneneuloille oma neulatyynynsä.