Ostin scubakankaan EK:n palalaarista muistaakseni jo viime kesänä. Ihastuin väreihin ja lupaukseen siitä, että joustavasta kankaasta voi tehdä aika istuvan, kun paksu kangas peittää pahimmat rutut. Niin kyllä kävikin, mutta muutaman (ennustettavan) päänlyönnin seinään se vaati.
Kangasta oli vähän päälle 1,5 metriä. Leikkasin yläosa+kauluskäänteen verran pituudesta ja tämän palan kahtia. Asettelin mallinuken päälle ja surautin saumurilla suunnilleen kiinni olat ja sivut, koska kangashan joustaa, niin ei ole niin justiinsa. No, vähän tarkempi olisi voinut olla, niin ei olisi tarvinnut hetkeäkään pelätä toispuolisuutta. Totesin, että mun ompelukone ei scubaan pysty, joten rypytin rinnan ali framilonia saumurilla varoen, ettei terä leikkaa kangasta. Enpä ole tällaistakaan ennen kokeillut!
Etupuolen laskokset mallasin nuken päällä ja pistelin käsin pakon edessä. Tikit jäivät hieman näkyviin. Googlasin useampaan otteeseen vinkkejä scuban käsittelyyn koneella, koska käsinpistely nyt vaan... Mutta ei mitään. Kokeilin kerta toisensa jälkeen eri kombinaatioita tilkkuihin ja totesin, että kyllä se kone pystyykin, jos ylälangan kireyden säätää nollaan, paininjalan puristuksen mitättömäksi, vauhdin pienimmälle ja piston pitkäksi. Ja muutaman kerran ottaa uusiksi, koska ei vaan voi mennä noillakaan ihan koko mekkoa.
Selkään siis laskokset koneella. Lopputuloksessa yläosan langansuunta on aika paljonkin sinnepäin, mutta eipä se mua haittaa, kun alaosakin tuli mallin takia ihan vinoon. Alaosan kiinnitin yläosaan ompelukoneella, jotta saumasta ei tulisi liian paksua lanteille. Yläosa siis jatkuu alaosan alla leveimmän kohdan yli. Hihansuihin tein olkapään kohdalla levenevät kaistaleet kaksinkertaisina, jolloin pystyin kiinnittämään ne saumurilla. Siistimmätkin ovat.
Vuoritin koko homman, jotta mekkoa olisi mukavampi käyttää ja jotta kaulus ei kumartuessa luiskahda ulos, kainaloista ei vilku sisäpuoli ja ettei halkio paljasta liikaa. Saumurilla ommellut scubasaumat ovat tosi karkeita! Leikkasin tyhmyyksissäni joustavan vuoren liian lyhyeksi ja olkaimet liian kapeiksi, joten kolttu on sisäpuolelta paloista koottu. Eihän siinä muuten ongelmaa ole ohuessa kankaassa, mutta ajattelemalla olisi turhalta työltä säilynyt. Ensin kiinnitin poikkaistun vuoren tuohon lantiosaumaan, mutta totesin, että saumurin sauma ja kolme kangaskerrosta näkyvät kyllä scubankin läpi. Lisävuoriosan laitoin siis loppujen lopuksi kiinni vain ylävuoriin.
Viimeisimmäksi kiinitin piilosaumoilla halkion laskoksen ja viimeistelin helman pituuden molemmilta puolilta niin symmetriseksi, kuin epäsymmetrisessä mekossa voi olla. Tässä vaiheessa oli hyvä huomata, että kangas oli kakkoslaatua, eli joistakin kukkien keskustoista oli kultaus rapissut pois. Ei kiinnosta.
Huh! Ei taas vähään aikaan tällaista projektia, vaikka tekeminen oli pääosin hauskaa ja lopputulos onnistui virheet myöntäenkin yli odotusten. Toisin sanoen tästä tuli aika lailla sellainen kuin visioin. Ensimmäisellä käyttökerralla en muistanut pyytää ottamaan kuvia minusta muilta juhlijoilta, mutta onneksi seuraavat häät odottivat muutaman viikon päästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti