Rasti seinään eli hirvet suoraan esipesusta paininjalan alle

Hirmuisen usein ei niin käy, että saan suorilta käsin tehtyä kankaasta sen, mitä olen ajatellut. Nyt kuitenkin jollain vimmalla tempaisin sekä lapsen paidan, että vauvan haalarin yhtenä päivänä (silitystä ja neppien laittoahan ei lasketa). Tuntuu, että ompelemisessa on väliin pitkiäkin taukoja, mutta ei se niin voi olla näiden postauksien mukaan. Mutta vähän aikaa ehti taas vierähtää vaatteiden ompelusta, kun keskityin noihin syöttötuoleihin ja muihin. Jotenkin varsinkin tuon haalarin kanttaaminen tuntui ihan ylivoimaiselta, vaikkei se sen kummempaa ole kuin pääntien. Vielä kun pääsisi yli bodypelosta... Tuntuu niin vaivalloiselta. Varsinkin se neppien laitto. Tai se, että pysyvät.

Vauvan haalari on Fawn-kaavalla (OB 6/2014) koossa 62 cm, ja näköjään olen tehnyt jo muutaman version aiemmin eli yksi, kaksi, kolme (terillä) ja neljä (vetskarilla). Hitsi, kun laiskuus ei vain kannattaisi. Oikeasti kai tarvittais vähän pienempiä kokoja, kun näemmä tätä on jo muutama vintillä. Neppeinä on Baby Rolandin vihreä 1914.

Laiska olin leikatessa myös lapsen paitaan kankaita, sillä tässäkin on tämän hetken ainoa paitakaavani (Raw Edge Details, OB 1/2017), jolla olen näköjään tehnyt kaikki paidat viime syksynä. Puolustuksekseni täytyy sanoa, että yhtään paitaa en ole tainnut tehdä aivan ohjeen mukaan.

Tähän versioon suoristin jälleen alareunan ja uutena paloittelin etuosan, kun ei tuo kangas olisi muuten riittänyt. Ensin saksin vain kangasta, mutta piirsin ja leikkasin kuitenkin etuosaan kaavat, jotta langansuunta säilyisi suorana eri osissa.

Mun oli pakko Kankaiden yönä ostaa tämä kangas Versolta, koska se toi heti mieleen lasten vaarin, joka pilke silmäkulmassa kertoo hirvien kohtaamisista ja niiden kutsuhuutojen opettelemisesta. Ja kovin kauniin vihreä on tuo väri myös. Yksivärinen vihreä lienee Kangaskapinan.

Tämäkin menee paitamaaliskuuhun!

EDIT 31.3.2018: sovituskuva paidasta

 

DIY: kalvosimet resorista

Harvoin ostan ihan mustavalkoisia, mutta viime aikoina on tullut klikkailtua näitä enemmänkin ostoskoriin. Ehtalta saapui "Soluttautujat", jonka lapsi tyrmäsi heti tylsäksi. Sen sijaan Pottupeltoon osoitti mielenkiintoa. Mun ajatus oli just toisin päin vauvalle ja Pojalle, mutta kun yhdestä leveydestä tulee kuitenkin molemmille pienillä jämäkangaspaloilla höystettynä, niin jyräsin vielä lapsen mielipiteen. Eipä sitä ole aamuisin kiinnostanut, mitä puetaan päälle. Mutta ennakkotilasin kuitenkin kaivurikangasta Kangaskapinalta, sillä monta kertaa on juteltu siitä epäonnisesta kangaskauppareissusta, jolla etsittiin kaivureita, mutta saatiin vain jeeppejä. 

Paikkailin huonoa omaatuntoani myös sillä, että lapsi sai valita resorin värin. Oi onnea, että se tykkää tästä samasta likaisenoranssista (Kangaskapina) kuin minäkin! Kaavana on Raw Edge Details (OB 1/2017) koossa 110 cm, mutta hieman muutoksilla resoreissa ja kauluksessa. Otin kauttaaltaan kauluksesta noin sentin pois, jolloin n. 25 * 45 cm -kauluspala oli sopiva (opin tästä). Jäsensin kangasta nostamalla applikaatiolla esiin tuon hämmästyneen tyypin.

