perjantai 30. syyskuuta 2016

Vielä ehtii (syyskuun värihaaste)

Onnistun vielä osallistumaan syyskuun ruskean värihaasteeseen, kun kerran toffeekin värinä on sallittu. Vai muskotti. Mutta kuitenkin. Malli vain ei mitenkään pysynyt paikallaan. Siis ihminen. Paperinpalat kyllä.


Ostin paljon ylistettyä Noshin farkkucollegea (ekassa kuvassa ehkä todellisin väri) ja tein palasta Poikaselle housut ja kaverille kans. Itsellenihän sain hameen valmiiksi jo keskellä kesää korallista, mutta siitä puuttuu nappi. Josko nyt saisin senkin pois kangaskaapista vaatekaappiin?


Kaavana molemmissa housuissa on OB:n Hippie Baby (4/2015). Helppo oli surautella, mutta nuo tikkaukset toisella värillä ei todellakaan ole mun ja mun koneiden juttu. Ja sit vois tietenkin lukea kuvauksenkin. Nämähän on leggarit, että mitä näitä nyt talvea vasten tekemään, kun alle ei mahdu toisia pöksyjä.

torstai 29. syyskuuta 2016

Alle villaa

Ensin ajattelin tehdä haalarin talvikeleille (koska kaupassa on aina haalareita), mutta totesin, että paita-housut-yhdistelmä voisi olla käytännöllisempi monella tapaa: osia voi pitää ja pestä erikseen, kankaasta saa sommiteltua enemmän vaatetta ja vetoketjun tms. voi jättää pois.

Kaupan haalareissa on ilmeisesti villasta resorit, ja hetken pohdinkin, miten saa ylläpysyvät samasta merinovillasta (EK 5601566A200). En keksinyt, tein vain pienemmät. Ensimmäisen setin housuihin tein tosi korkean vyötärökaistaleen, jos se vaikka auttaisi.

Paidan kaavana on OB:n Lil' Bear (4/2016) reippaasti kavennettuna sekä sivuista että hihoista. Housuihin käytin Small John's kaavaa (OB 6/2013) niin, että piirsin puolet sepaluksesta kaavaan etusaumaan. Leveydeltään nämä olivat kerralla sopivat, mutta käänteiden ja kuminauhojen sijaan tein tosiaan resorit. 


Toisessa setissä lyhensin hieman paitaa, ja housuihin ompelin korkea resorin lisäksi erillisen kuminauhakujan. 




Ja sitten eikun hakemaan lisää merinovilla Postissa odottelevasta paketista! Ainakin välikausikauluri tarvitaan!


tiistai 27. syyskuuta 2016

Peruspöksyjä (Täällä pilkahtaa syyskuun ruskea!)

Ai niin, annoin mä tulevalle äidille valinnanvaraa pöksyissäkin. Tein tällaisia pikkuruisia housuja jämäpaloista reilusti. Kankaina on mm. Metsän sirkusta, Noshin joustofarkkua, Solmua, Pehemiän neulosta ja Kavereita. Resorit on varmaankin EK:sta, Kangaskapinasta ja ehkä Royalilta. Ehkä.


Ylivoimaisesti ihanimmaksi virkkuukerho äänesti nämä taskulliset 56:t. Taskut tein joskus kesällä jo omaan hameeseen, mutta niistä tuli liian pienet. Onneksi säästin, koska kyllä tällaiset reisitaskulliset pökät on munkin mielestä ihan kivaa vaihtelua. 


En ihan upottanut virkkaajasiskoa kaikilla näillä, vaan osa matkaa myös pikkuserkun tuoreimmalle tulokkaalle.


Ja huomaattehan, yksissä on ruskea resori eli syyskuun värihaaste kuitattu! Tämä on nyt vähän kökkö osallistuminen, mutta en kyllä osta kangasta sen takia, että voisin osallistua haasteeseen.

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Perinnepeitto

Jo perinteeksi muodostunut virkkuukerholaisten yhteissaavutus - vauvanpeitto - sai tällä kertaa vähän tummempaa väriä tulevan äidin makumieltymysten mukaan.


Tämä koostuu siis kuuden virkkaajan ahkeroinnista. Seiskaveikan kolmesta väristä teimme 24 palan vaunupeiton isoäidin nelioin. Mä koukkusin sen tällä kertaa kasaan. Vauvajuhlat herkistivät kyllä kaikki osallistujat.

torstai 22. syyskuuta 2016

Metsästetty unelmakangas

Ihastuin Lätsiin jo aikoja sitten, mutta en raaskinut ostaa, koska onhan noita ihania kankaita. Sitten se olikin loppu. Käpynen kävi Helsingissä popahtamassa, mutta menin paikalle liian myöhään, jotta olisin saanut merinoa tai Lätsiä. Pakolla kuitenkin ostin Solmua, Betoniromua ja Houdinia. Keskimmäistä vähän kadun materiaalin vuoksi. Tuo Solmukin on mun mielestä vähän tylsä, mutta tulipahan tehtyä siitä peruspaita. Lätsiä tilasin muutaman päivän perästä, ja siitä kyllä nautin! Lastenvaatteissa pitääkin olla väriä!


