Kahden vuoden projekti

Pari vuotta sitten löysin silloisen asuintaloni roskiksesta kaksi pientä istuintuolia. Ne olivat turkooseja. Taisin aloittaa hiomisen jo toissakesänä, mutta viime kesänä sain hiomistyön valmiiksi. Alta paljastuivat ihanan punainen ja sininen maalipinta. Harmitti, että en voinut alkuperäistä väriä säästää. Isän maalivarastoista valitsin uudeksi väriksi harmaan, vaikka lopputulos onkin melko sininen.

Hioin ja maalasin, hioin ja maalasin. Hiomapaperi oli hieman liian karkeaa, ja tuntui, ettei työ edennyt. Yhtenä syyspäivänä päätin, että nyt saa riittää, kun ilmatkin alkavat kylmetä. Siirryin sisätiloihin ompelemaan tuoleihin pehmusteet. Toinen kangas on täältä, vanhoista ylijäämäpaloista sain aikaan. Ruskean sydänkankaan minulle hamstari kirpputorilta pikkusiskoni - kangas on entisessä elämässään ollut pöytäliina.

Kuvissa näkyy myös syksyllä hankkimani ihanuus. Olohuoneemme kaipasi kaapin tai senkin verran lisää tavaraa (itse kaappi on vielä tyhjä). Eräänä viikonloppuiltana satuimme Ossin vintageen, kun Ossi vielä yhdeksän jälkeen pakkasi tavaroita seuraavan päivän kuljetukseen. Pääsimme katsomaan huonekaluja. Soitin Toiselle, että nyt se löytyi! Kuvailun perusteella sain tehdä kaupat, ja seuraavana päivänä kaappi koristi jo olohuonettamme. Huonekalu tuoksuu vanhalta, kun sen avaa, ja laatikoissa on vielä kirkkaat pinkit ja vihreät hyllypaperit!

Vierashuonekin valmistuu vähä vähältä

Työ- ja vierashuoneen sängylle sain viimein tehtyä ison tyynyn. Kangas oli ehkä vähän kiireessä tehty paniikkiostos. Se sopii kyllä viltin kanssa, mutta ei ole ominta värimaailmaani. Mietin, pitäisikö tylsälle yksiväriselle kirjoa jotakin, mutta se voisi olla liikaa verhojen vieressä. Ellei sitten jotenkin toistaisi tuota viltin kuviota - tai ainakin värimaailmaa.

Vihreille tyynyille aion vielä tehdä jotain. Toisen mielestä ne pitää säästää, mutta itse niin lämpene niille. Ison tyynyn rinnalla ne näyttävät sitä paitsi surkean pieniltä. Ajavat kuitenkin asiansa siihen saakka, ennen kuin ehdin ompelemiseen uudestaan paneutua. On jonossa taas niin paljon tehtävää, että Toinenkin on alkanut jo huomautella, että milloin saan esimerkiksi keittiöön aiotun pitsiverhon valmiiksi. No mutta, nyt ainakin voi lueskella mukavasti työnteon ohella.

Pitsinnypläys - uusi aluevaltaus

Valmistujaisissani satuin mainitsemaan sukulaistädille, että pitsinnypläys voisi olla aika kiva uusi harrastus (mainitsin myös, että kaipaan ruokapöydälle pellavaliinaa). Pari viikkoa myöhemmin postissa saapui pellavakangasta metreittäin. Pian perään tuli soitto, että nyt olisi nypläystyyny tulossa, kun vain sukulaistädin entinen naapuri saa autotallinsa siivottua. Ilmottauduin kiireesti työväenopiston pitsinnypläyskurssille, sillä idea oli vasta sulatteluasteella päässäni.

Nyt on joka ilta jo saatava annos nypläystä. Alkuun pääsee aika helposti; tarvitaan nypläyslankaa (täältä valkoista; täältä kaikenväristä), tavallisia lasipäisiä nuppineuloja, nypylöitä, nypylöiden pidike (esim. leveää kuminauhaa, jossa reikiä), liina tai pyyhe työn päälle säilytyksen ajaksi ja nypläystyyny. Nypylät ja nypläystyyny ovat suurimmat menoerät, mutta niitä voi yrittää saada käytettynä esimerkiksi Suomen pitsinnyplääjien kautta. Uutena tarvikkeita saa täältä. Nypläystyynyn voi myös tehdä itse, jos jaksaa askarrella. Siihen tarvitaan solumuovia ja kangasta.