Tein myös aivan uuden kokeilun helmaresorin ja kädensuiden kanssa. Helmaan jätin aukon ompelemalla päät hieman vinoon. Tuon pitäisi jäädä housujen päälle, ettei tarvitsis miettiä aluspaidan väriä niin tarkasti. 

Hihansuihin surautin samalla idealla kalvosimet. Alla kuvasarja selventämään, kuinka se tapahtui. Vaikka itse sanonkin, niin onpa kätevä idea pikkulapsen juhlapukeutumiseen!

Paitamaaliskuu  jatkuu.

EDIT 31.3.2018: sovituskuvat 

Nahkatöppöset

Jostain mulle oli jäänyt pala tätä nahkaa ja testailin Suuren Käsityön (2/2017) töppösiä silloin joskus kuukausia sitten, kun nahkat tuolien päällekin loin. Ei kyllä tullut ihan samannäköiset, mutta kaipa nämä jalkaan menee sen kerran kun hienostellaan.  Ja ilman ohjetta olisin kyllä ollut hukassa.

Kivaa nyöriä ei ollut kaapissa, joten korvasin kiinnityksen nepeillä. Siinä oli tekemistä, kun ei niitä ole nahkaan tarkoitettu. Sisävuori on jotain Marimekon puuvillaa kirppikseltä. 

Joululahjat, osa 9: isommalle kummitytölle setti

Hävettävän myöhään mä sain tämän aikaiseksi ja annettua, mutta olen mielestäni sentään joka vuosi muistanut isomman kummitytön synttärit ja joulun jossain vaiheessa. Sitä paitsi tää vois olla vähän niin kuin perinne meidän suvussa, kun oma kummitätini on jo varmaan muutaman vuosikymmenen aina keväällä kysellyt, että milloin ja paljonkos täytinkään vuosia.

Pakettiin laitoin Käpysen toissavuotisen kankaiden yön merinoylläristä Noshin pipon (XL lisätyillä saumavaroilla ja ilman lippaa, mutta tupsulla), Kototeon ohjeilla kaulurin sekä Tehtaamon ohjeella hanskat (S-koko). Sekä pipossa että hanskoissa on kahden merinokerroksen vällissä Finnfill-vanua (EK), eli niiden pitäisi olla lämpimät. Hanskoista tuli näin kolminkertaisina kyllä liian niukat (esi)teinillekin, saati sitten aikuiselle. Mitään resoreita tai kuminauhoja en edes miettinyt, kun ovat niin napakat. Pipon tupsussa on Dropsin Karismaa värissä 70, ja se sointuu kuvaa paremmin kyllä noihin harmaisiin pilkkuihin. Jostain kumman syystä en ohjeista huolimatta onnistunut ensiyrittämällä tuossa kaulurissa tällä kertaa. Nyt yritin painaa mieleeni, että ensin ommellaan alareuna (pidempi) ja vasta toiseen saumaan laitetaan ompelumerkki. Kankaan koko tässä aikuisellekin sopivassa kaulurissa on 55 * 43 cm. Kototeon ohjeista kuva 3 taisi sekoittaa mut jotenkin, joten jätin sen vaiheen vain pois.

Autoja, autoja

Pojalle saa olla minkälainen kangas vain, kunhan siinä on autoja. Nämä hivelevät vielä munkin silmää. Näin ompeluryhmässä samanmoisen luomuksen, joten sain viimein tämänkin saksittua palasiksi. Mustaa ei ollut laittaa olkakappaleisiin, mutta lapsi valitsi kolmesta väristä tämän fasaanin (NOSH). Itse autokangas on tilattu viime syksynä Versolta.