Molemmissa on kaavana OB:n Lil' Bear (4/2016) koossa 92. Vielä tuo koko on meillä hieman mekkomainen, mutta kasvaa, kasvaa. Mitenköhän sitä vain muistaisi laittaa nuo kokomerkintälaput mukaan? Helpottaisi huomattavasti hommaa myöhemmin, kun vaatteita lajittelee.



Lätsin hihat on EK:n palalaarista ja resori muistaakseni Kangakapinasta. Oli muuten varmaan vika kerta, kun tilaan tuollaista raitaresoria. Ei, ei, ei. Raikkaammaksihan se tuon tekee, mutta paksuna myös vänkyrälle vetää ja ne kohdistukset. Ei, ei, ei.


Solmuun aloittelin applikointikuraani tuollaisella kolmiolla, joka tietenkin meni hieman vinoon. Sinänsä itse applikointijälkeen olen tyytyväinen.

maanantai 19. syyskuuta 2016

Scubasta juhlamekko

Ostin scubakankaan EK:n palalaarista muistaakseni jo viime kesänä. Ihastuin väreihin ja lupaukseen siitä, että joustavasta kankaasta voi tehdä aika istuvan, kun paksu kangas peittää pahimmat rutut. Niin kyllä kävikin, mutta muutaman (ennustettavan) päänlyönnin seinään se vaati.


Kangasta oli vähän päälle 1,5 metriä. Leikkasin yläosa+kauluskäänteen verran pituudesta ja tämän palan kahtia. Asettelin mallinuken päälle ja surautin saumurilla suunnilleen kiinni olat ja sivut, koska kangashan joustaa, niin ei ole niin justiinsa. No, vähän tarkempi olisi voinut olla, niin ei olisi tarvinnut hetkeäkään pelätä toispuolisuutta. Totesin, että mun ompelukone ei scubaan pysty, joten rypytin rinnan ali framilonia saumurilla varoen, ettei terä leikkaa kangasta. Enpä ole tällaistakaan ennen kokeillut!

Etupuolen laskokset mallasin nuken päällä ja pistelin käsin pakon edessä. Tikit jäivät hieman näkyviin. Googlasin useampaan otteeseen vinkkejä scuban käsittelyyn koneella, koska käsinpistely nyt vaan... Mutta ei mitään. Kokeilin kerta toisensa jälkeen eri kombinaatioita tilkkuihin ja totesin, että kyllä se kone pystyykin, jos ylälangan kireyden säätää nollaan, paininjalan puristuksen mitättömäksi, vauhdin pienimmälle ja piston pitkäksi. Ja muutaman kerran ottaa uusiksi, koska ei vaan voi mennä noillakaan ihan koko mekkoa. 

Selkään siis laskokset koneella. Lopputuloksessa yläosan langansuunta on aika paljonkin sinnepäin, mutta eipä se mua haittaa, kun alaosakin tuli mallin takia ihan vinoon. Alaosan kiinnitin yläosaan ompelukoneella, jotta saumasta ei tulisi liian paksua lanteille. Yläosa siis jatkuu alaosan alla leveimmän kohdan yli. Hihansuihin tein olkapään kohdalla levenevät kaistaleet kaksinkertaisina, jolloin pystyin kiinnittämään ne saumurilla. Siistimmätkin ovat. 

Vuoritin koko homman, jotta mekkoa olisi mukavampi käyttää ja jotta kaulus ei kumartuessa luiskahda ulos, kainaloista ei vilku sisäpuoli ja ettei halkio paljasta liikaa. Saumurilla ommellut scubasaumat ovat tosi karkeita! Leikkasin tyhmyyksissäni joustavan vuoren liian lyhyeksi ja olkaimet liian kapeiksi, joten kolttu on sisäpuolelta paloista koottu. Eihän siinä muuten ongelmaa ole ohuessa kankaassa, mutta ajattelemalla olisi turhalta työltä säilynyt. Ensin kiinnitin poikkaistun vuoren tuohon lantiosaumaan, mutta totesin, että saumurin sauma ja kolme kangaskerrosta näkyvät kyllä scubankin läpi. Lisävuoriosan laitoin siis loppujen lopuksi kiinni vain ylävuoriin.

Viimeisimmäksi kiinitin piilosaumoilla halkion laskoksen ja viimeistelin helman pituuden molemmilta puolilta niin symmetriseksi, kuin epäsymmetrisessä mekossa voi olla. Tässä vaiheessa oli hyvä huomata, että kangas oli kakkoslaatua, eli joistakin kukkien keskustoista oli kultaus rapissut pois. Ei kiinnosta.


Huh! Ei taas vähään aikaan tällaista projektia, vaikka tekeminen oli pääosin hauskaa ja lopputulos onnistui virheet myöntäenkin yli odotusten. Toisin sanoen tästä tuli aika lailla sellainen kuin visioin. Ensimmäisellä käyttökerralla en muistanut pyytää ottamaan kuvia minusta muilta juhlijoilta, mutta onneksi seuraavat häät odottivat muutaman viikon päästä.

