Arkistojen kätköistä

Hah. Tällaisen löysin arkistojen kätköistä. Tein varmaan pari vuotta sitten imetystunikan Kangaskapinan kaavoilla. Oli naftia mitoitusta tai minä aliarvioin kokoni, mutta siitä tuli niin tiukka, etten koskaan ottanut käyttöön.

Ulkonaisestihan tämä on ihan kiva, mutta paksukin valkoinen kollari näytti tummat alusvaatteet läpi. Vielä ongelmallisempana koin sen, että imetyksen ajateltiin onnistuvan tuon alempaan kankaaseen leikattujen ympyröiden läpi. Sinänsä kiva idea, koska luukulliset tuppaa roikkumaan, mutta koin liivien avaamisen aivan järjettömän vaikeaksi tällaisessa mallissa.

Ehkä mä tämän vielä tavalliseksi tunikaksi muutan. Tykkään edelleenkin tästä kankaasta tosi paljon ja koonkin puolesta alkaa taas mahtumaan.

Synttärikaksoselle

Kävi sellainen sattuma, että tavattiin hyvän ystävän kanssa synnärillä. Muutamaa viikkoa aiemmin selailtiin kaavalehtiä, ja ystävä osoitti esimerkiksi tämän Bunny's Balloonin (OB 6/2017) kivaksi. Oli mukava lähteä sitä tekemään myös siksi, että tiesi kaavan helpoksi. Tällä kertaa tein kuitenkin koossa 62, jottei odotus käyttöön aivan liian pitkäksi venyisi. Toivottavasti Elvelyckanin Timanttisade-kangaskin (Majapuu) osui jotakuinkin oikeaan. Timanttisateesta tein myös vauvalle lelun, mutta siitä myöhemmin.

Kaveriksi ompelin myös Rotondosta (EK/Kangaskapina) pöksyt Diagonal-kaavalla (OB1/2016). Ulkosivuista napsaisin jälleen sentit pois ja vyötärölle laitoin resorin kumpparin sijaan. Siltikin näyttävät aika leveiltä. Ei näistä nyt ihan ehkä paras yhdistelmä tullut, mutta vältyinpä jälleen reissulta kangaskauppaan. Varastot ovat ylittäneet sen pisteen, että ois kovin kiva ostaa uusia kankaita ennen kuin vanhat on tuhottu.

Kerralla kolmelle eli kangas kaapista käyttöön

Pojalle tein Raw Edge Detailsia mukaillen (OB) isokauluksisen kollaripaidan koossa 110 cm. Jäljelle taisi alkuperäisestä jäädä vain hihan kiinnitys etu- ja takakappaleeseen, sillä lyhensin kaikkia osia 10 cm, lisäsin kauluksen (leikattu pystyyn 25 * 55 cm; kaksinkertainen) ja suurensin kaula-aukkoa sen mukaan (kaula-aukon pituus olisi saanut olla huomattavasti pienempi) sekä ompelin pitkän resorin helmaan. Toivottavasti se vähän lörpähtää tuosta. Muistaakseni se on NOSHia, joten välttämättä niin ei käy.

Sovituskuvia täällä ja täällä. 

Pikkupökien kaavana oli OB:n Diagonal koossa 56 (1/2016), josta jätin sivusauman pois kohdistamalla yläreunan n. 5,5 cm päällekkäin ja alareunan 2,5 cm päällekkäin. Pituutta vähensin kankaasta, mutta lisäsin resorilla. Eli tässäkin alkuperäistä vain nuo haara- ja etusaumat. Luulen, että kooksi tuli lopulta vähintäänkin 62.

Vanhat tunikat olivat kiristäneet jo hetken verran, kun tein tämän origamitunikan pohjalta, mutta levensin alaetukappaletta melkein suorakaiteeksi ja lyhensin muotolaskoksia. Lisäsin yhdet muotolaskokset molemmille puolille. Nyt on hyvin tilaa loppuun asti, kun maha ei kovim isoksi kasva. Tällaisessa mallissa on ikävää se, että tää käy vain vähän aikaa niin, että istuu kunnolla. Sellaiset sivurypytykset tai ylipäätään löysät mallit menee hieman pidempään - pienemmästä vatsasta isoon. 

Kaikissa on kuosikankaana Mummolan tuntua kollarina, tunikan alaosa taitaa olla Kangaskapinalta. Kuvanlaatu on luokattoman huonoa, mutta kolmatta kertaa en enää jaksanut lähteä leikkiin. 

EDIT 21.2.2018: Olkoon tämä nyt tammikuun haasteeseen osallistuminen.

Joululahjat, osa 8: pienemmälle kummitytölle setti

Verson puodin puolimetrisestä sain tilkkuiltua kummitytölle tunikan, omalle tulevalle housut ja vielä Pojan nukelle jonkinnäköisen paitulin. Ja ai niin - tuli tästä yksi rusetti pompulaankin! Niistä sitten ehkä myöhemmin.