Kaavana on OB:n Buttoned up (1/2012). Kaposuutta on koon 98 cm verran, johon lisäsin sitten hihoihin ja helmaan pituutta niin, että vastannee kokoa 104 cm. Hihataskun jätin pois. Nepit on joskus kauan sitten tilattuja Kameja.

Kaavailin vauvalle tästä bodyyn applikointia, mutta tuo auto on kovin iso. Ja sitten ihan suorastaan välähti, että tarviiko sen nyt kokonaisena siinä bodyn etupalassa olla! Hohhoi. Ehkä saankin johonkin reunaan sen vielä tuhrattua, mutta ei nyt.

Paitamaaliskuu jo puolivälissä kuuta suoritettu! Näitä on kyllä tulossa lisää.

DIY: huppupyyhe vauvalle ja muita varusteluja

Mielessä on pyörinyt kaikenlaisten pienten asioiden muistaminen tulevaa vauvaa varten. Vaatteita joo, mutta enemmän olen yrittänyt muistaa, että harsoja, peppupyyhkeitä tai kylpypyyhettäkin pitäisi varata. Niin, ja liivinsuojia lisää. 

Huppukylpypyyhe syntyi froteesta hyvin yksinkertaisesti: neliön (70 * 70 cm) nurkkaan saumuroin tasakylkisen kolmion (sivujen pituus 30 cm) kiinni hupuksi ja kanttasin ympäriinsä valmiilla vinonauhalla, jolla tein myös ripustuslenkin. Jos vinonauhaa on enemmän kuin kolme metriä, voi kantata myös hupun alareunan, mutta mä käytin hyväksi kankaan valmista, kantattua reunaa. Kangas on EK:n Seccoa, vinonauha kirpparilta.

Alun perin mulla oli tarkoitus tehdä 70 * 125 cm suorakaide, jonka pitkän sivun keskelle olisin kiinnittänyt 20 * 30 cm suorakaiteen päälle siksakilla (Seccon kantatut reunat lomittain) ja ommellut pienemmän suorakaiteen yläreunan hupuksi, mutta kotona muistin, että meillähän on tuollainen isompi jo. Tuollaisen pyyhkeen ympärikanttaukseen ja hupun kärkeen sijoitettavaan lenkkiin olisi tarvinnut  vinonauhaa 430 cm, ja Secco-kangasta 145 cm.

Peppupyyhkeitä mietin jo ostavani valmiina tai valmistavani kylpypyyhekankaan jämistä, kun sisko toi mukanaan vanhan pussilakanasetin, jonka hyötykäytöstä oltiin puhuttu. Muistijälki tästä keskustelusta oli hatara, vaikka tiesin sen käyneeni. Siitä sitten revin n. 25 * 25 cm -palasia, saumuroin kiinni, silitin, liitin kanttinauhaa ja tikkasin päältä. Yhdestä yhden hengen setistä tuli noin 40 rättiä, että eiköhän niillä pärjätä, vaikka muutama johonkin hukkuisikin! Näiden pitäisi kuivua pesun jälkeen nopeasti ja kestävät eittämättä pehmeämpänä kuin frotee. Pussilakana oli vuosia vanha Finlayson.

Liivinsuojat ratkaisi ystävä M, joka kerran tuikkasi mukaani kestovaippojen ylijäämistä kankaat. Niistä sitten ompelin sen verran pyörylöitä, kun hyvällä lähti jo valmiina odottavien lisäksi. En edes tiedä, mitä laitoin imuksi, mutta toivotaan, että toimii. Loput kankaat kierrätin edelleen päiväkotiaskarteluihin.

Sain tehtyä myös vaihtopäällisen imetystyynyyn. Rasti oli suhteellisen helppo, kun kaksi kidneypapua kiinnitti ensin vetoketjulla toisiinsa ja sitten surautti saumurilla ympäri. Kangas oli EK:n mallia mahdollisimman halpa eli Julia interlock. Sitä sai menemään 1,25 metriä. Olin katsovinani, että sisältäisi elastaania, mutta kai sitä voi olla ihan tyytyväinen viimeaikaisten keskustelujen perusteella, että tällä kertaa tulikin ostettua täyttä puuvillaa. En nyt jaksanut tästä edes kuvaa napata.

DIY: selkänojasuoja Tripp Trappiin taaperolle

Viimeinenkin postaus näistä Tripp Trappeista uunista ulos. Olen siis tehnyt jo nahkahihnan,  Newborn setiin vaihtopäällisen sekä Baby setiin pehmusteet. Halusin kuitenkin ilman härveleitä istuvalle taaperolle omanlaisensa suojat, joissa olisi vielä vähemmän kaikenlaisia koloja ruokaa piilottaa. Olkoonkin, että nyt on tuplavarusteissa (molempia pehmusteita siis kahdet kappaleet) säilytettävää.

Jotenkin ajattelin, että vaikka ovat kernistä, on hyvä olla toiset pesussa olevien tilalle. Ainakin näin taaperon käyttäminä pelkkä pyyhkiminen on riittänyt päivittäiseen puhtaanapitoon hyvin. Josko mun viitseliäisyys maksaa vaivan sitten, kun tuleva vauva opettelee syömään itse. 

EK:n Palkkeja-kerni sopi loistavasti keittiön väritykseen, kestää pyykkipussissa hienopesun ja silittämisen kolmella pisteellä nurjalta, vaikka ohjeet muuta sanoivatkin. Kaipaan keittiöön kyllä jotain kunnon kontrastiväriä, jota tämä kangasvalinta ei tuonut, mutta ehkä sitten joskus keksin sen taulun tai keittiöpyyhkeen muodossa. Ikkunaan haaveilen Helmihytin makramee-tekniikalla toteutettua valkoista verhoa.

Selkänoja 2 (ks. ohjeet istuinosan ja Baby setin selkänojan ompeluun täällä)

Menekki: 

• 46 * 47 cm kerniä
• 44 * 47 cm puuvillaa
• 37 * 47 cm vanua
• 42 cm tarranauhaa

1. Aseta osat päällekkäin: vanu, kerni oikea puoli ylöspäin ja puuvilla oikea puoli alaspäin (ja ompelumerkki sivulle ylös tai alas). Jätä vanu 3 cm yläreunasta ja ompele molemmat sivut sekä yläreuna saumurilla yhteen.
2. Käännä työ.
3. Taita alareunan kerni puuvillan päälle niin, että koko kappaleen korkeudeksi tulee 42 cm. Viistota sivut sisään ennen ompelua. Näin ollen vanuttomaan läppään pitäisi jäädä tilaa tarranauhalle.
4. Ompele tarranauha yläreunan sisäpuolelle (puuvillapuolelle, pehmeä) ja toinen käännettyyn alareunaan ulkopuolelle (kernipuolelle, kova).
5. Tikkaa etupuolelle (kovan tarranauhan puolelle) tasaisin välein pystyyn raitoja, jotta pehmuste asettuu paremmin selkänojan kaarevaan muotoon.
6. Valmis!

Viimesistä kernin jämistä tein Pojan päivähoitoon pyykkipussin. Vetoketju on varastosta ja kristallimuovi EK:sta. Pahviin voi sitten vaihtaa tekstejä käyttäjän tai käyttötarkoituksen mukaan.

Kam-nepeillä pussin saa sitten pienempään tilaan.

 

DIY: Tripp Trappin pehmusteet

Niin ihana kuin meidän vanha pinnasyöttis varsinkin uudempine pehmusteineen olikin, kyllästyin Pojan kohdalla tuolin hinkkaamiseen ja siitä johtuvaan kulumiseen. Kuten on tullut jo mainittua, ostimme tuplana Stokken Tripp Trappit, joita olen nyt varustellut sopiviksi. Puukaareen tein uuden nahkahihnan ja Newborn setiin vaihtopäällisen. Kolmantena vuorossa oli sitten muovisen - ja sopii tämä siihen puiseenkin - baby setin pehmusteet.

