Kunnioitettavat 100

Toisen mummoista ensimmäinen täytti 100 vuotta keväällä! Kävimme silloin juhlimassa ihanaa isomummia pandapaidoissa. Aivan älyttömän juhlavat nämä paidat eivät ole, mutta kangaskaapin antimista sopivimmat.

Pienemmän kaavana on OB:n Frog Eggs (3/2015) koossa 80. Etuosan kokosin kahdesta eri kankaasta, kun ei muuten olisi riittänyt. Harmaalle puolelle applikoin Pandan taskuksi. Ensin ompelin saumurilla suorakaiteen nurjat puolet vastakkain pitkältä reunalta kiinni ja harsin suorakaiteen pandan vasemman reunan alle. Oletettavasti olin silittänyt tukikankaan sekä suorakaiteeseen että pandaan. Lisäsin nurjalle kankaanpalan ikään kuin taskun ulommaksi sisäpussiksi ja siksakkasin tiheällä tuon vasemman laidan korvasta polveen.

 Trimmasin kaiken ylimääräisen pois.

Lopuksi applikoin kaikkialta muualta kuin vasemmasta jo siksakatusta osiosta kiinni itse paitaan. Nurjalla puolella käytin irtirevittävää tukikangasta, jotta jälki olisi siistiä.

Isompi sai kokopandaisen Buttoned upin (?) koossa 116. Keväällä koko oli vielä selvästi iso varsinkin hartioista, mutta nyt syksyllä aivan sopiva. Ihmettelin oikein, kuinka tuo tyyppi on hujahtanut puolessa vuodessa ja kuinka muuttunut kasvoista.

Yhden pandan applikoin yöpaidan etumukseen. Ei oikein enää inspiroinut tämän trikoon väri, joten se joutui yöpaitaan, jotka nyt mulle ei ole koviin sydämenasia. Pitkät kalsarit on toinen vanhojen kuosien ja värien  osoite.

Kohokuvion ompeleminen opettelussa

Babushka Rosesin jämistä syntyneiden housujen kavereiksi ompelin paidan Kangaskapinan trikoosta. Väri oli vähän blaah, mutta ainoa sopiva kaapista. Halusin kokeilla softis-levyn ompelua ja ekaksi onnistuikin ihan hyvin.

Leikkasin kirjaimet softis levystä (muistaakseni 4 mm, Hobby Point) ja asettelin ne peilikuvana kaksipuoleisen liimaharson päälle. Softiksen päälle vielä tukikangas ja ompelu nurjalta. Kiitos ohjeesta @hulpiolla (Kohokuvion ompelu).

Kanttaus housuihin sopivaksi ja rusetti vielä vähän mielenkiintoa antamaan. Kaavaa en muista, mutta jokin viimevuosien Ottobre se taas on.

Housujen tiedot ovatkin edellisessä postauksessa.

Kuvausvaatteet

Perhekuvauksiin valitsin Pojalle päälle tämän paidan ja nämä farkkuhousut. Vauvalle tein sitten jämistä samantyyliset, koska yksilöitähän nämä eivät ole...

Vauvan paitabodyssa on siis Noshin fasaania ja Verson autokangasta. Jälkimäistä riitti hihoihin ja applikaatioon. Kaavan pohjana käytin OB:n Two-in-Onea (4/2016), mutta muokkasin sitä aika lailla. Mekon helmaa lyhensin ja kavensin paidaksi, hihoista otin niin ikään sisään ja käänsin suut kuminauhan sijaan. Takahalkion sijaan sijoitin nepit raglanhihaan, rinnan puolelle. Koska pieninkin koko oli liian iso, jätin saumavarat leikkaamatta, ja silti tuli ihan hyvä. Resoria olisin voinut alaosaan laittaa pidemmälti - on hieman ruosteessa tuo arviointi ja resorintuntemus.

Housut on yhtä lailla kovin löyhä mukaelma OB:n Diagonaleista (1/2016) koossa 56 cm. Kavensin sekä etu- että takalahkeen kaavasta yli sentin ulkoreunasta, lisäsin lahkeisiin reilusti pituutta käännöksiä varten, leikkasin valetaskut irti, piirsin sepaluksen kaavaan (ois saanut ylttyä alemmaksi) ja irrotin ylhäälle resorivyötärön erilliseksi. Kankaana Noshin farkkujoustocollegea. Toivottavasti siitä isosta loppupalasta riittää vielä mulle leggarit.