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Kylmät yöt lähestyy

Poika on jo hetken aikaa käyttänyt aivan liian pieniä yöpukuja. Ystävä antoi hälle viime jouluna lahjaksi kolme yökkäriä, joita on käytetty tähän asti - siis reilusti yli puoli vuotta! Nyt alkaa haarat kiristää ja puntit nousta polviin. Syksyiset yöt ovat tulossa, eikä tällaisilla kesämalleiksi kutistuneilla enää pärjätä. Yökkärit ei ole mun kiinnostuslistalla korkeimmalla, koska niitä ei juurikaan näe, joten tähänkin kaivelin vain laatikonpohjia. Harmillisesti yökkäreitä ei vain viitsi ihan pienistä tilkuista koota, etteivät ylimääräiset saumat paina nukkujaa.


Kangashamstereilta on tämä diagonaali keltainen kuin myös pesukarhu. Diagonaali oli tosi vaikea leikata ja kohdistaa, kun langansuunta hämärtyi. Hurautin raidat kasaan mentaliteetilla "ihan sama" mutta totesin, että jotakin tähän tarvitsee. Kaikki mun muut applikaatioiksi säästämät palat on visusti pakattu pois, joten menin kajoamaan Racoons-kankaaseeni, joka vielä odottaa muotoutumistaan vaatteksi. Kiinnitin kuvan kaksipuoleisella tukikankaalla ja ompelin suoralla ympäri. Ensimmäisessä pesussa turkki sai hieman pörröisyyttä reunoilta, mutta tähän kuvaan se ainakin sopii.


Kaavan pohjana oli OB:n Bear Forest (4/2016). Jätin peppuläpän tekemättä, mutta lisäsin toisen halkion eteen. Pidensinkin molempia halkioita, jotta haalarin saa mahdollisimman helposti päälle. Meillä oli tarvetta juuri tällaiselle mallille, jossa vaippojen teippejä ei pääse repimään neppirivistön väleistä irti. Kokoa 86 pidensin vartalosta, hihoista ja punteista, jotta tämä sopii meidän hoikalle 92:lle. Seuraavalla kerralla ajattelin vielä pidentää keskivartalosta vähän.  


Tein yöpukuun myös terät, koska sukat eivät nukkumaanmennessä pysy millään jalassa. Tassuosiakin pitää seuraavaan yritykseen isontaa, kun aika sopivat noista tuli. Rypytin nilkan ompelemalla kuminauhan suoralla, jotta ei tarvitse Peppi Pitkätossua leikkiä.



Tästä tuli kyllä söpö, vaikka tuollainen keltainen on kyllä tosi vaativa väri. Mutta hämärässä menee hyvin!

torstai 1. syyskuuta 2016

Tuplana taas!

Saimme kutsun ensimmäisille lastenkekkereille, ja ajattelin ilahduttaa äitiä siisteillä housuilla. Kyllä - äitiä! Lapselle olimme vieneet lahjan jo oikeiden synttäreiden aikaan, ja vaikka äitinsä olikin kaukaa viisaasti säästänyt avaamisen kutsuille, ajattelin, että jos satun saamaan housut synttäreiksi valmiiksi, sellaiset teen. Oma poika on aika hoikkaa tekoa, mutta tämän lahjan saaja vieläkin hoikempi. Ei varmaan ole helppoa kaupasta löytää sopivia pöksyjä.


Vasemmalla ovat siis pidemmät versiot OB:n Alvineista (4/2013), oikealla meidän Poikasen. Molemmissa on 86+:n yläosa, mutta käärityt lahkeet ovat hieman 104-senttistä pidemmät, ja vasemmanpuoleiset siinä 92+:n huitteilla. Näihin tein edellisistä poiketen vyölenkit ja kuminauhaa rypytin pidemmälti etutaskuihin asti. 


Kangasta kaksiin housuihin meni aikalailla metri, ja sai siinä pienesti taiteillakin. Paloista koottavan lippiksen siitä vielä sais, että eiköhän tässä vielä silputa, kun hieman hulluja ollaan. Kangas on EK:n palalaarista suhteellisen tuore löytö. Tuntuupi toiseen suuntaan joustavalta puuvillalta. Yritän vähän siedättyä siniseen, ja siinä auttaa esimerkiksi tällainen pieni kuviointi. Kyllä nämä ainakin siisteinä juhlahousuina menevät.  

Nepit on tilattu Karnaluksista ja ovat Baby Rolandin.

Mikäköhän siinä muuten on, että Suomessa tuo tummansininen on hyvin yleinen juhlaväri ja se koetaan ihan arvokkaaksikin väriksi? Kun ei lippukaan ole tuon värinen, joskin varmaan tuo arvokkuuden tuntu nousee varmaan osittain lipusta. Onko kellään tietoa muiden maiden juhlapukeutumisen värityksestä?


Näissä omissa on vielä hieman kasvunvaraa.