Juhlamekko

Niin, tein mä tosiaan sen mekonkin. Vyötä kursin käsin kokoon morsiamen ollessa kampaajalla, mekkoon sen kiinnitin kampaajan jälkeen ja koska en ajatellut asiaa loppuun asti, ompelin vyönpäät kiinni toisiinsa vetskarin päälle, kun mekko oli jo päällä. Käytin samaa mekkoa jo valmistujaisissani aikaisemmin keväällä, mutta tässä paranneltu versio.

Pahoittelen kuvien kökköyttä. En ole jaksanut erikseen otttaa blogia varten kuvia. Kangas on paksuhkoa satiinia täältä ja yksityiskohdat ovat samat kuin hiuskoristeessa, jonka tein jokin aika sitten - se tietenkin keikkui päälaella. Mallia yläosan kaavoihin on katsottu Suuren käsityölehden numerosta 11-12/2009, jossa ensimmäinen työ on kietaisusilkkimekko.

Hääkoristeita

Muutama viikko sitten hoidin kaason hommia. Valmistauduin juhlaan palaamalla lapsuuden ketjuihin. Morsian innostui kaapissa olleesta keltaisesta tapetista. Koitin yhdistää renkaita kaksipuoleisella mattoteipillä ja valokuvateipillä, mutta vasta kuumaliima osoittautui kestäväksi ratkaisuksi. Liimasin samalla sormeani ja hätäännyksissäni tempaisin kuuman liiman ja ihon irti vereslihalle.

Jokainen rengas on 2 cm * 15 cm. Niitä on sellaiset 450. 1,5-metrisiä ketjuja tuli 11. Silti ne näyttivät aika yksinäisiltä ison juhlapaikan seinällä. Mutta sinänsä kyllä halpa ja helppo tapa koristella juhlapaikka, jos vain jaksaa istua se kuumaliimapistooli kädessä ja tarkkana. Vähän kerrallaan... Ja kevyitä ovat kantaa, jos juhlapaikka on vaikeampikulkuisempi.

Häiden aattona toki tajuttiin, että pöytiin ois hyvä saada tulitikut tuikkuja varten. Laskin, että mulla on aikaa trimmata puku (=vyöosa) vielä hääpäivänä aamun kampaamon ja vihkimisen välissä, joten aattona askartelin askit.

Ne näytti vähän paremmalta luonnonvalossa, mutta ei sitä yhdessä illassa kummosta saa aikaan. Hopeinen väri on kohokuviota. Olivatpa kauniimmat kuin mainosaskit. Väri on häiden teemaa ja mietelause morsiamen polttareissa tietämättään valitsema.

Vauvan pitsipipo

Mä olen mennyt jo laskuissa sekaisin sen suhteen, kuinka monta vauvaa ja milloin on jälleen matkalla ystäville ja sukulaisille. Toisaalta vauvoja on tulossa niin paljon, että voin huoletta neuloa ties minkämoista ja -väristä myssyä ja muuta tarviketta. Ensimmäiseksi päätin tehdä oman paidan jämälangoista pitsipipon. Ehkä tytölle, varsinkin kun koko ei ole ihan vastasyntyneen.

Löysin myös ihan mahtavan blogin: Paska äiti. Rakkaudella, mutta vaaleanpunaiset lasit riisuttuina lapsiperheen arjesta.

Lanka: Grignasso Bambi (502; 30 x 38 / 10 cm, 50 g = 225 m)
Menekki: alle 50 g
Puikot: 3
Ohje: Drops, koko koon 6/9 kk:n silmukoilla

Pipo

Alkuvuodesta tein sudenkorentohuivin. Pipo valmistui samalla ja lämmitti kevättalvella mukavasti. Sudenkorentokuvio pipoon syntyi kuitenkin vasta kesähelteillä. Päähän en jaksanut laittaa, mutta sellainen myssymäinen se on.

Lanka: Hjertegarnin Lima (2250; 20 s / 10 cm; 50 g = 100 m).
Sukkapuikot: 3?
Menekki: vähän päälle 50 g
Ohje: omasta päästä

Huomautuksia hiuskoristeen tekoon

Ystävä tarvitsi ystävän häihin mustan hiuskoristeen, mutta sopivaa kangasta oli vieläkin vaikeampaa löytää kuin vaaleaan. Kuviotonta mustaa organzaa olisi tietenkin ollut, mutta se olis ollut vähän mielikuvituksetonta. Lopuksi tuli kahta liian ohutta ja joustavaa kangasta. Tärkääminen muotoon oli vaikeaa, koska kangas lörpähti kasteltuna. Sai sitten oikoa monta kertaa kesken prosessin, toisin kuin vaaleassa versiossa. Toinen kankaista oli tällaisilla viiruilla koristeltu:

Toinen ongelmanpoikanen oli kankaan väri. Liivatteesta jäi ikäviä jälkiä pyykkipoikien kohtiin. Se myös sai kankaan kiiltelemään vähän miten sattuu. Ehdotan siis pysymistä vaaleissa ja jo valmiiksi kiiltelevissä kankaissa tai koettamaan sokeritärkkäystä. Toinen hiuskoristeista oli pikemminkin pilkullista kangasta:

Hiuskoriste

Katselin vähän kaupungilla ympärilleni hiuskoristeiden toivossa, mutta koska ne maksoivat pöyristyttäviä hintoja, ostin pannan, kangasta ja sulkia. Tässä lopputulos:

Kankaasta on leikattu suorakaiteen muotoinen, vähän pantaa pidempi ja kolme kertaa pannanpituinen suikale, jonka kiinnitin sisäpuolelle pantaa. Tässä auttoi huomattavasti se, että pannassa oli jo valkoinen kangaspäällinen. Itse koriste on tehty neljästä niin ikään suorakaiteesta, joiden päät on leikattu teräviksi. Ammattilainen antoi vesi-liivate-seoksen ohjeeksi 1 dl + 1 lehti. Se toimi loistavasti. Sitten vain mustekalaan kuivumaan mikä kahdesta kohtaa hieman kaarelle, mikä suoraksi päästä. Sulat ovat ihan tavallisia askartelukaupasta saatavia sulkia, mutta kynin niistä vain suurimman osan pois. Kunnon liimalla kaksi sulkaa kiinni keskeltä ja narulla nippuun suorakaiteiden kanssa. Naru peittoon tietenkin samaisella kankaalla pannan ympäri. Siinä on.

Verhot

Se on mielenkiintoista, miten ihminen alkaa havainnoimaan maailmaansa ammattinsa kautta. Suvun postinjakajat ovat kommentoinneet uuden kotirappumme surkeita postiluukkuja (korkealla ja sellaista kapeata mallia), ja metsänhoitaja taas kommentoi verhokankaan puiden näyttävän vähän huonosti hoidetuilta. Tällainen kuivakka metsä on meidän työhuoneessa:

Näin kiinnikin verhot antavat mukavasti valoa huoneeseen, mutta eivät paahda täysin työntekijöitä. Työhuoneeseen haluttiin myös vierassänky, joka pyrittiin naamioimaan hieman sohvamaiseksi ompelemalla ostettu sängynpäällinen muotoon. Vielä on suunnitteilla muutama muhkea tyyny, jotta sängyllä on mukava loikoilla ja lukea kirjaa. Sinisen lattiankin toivomme vaihtavamme vielä kesän kuluessa.

Honkaverhojen piti tulla olohuoneeseen, mutta me ollaan jo niin totuttu valoon, ettei haluttu yhtään pimentävää juttua olkkariin. Niinpä uusiksi verhoiksi olohuoneen puolelle valittiin täysin valkoiset - ja satiininhimmeästi kiiltelevät! - verhot, joissa on reippaasti pyöristettyjä suorakaiteita kankaan kudoksessa.

Molemmat ostettu täältä.

Ristipistoliina

Kesällä näyttää näitä ikuisuusprojekteja valmistuvan. Voi kun vielä sais kaksi paitaa, pipon, kaulaliinan ja toisen pipon valmiiksi. Ja kaikki ne ompelukset, joita oon aikonut tehdä. Alotin vain jo uudenkin, kun tahtoisin saada täksi kesäksi vielä pitsimekon. Kunhan siitä ei tulis liian tönkköä... Lanka tuntuu jotenkin niin isolta, vaikkei edes ole.

Kummitäti tuli tupareihin yli kuukausi sitten ja sai kotiinviemisiksi synttärilahjan. Liina taitaa sopia väreiltään jo vuosia sitten laakapistoiltuihin orvokki ja ties mikä kukka -tauluihin, joita tehtiin moneen otteeseen lisää, jotta sommitelma olisi täydellinen. Mutta mikäs on tehdessä, kun tämäkin liina sai kummitädin mykäksi: "Emmä osaa muuta sanoa kuin kiitos.".

Keittiöpyyhe

Unohtui siitä kaitaliinasatsista tämä kuva. Näitä siis kolme.

Sohvapöytä

Ikuisuusprojekti sai päätöksen, kun tuparit vauhdittivat tekemistä. Pöydän rungon ostin varmaan kaksi kesää sitten. Jalat sain spray-maalilla maalattua heti ostopäivänä, pöydän alapuolen pintaan vedin mustan maalin myös nopeasti. Jostakin kaappien kätköistä löysin myös juuri sopivankokoiset kumitulpat jalkoihin. Sitten en osannut päättää, mitä kansipuolelle tekisin. Maalaaminen tuntui tylsältä. Haaveilin pitkään sellaisesta mosaiikkilaatasta, jota on Kansallisteatterin naistenvessassa (ruskea-pronssi-kultainen), mutta kun löysin sopivaa laattaa, pihiys ei antanut myöten edes pienen pinta-alan kattamiseen.

Lopulta päädyttiin siihen, että vaihtuva näyttely lasin alla olisi kaikkein mieluisin meille. Pöytää voi vaihtaa samaa tahtia kuin tekstiilejä. Konsultoin puualan ammattilaista lasituksesta , ja kävin myös tämän ystävän luona hiomassa kulmapalat aivan vinksalleen. Kotona porailin reiät ruuveille ja väänsin kiinni.


Tällä hetkellä lasin alla on koepalatapetti (ks. Wood-mallisto), jonka haluasin myös tv:n taakse. Toinen vain ei ole yhtä innostunut helmiäiskiiltoisesta lehtikuviosta. Mulla taas on menossa joku ihme harakkakausi, kun tahtoisin kaiken, mikä kiiltää. Väri ois niin passeli seinän harmaaseen, vaikka en yleensä vihreästä innostukaan.

Pöydästä tuli ehkä hieman liian painava tuon lasin kanssa, mutta on se parempi noin kuin kevyt ja vain maalattu.