Ja mitäs sitten päälle itselle?

Tähtiainesta (jämähaaste2017, tammikuu)

Leikkelin Pehemiän Yhdessä-kangasta ja Noshin koivua kolmeksi paidaksi lapsille (Täällä ja täällä). En oikein tiedä, mikä niistä nyt on se jämä, mutta tähän ainakin nuo applikaatiot on saksittu jäljelle jääneistä tilkuista. Ne kiinnitin kaksipuolisella liimakankaalla.Ilmeisesti irtirevittävää tukikangasta olisi aiheellista käyttää, jotta viimeisetkin rypyt jäisivät pois.

Hieman iso tämä 104-senttiselle tarkoitettu peruspaita on (OB:n Blaa blaa, 1/2016), mutta onpahan jotakin jo seuraavassa koossa. Helman pyöristyksen suoristin. Puoli metriä riitti hyvin korkeudessa. Kaverina NOSHin koivua. Jotenkin olen näin kesällä kaipaa vaaleampia sävyjä. Täytyis nyt tehdä varastoon muitakin vaaleita, että sitten ensi talvena sopivia kokoja olisi yksi pyykkikoneellinen.

Varavaatteiden pinoon

Mä luulen, että tein tämän Dinosaurin kaavalla, mutta ainakin samalla vimmalla kuin muut hupparit. Tässä ei nyt oikein visio ja toteutus kohdanneet toisiaan. Halusin jotenkin ehdottomasti tuon pesukarhun johonkin kodin ulkopuolellakin käytettävään vaatteeseen yökkärin lisäksi, mutta tästä tuli vähän sekava. 

Kuvittelin, että Mutturallan Stripesit (Jyväskylän kangaskauppa) tukisi tuota pesukarhua, kun ne on samanlaista kynänjälkeä, mutta lähinnä tulee vankikarkuri mieleen. Samaten sommitellessani pesukarhu näytti vähän irralliselta keltaisella taustallaan, joten jämäpalasta tein sille taskunvirkaa toimittavan ruohomaton, mutta taitaa sekin vain sekoittaa pakkaa.

No onneksi voin epäonnistua about kymmenen pesukarhun verran vielä, koska Kangashamstereilta ostettua Racoonsia on vielä jäljellä, eikä kuvion koko oikein muuten passaa näin pienelle ihmiselle.

Jonkinnäköistä ruutua ja raitaa (lokakuun värihaaste)

Yöhaalarit teen nyt kaikki samalla kaavalla. Ensimmäisen sain aikaan jo aikoja sitten, nämä muut kaksi ovat sentään jo käytössä, mutta odottivat erinäisiä pieniä yksityiskohtia kuten neppareita.

Mä aina jaksan ihmetellä sitä, miksi niin monessa lastenvaatteessa on tylsiä raitoja tai pilkkuja. Mulle ne ei ainakaan riitä, vaikka olisivat kuinka iloisenvärisiä. On niin kivaa, että kangaskaupat sentään ottaa näinkin isoja riskejä: raita onkin neulottua ja pallot lomitettuja. Mutta heti on mun silmään hauskempaa. Sekin on kivaa, että suomalaisista verkkokangaskaupoista saa samaa kuosia erivärisinä, niin ei sitten kaadu näihin mun tänhetken lemppareihin eli turkoosiin ja okraan. 

Paapiin okra Sato sai muutamat puput pomppimaan kumpareiden taakse. Harjoittelin taas pienimuotoisesti applikointia. Ensi kerralla voisi sitten muistaa vaikka ostaa sitä irtirevittävää tukikangasta. Neulos on Pehemiältä, mutta nykyisin sitä saa Ommellinen-kaupasta.

 

Toivottavasti tällä lokakuun värihaasteen mustalla on enemmän kestoa kuin syksyllä!