Itselläni solumuovi oli neljäsenttistä. Koko on noin 50 * 50, niin nypylät mahtuvat hyvin myös alustalle (isompikin alusta käy). Tein pussin ihan ruskeasta pellavakankaasta ompelemalla ja kiinnitin yhdestä reunasta nuppineuloilla. Kankaan pitäisi olla sellaista, etteivät nypylät hallitsemattomasti siinä liu'u. Jos nyplää pääosin valkoisella langalla, on alustan hyvä olla tumma. Rullatyyny sopii pitkän väli- tai reunapitsin tekoon, lättänämalli taas käy paremmin pitsiliinojen tai kuvioiden nypläämiseen.

Sitten tarvitaan lisäksi prespaania eli sähkömiesten (ainakin ennen) käyttämää vahvaa eristyspahvia ja ohje, joita kutsutaan mynsteriksi. Ohjeen voi pistellä aluksi tavallisella neulalla, ja kangan kiertää toisen langan ja napin avulla nypylöille. Itsekseen voi yrittää nyplätä Raumalacen johdolla. Pahitteeksi ei tietenkään ole, että osallistuu jollekin kurssille, sillä kirjoista en ennen kurssin alkua tullut mitenkään viisaaksi.

Ensimmäisenä työnä tein kuuden parin utin, johon löytyy ohje muun muassa Kotiteollisuuden keskusliiton kirjasta Nypläyksen opas (1987). Yllä olevassa kuvassa näkyvä välipitsi on merkitty kirjassa pitsiksi 1B. Lyönnit on todella helppo oppia; pitsinnypläyksessä aloittelijalle on vaikeampaa osata kiristää pitsi tasalaatuiseksi ja tietää, millä nypylöillä lyönti kulloinkin tehdään.

Monta tuntia ja valmiina on alle sentin paksuista välipitsiä puolisen metriä. Kärsimättömille tämä ei ole. Ensimmäisen työn aion kiinnittää pellavaliinaan ja lähettää tyynyn alkuperäiselle omistajalle.

Alpakkaliivi

Tämäkin on ollut ilman hihoja valmiina kohta jo vuoden, mutta nyt sain sitten viimein tehtyä nuo niin paljon työtä vaatineet hihat. Aloittaminen on hankalaa, kun on muutaman kerran purkanut jo alut liian isoina tai pieninä. Ohjetta ei luonnollisesti voi niin tarkkaan seurata, että ois helppoa loppuun asti.


Aloitin vähemmillä silmukoilla kuin ohjeessa, joten itse slipoverista ei muodostunut pieniä hihoja. Jämistä niitä siis sen verran, kun kerällä vielä oli. Kuvio on taas mielestäni tosi kaunis.

Lanka: Indiecita, 50 g = 113 m (Toisen äiti toi Etelä-Ameikan matkaltaan)
Menekki: 250 g
Puikot: 3?
Ohje: Fiinaneule

Niitä tuli kerralla kolme

Viime kuun puolivälissä kolmen päivän sisällä kolme sukulais- tai tuttavapariskuntaa sai vauvan. Hidas olen ollut, sillä ensimmäinen vauva on vasta saanut pakettinsa. Tulokas oli niin pikkiriikkinen, että jämälangat rittivät vauvannuttuun. Se on oikeasti ihan nukkekokoa.

Arvioin koon pienuudesta huolimatta langan riittävyyden hieman väärin, ja toinen etupuoli sai sitten tummemman värin. Sitten se oli taas liian tumma, ja sitä piti valaista pienellä kukalla.

Yleensä olen sitä mieltä, että vastasyntyneen vaatteisiin on turha käyttää paljon neulontaenergiaa, kun vaatteita ei ehdi käyttämään kuin kaksi kertaa. Nyt kuitenkin oli kiva tehdä ihan pienelle, koska sopivia vaatteita ei yksinkertaisesti löydy.

Puikot ovat varmaan taas peruskokoani 3, langat jotain Novitaa - paras veikkaus on Nalle ja sitten joku niistä liukuvärjätyistä langoista. Ohje on omasta päästä, mutta samanmoisia löytyy Dropsin sivuilta (esimerkki) paljon.

Pitsipaita itselle

Mohairmetsän Nejalla on ihania ohjeita sivullaan. Ensimmäiseksi tein valmiiksi Alpakkametsän hieman muuteltuna. Silmukat sopi alpakkalangan lisäksi hyvin mun merinolankaan. Oon tosi ihastunut neulomaan ohuella 4ply-langalla. Toivottavasti se kestää pesua ja käyttöäkin. Odotukset on korkealla, kerta valitsemani lanka on vauvanneuleisiin tarkoitettu.


Mun versiossa tein hihojen kanssa vähän ylimääräistä työtä, eli muodot olkapäähän. Se ei välttämättä ollut viisasta, sillä taisin unohtaa merkitä kunnolla, mitä olin tehnyt, ja tuntuu siltä, että toisesta hihasta tuli vähän erikokonen. No, eipä sitä varmaan venytyksen jälkeen huomaa. Lisäksi mua ei taida noi tunikat pukea, joten helma lyheni. Kolmanneksi poimin yläosasta vain 82 + 82 silmukkaa.