Revin kierrätyksestä ostetut vanhat pehmusteet kaavoiksi, joten homma oli loppujen lopuksi tosi helppo. Kaavoja en tekijänoikeussyistä voi tietenkään jakaa, mutta ompelujärjestyksen laitan muistiin itselleni ja ehkä avuksi muille. Kankaana tässä on EK:n Palkkeja-kerni.

 

Istuinosa

Menekki: 

• 35 cm kerniä (35 * 100 cm / 60 * 50 cm)
• 35 * 50 cm puuvillaa
• 35 * 50 cm vanua (150-grammainen)

1. Leikkaa kankaat: istuinosa kernistä, vanusta (150 g) ja puuvillasta; alaetuläppä ja alatakaläppä kernistä.
2. Käännä ja ompele läppien reunat (keskelle päin tulevat).
3. Aseta osat päällekkäin: vanu, kerni oikea puoli ylöspäin, läpät oikea puoli alaspäin, puuvilla oikea puoli alaspäin (ja ompelumerkki sivulle ylös tai alas). Ompele molemmat sivut sekä suora etureuna saumurilla yhteen.
4. Käännä työ oikein päin, mutta jätä takaläppä kääntämättä. Ompele takaläppä, vanu ja puuvilla kiinni toisiinsa. Sauma jää näin pussiin takaläpän sisälle, kun käännät läpän oikeaan asentoon. 
5. Ompele mahdolliset napinläpi ja tikkaukset. Varo ompelemasta läppiä. Itse jätin napinläven ompelematta muutamasta istuinosasta, koska niiden kanssa ei baby setiä käytetä.

Automaattisella napinläpijalalla mun koneesta ei saanut kuin 2,5 senttiä pitkän napinläven. Ratkaisin ongelman niin, että käytin tavallista paininjalkaa ja vedin stopparin alas. Kun pääsin oikeaan kohtaan napinlävessä, hipaisin stopparia, jolloin kone alkoi hurruuttaa takaisinpäin. Näin paksun ompeluksen kanssa sai olla varovainen, ettei ompelus hipaissut stopparia liian aikaisin. Mun Elnassa stopparia ei tarvitse kuitenkaan vetää aivan ala-asentoon, jotta se toimisi.

Selkänoja 1 (baby set / tuolin selkänoja)

Menekki:

• 30 cm kerniä (30 * 110 cm /  80 * 50 cm)
• 25 * 30 cm puuvillaa
• 30 * 50 cm vanua
• 50 cm pehmeää tarranauhaa, 30 cm kovaa tarranauhaa

1. Leikkaa kernistä etupuoli, sivuläppien takapuolet, ylätakaosa sekä yläläppä. 
2. Käännä ylätakaosan alavara ja ompele. Käännä yläläpän sivut ja alavara. Ompele. 
3. Kiinnitä paikoilleen ylätakaosan tarranauha (oikealle puolelle, 20 cm, pehmeä) ja yläläpän  tarranauha (nurjalle puolelle, 20 cm, kova).
4. Valmista takakappale: yhdistä sivuläppien takapuolet ja puuvillapala ompelemalla. Tikkaa kernin päältä puuvilla kiinni.
5. Aseta osat päällekkäin: vanu, etupuolen kerni oikea puoli ylöspäin, yläläppä oikea puoli alaspäin, ylätakaosa oikea puoli alaspäin, takakappale oikea puoli alaspäin. Takakappale saa olla hieman isompi kuin etukappale: kerää laskokset keskelle ylös. Ompele kaikki muut sivut paitsi alareuna. Avaa tiukat kulmat "kainaloista" saksilla.
6. Käännä työ.
7. Käännä alareuna sisään ja ompele päältä. 
8. Ompele loput tarranauhat päälle: kainalosta kainaloon (nurjalle, 20 cm, pehmeä), sivuläppien yläosiin (nurjalle, 5 cm, pehmeät) ja alaosiin (nurjalle, 5 cm, kovat).
9. Tikkaa etupuolelle "kainaloista" alasa raitoja, jos koet ne tarpeellisiksi ja esteettisiksi.