Metsästetty unelmakangas

Ihastuin Lätsiin jo aikoja sitten, mutta en raaskinut ostaa, koska onhan noita ihania kankaita. Sitten se olikin loppu. Käpynen kävi Helsingissä popahtamassa, mutta menin paikalle liian myöhään, jotta olisin saanut merinoa tai Lätsiä. Pakolla kuitenkin ostin Solmua, Betoniromua ja Houdinia. Keskimmäistä vähän kadun materiaalin vuoksi. Tuo Solmukin on mun mielestä vähän tylsä, mutta tulipahan tehtyä siitä peruspaita. Lätsiä tilasin muutaman päivän perästä, ja siitä kyllä nautin! Lastenvaatteissa pitääkin olla väriä!

Molemmissa on kaavana OB:n Lil' Bear (4/2016) koossa 92. Vielä tuo koko on meillä hieman mekkomainen, mutta kasvaa, kasvaa. Mitenköhän sitä vain muistaisi laittaa nuo kokomerkintälaput mukaan? Helpottaisi huomattavasti hommaa myöhemmin, kun vaatteita lajittelee.

Lätsin hihat on EK:n palalaarista ja resori muistaakseni Kangakapinasta. Oli muuten varmaan vika kerta, kun tilaan tuollaista raitaresoria. Ei, ei, ei. Raikkaammaksihan se tuon tekee, mutta paksuna myös vänkyrälle vetää ja ne kohdistukset. Ei, ei, ei.

Solmuun aloittelin applikointikuraani tuollaisella kolmiolla, joka tietenkin meni hieman vinoon. Sinänsä itse applikointijälkeen olen tyytyväinen.

Kylmät yöt lähestyy

Poika on jo hetken aikaa käyttänyt aivan liian pieniä yöpukuja. Ystävä antoi hälle viime jouluna lahjaksi kolme yökkäriä, joita on käytetty tähän asti - siis reilusti yli puoli vuotta! Nyt alkaa haarat kiristää ja puntit nousta polviin. Syksyiset yöt ovat tulossa, eikä tällaisilla kesämalleiksi kutistuneilla enää pärjätä. Yökkärit ei ole mun kiinnostuslistalla korkeimmalla, koska niitä ei juurikaan näe, joten tähänkin kaivelin vain laatikonpohjia. Harmillisesti yökkäreitä ei vain viitsi ihan pienistä tilkuista koota, etteivät ylimääräiset saumat paina nukkujaa.

Kangashamstereilta on tämä diagonaali keltainen kuin myös pesukarhu. Diagonaali oli tosi vaikea leikata ja kohdistaa, kun langansuunta hämärtyi. Hurautin raidat kasaan mentaliteetilla "ihan sama" mutta totesin, että jotakin tähän tarvitsee. Kaikki mun muut applikaatioiksi säästämät palat on visusti pakattu pois, joten menin kajoamaan Racoons-kankaaseeni, joka vielä odottaa muotoutumistaan vaatteksi. Kiinnitin kuvan kaksipuoleisella tukikankaalla ja ompelin suoralla ympäri. Ensimmäisessä pesussa turkki sai hieman pörröisyyttä reunoilta, mutta tähän kuvaan se ainakin sopii.

Kaavan pohjana oli OB:n Bear Forest (4/2016). Jätin peppuläpän tekemättä, mutta lisäsin toisen halkion eteen. Pidensinkin molempia halkioita, jotta haalarin saa mahdollisimman helposti päälle. Meillä oli tarvetta juuri tällaiselle mallille, jossa vaippojen teippejä ei pääse repimään neppirivistön väleistä irti. Kokoa 86 pidensin vartalosta, hihoista ja punteista, jotta tämä sopii meidän hoikalle 92:lle. Seuraavalla kerralla ajattelin vielä pidentää keskivartalosta vähän.  

Tein yöpukuun myös terät, koska sukat eivät nukkumaanmennessä pysy millään jalassa. Tassuosiakin pitää seuraavaan yritykseen isontaa, kun aika sopivat noista tuli. Rypytin nilkan ompelemalla kuminauhan suoralla, jotta ei tarvitse Peppi Pitkätossua leikkiä.

Tästä tuli kyllä söpö, vaikka tuollainen keltainen on kyllä tosi vaativa väri. Mutta hämärässä menee hyvin!