Ehkä ois pitänyt tehdä vähän pidemmiksi hihat. Muuten olen aika tyytyväinen. Kuvioneule on ainakin pirun kaunis.

Lanka: Grignasso Bambi (502, 30 X 36 / 10 cm , 50 g = 225 m)
Menekki: n. 270 g
Puikot: 3
Ohje: Mohairmetsän Nejan Alpakkametsä muokattuna

Juhlamekko

Niin, tein mä tosiaan sen mekonkin. Vyötä kursin käsin kokoon morsiamen ollessa kampaajalla, mekkoon sen kiinnitin kampaajan jälkeen ja koska en ajatellut asiaa loppuun asti, ompelin vyönpäät kiinni toisiinsa vetskarin päälle, kun mekko oli jo päällä. Käytin samaa mekkoa jo valmistujaisissani aikaisemmin keväällä, mutta tässä paranneltu versio.

Pahoittelen kuvien kökköyttä. En ole jaksanut erikseen otttaa blogia varten kuvia. Kangas on paksuhkoa satiinia täältä ja yksityiskohdat ovat samat kuin hiuskoristeessa, jonka tein jokin aika sitten - se tietenkin keikkui päälaella. Mallia yläosan kaavoihin on katsottu Suuren käsityölehden numerosta 11-12/2009, jossa ensimmäinen työ on kietaisusilkkimekko.

Hääkoristeita

Muutama viikko sitten hoidin kaason hommia. Valmistauduin juhlaan palaamalla lapsuuden ketjuihin. Morsian innostui kaapissa olleesta keltaisesta tapetista. Koitin yhdistää renkaita kaksipuoleisella mattoteipillä ja valokuvateipillä, mutta vasta kuumaliima osoittautui kestäväksi ratkaisuksi. Liimasin samalla sormeani ja hätäännyksissäni tempaisin kuuman liiman ja ihon irti vereslihalle.

Jokainen rengas on 2 cm * 15 cm. Niitä on sellaiset 450. 1,5-metrisiä ketjuja tuli 11. Silti ne näyttivät aika yksinäisiltä ison juhlapaikan seinällä. Mutta sinänsä kyllä halpa ja helppo tapa koristella juhlapaikka, jos vain jaksaa istua se kuumaliimapistooli kädessä ja tarkkana. Vähän kerrallaan... Ja kevyitä ovat kantaa, jos juhlapaikka on vaikeampikulkuisempi.

Häiden aattona toki tajuttiin, että pöytiin ois hyvä saada tulitikut tuikkuja varten. Laskin, että mulla on aikaa trimmata puku (=vyöosa) vielä hääpäivänä aamun kampaamon ja vihkimisen välissä, joten aattona askartelin askit.

Ne näytti vähän paremmalta luonnonvalossa, mutta ei sitä yhdessä illassa kummosta saa aikaan. Hopeinen väri on kohokuviota. Olivatpa kauniimmat kuin mainosaskit. Väri on häiden teemaa ja mietelause morsiamen polttareissa tietämättään valitsema.

Vauvan pitsipipo

Mä olen mennyt jo laskuissa sekaisin sen suhteen, kuinka monta vauvaa ja milloin on jälleen matkalla ystäville ja sukulaisille. Toisaalta vauvoja on tulossa niin paljon, että voin huoletta neuloa ties minkämoista ja -väristä myssyä ja muuta tarviketta. Ensimmäiseksi päätin tehdä oman paidan jämälangoista pitsipipon. Ehkä tytölle, varsinkin kun koko ei ole ihan vastasyntyneen.

Löysin myös ihan mahtavan blogin: Paska äiti. Rakkaudella, mutta vaaleanpunaiset lasit riisuttuina lapsiperheen arjesta.

Lanka: Grignasso Bambi (502; 30 x 38 / 10 cm, 50 g = 225 m)
Menekki: alle 50 g
Puikot: 3
Ohje: Drops, koko koon 6/9 kk:n silmukoilla

Pipo

Alkuvuodesta tein sudenkorentohuivin. Pipo valmistui samalla ja lämmitti kevättalvella mukavasti. Sudenkorentokuvio pipoon syntyi kuitenkin vasta kesähelteillä. Päähän en jaksanut laittaa, mutta sellainen myssymäinen se on.

Lanka: Hjertegarnin Lima (2250; 20 s / 10 cm; 50 g = 100 m).
Sukkapuikot: 3?
Menekki: vähän päälle 50 g
Ohje: omasta päästä