Tässä alimmassa kuvassa on siis sama selkänojan suoja kuin ylempänäkin, mutta ilman muovista selkänojatukea. Koitan muutaman päivän sisään saada ohjeen siitä, miten yksinkertaisen taaperon selkänojasuojan saa tehtyä itse.

Housuja leikkiin

Kaupasta saa aika pilliä tavaraa tällä hetkellä, eikä me jakseta tuskailla semmosten kanssa. Joustamattomia on muutenkin ikävä pukea päiväkotileikkeihin, joten etsiskelin kaavan, jolla molemmat ongelmat vältettäisiin (OB:n Mukavat 1/2018). Kivan erilaiset näistä kaksista tuli, kun kankaana on joustocollari (Kangaskapina) ja farkkujoustocollari (NOSH). Molemmissa saisi vyötärökuminauha olla inasen lyhyempi, mutta se kuuluisa kasvunvara.

Verkkareihin tein ohjeesta poiketen kiinniommeltavat taskut, ja valesepaluksen ja takataskut jätin pois. Ei tuo Poika taskuja ole vielä löytänyt, joten niiden ainoa funktio on esteettinen, mutta siitäkin joutuu kärsimään pitkinä kuivatusaikoina. Puntteihin ei löytynyt sopivaa resoria kotoa, joten keräsin lahkeet laskoksille ulkosyrjiin ja laitoin kaitaleen itse kangasta pitämään poissa jalkapohjan alta.

Farkuissa innostuin tikkaamaan vaaleankeltaisella jos vaikka mitä. Tykkään huolitellun näköisestä lopputuloksesta, mutta näyttävät nämä olevan mukavatkin päällä. Nämä taisin tehdä aika lailla ohjeen mukaan. Isot ovat vielä, kun Poika on 97 cm ja koko 110, mutta kasvaahan tuo.

 Pesukarhupaita täällä ja Mummolan tuntu täällä.

Housuhelmikuun haaste kuitattu.

Helmikuussa tuivertaa

Pojan edellinen kypärälakki unohtui viikoksi mökille. No olipa hyvä, että lapsi sai joululahjaksi mummolta ihan uuden silkkivillaisen! Muutaman päivän perästä ihmettelin, mitä se niskaansa raapii, kunnes tajusin, etten ollut esipessyt tätä uutta. Mitä tekee ompelija? Ei suinkaan ryhdy käsipyykkiin (villaisia ei ollut tarpeeksi pesukoneelliseen), vaan leikkaamaan kangasta.

OB:n Wind Stripes -kaavalla (6/2015) iltapuhteiksi siis 50 cm:n koossa kypärälakki. Käpysen viime vuoden Kankaiden yöstä tilattu merinoneulos oli oikein kivaa tähän, kun se ei tunnu venyvän ihan samalla tavalla muodottomaksi kuin muut sidokset. Nyt voi heittää sen vanhan, kauhtuneen ja osittain jo purkaantuneenkin lakin kierrätykseen.

Yhden kerrastonkin olen pistellyt kasaan joutessani. Merino on Kangaskapinalta, mutta en varmaankaan tätä herkullisista väreistä huolimatta enää osta. Hinnasta päätellen kangasta tehdessä on päädytty mulesing-käsittelyyn, ja muutaman pesukerran jälkeen epäilen jo saumurin ommelten kestävyyttä, kun kangas hapsottaa joka välistä.