Tunika on Bunny's Balloon (OB 6/2017) ja housut samasta lehdestä Spots. Ne saattavat olla Noshin trikoota, kun kerran löysin aivan samanväristä resoria laatikoistani, enkä resoreita ole kovin monesta paikkaa ostanut. Molemmat ovat kokoa 74. Oli kyllä kiva tehdä jotakin vähän tyttömäistä vaihteeksi, vaikka kaipaan vieläkin enemmän rimpsuja. Housuihin ajattelin kyllä niitä ohjeeseen kuuluvia frilloja, mutta kangas olisi riittänyt vain kahteen, ja muutenkin frillojen muoto näytti lähemmin tarkasteltuna oudolta. 

Seuraavaksi suurin menekki oli Diagonal-housuihin koossa 56 cm (OB 1/2016). Hieman kavensin leveyttä, kun ihan en saanut kangasta riittämään muuten. Lahkeensuut olivat sen verran kapoiset käsivaralla leikattuna, että tein vekit housuosaan takapuolelle. Nuken mekon saksin vain nuken ympärille, ja siihen nähden tuotos onnistui huiman hyvin. Kaula-aukko saisi olla pienempi, kun kerran taakse tuli pitkä tarranauha pukemista helpottamaan. Tuo nukke on kovin omituisen muotoinen, joten kaikki vaatteet näyttänee sen päällä samanlaisilta. Vielä pitää muutama pikkuvaate tehdä Pojan synttärilahjapakettiin.

Joululahjat, osa 7: lapselle tarvevaatetta

Poikanen sai lahjaksi myös pehmeitä paketteja, vaikka eivät ne kovin tuntuneet kiinnostavan. Eipä silti, tärkeintä kaikesta oli ylipäätään lahjojen avaaminen, sillä vuoron perään hän kävi auttamassa kutakin vuorossa ollutta aikuista. Tein kuitenkin muutaman vaatteen tarpeeseen - joskin vastahakoisesti - sellaisista kuoseista, joista en (vielä) tekisi muulloin. Tuo kun ei vielä ole kieltäytynyt mistään päälle pantavasta ulkonäön vuoksi.

Ryhmä Hau on ollut viime aikoina bongatuin asia marketissa, vaikka telkusta katsotaankin Pipsa possua. Siispä yksi ompelus oli tämä paita (OB Raw Edge Details, 110 cm). Sain kuin sainkin hankittua ja ommeltua sen täysin salaa. Harmaa trikoo taitaa olla myös Kangaskapinasta.

Ryhmä Haun jämistä syntyi toisen paidan lisäksi myös tunika koossa 98 sovellettuna samasta kaavasta. Yksivärisen trikoon ostopaikkaa en muista. Omasta vanhasta paidasta tein myös tämän toisen paidan samalla kaavalla, vaikka se päätyikin suoraan kaappiin. 

Jeeppi-kankaan kävimme yhdessä Pojan kanssa hakemassa. Pettymys oli aika suuri, kun lapsi ei saanutkaan kaivurikangasta, mutta onneksi jeepitkin on ihan ok. Tämän tekemisen Poika näki, eikä ollut yllättynyt ollenkaan. Harmaa kangas on niin ikään Kangaskapinalta, resorit varmaankin NOSHilta.

Ongintasarja (jämähaaste2017, tammikuu): frillatunika

Kankaiden yön pienen ylläripalan pilkoin pikaisesti jo helmikuussa pois kangaskaappia rasittamasta. Frillapaidan kaava on OB:n Sun Yellow (1/2017) koossa 104 cm.

Tämä oli tosi nopea ja helppo tehdä, vaikka jouduinkin opettelemaan rullapäärmeen aikuisen paitaan. Miksiköhän sitäkin pidin niin peikkona ennen? Mun saumurilla se ei vaatinut juuri mitään ja paluu normaaliinkin vain sen helpoimman langanpujotuksen.

Kangas on Majapuun Kamee, resori hyvällä arvauksella kauan sitten Royal kestoilta.

Rintamustako tällä mallilla yritetään piilotella?

OB:n Hide awaysta (2/2017) muokkasin taskusaumat alemmaksi kainaloon, jotta tunika sopisi edes jotenkin mun vartalotyypille. Näin ollen saumojen luoma kapein kohta osui vyötärölle rintamuksen sijaan. Taskujen kaari hieman pieneni alkuperäisestä, sillä taskunsuun säästin paikallaan. 

Kolmiokangas on EK:n melko joustamatonta harjattua collegea, mikä tekee tästä vaatteesta todella lämpöisen. Toukokuussa on kyllä tätäkin tarvittu. 

Joustamattomuudesta huolimatta jouduin omaa kokoa kaventamaan lantiolta. Jotenkin musta tuntuu, että malli on mulle hieman liian lyhyt. Tai ehkä sen tekee tuo alaosan resori, joka hukkuu housuihin. Tähän olisi hyvin sopinut ihan vain käännettykin helma.

 

Hupussa ja ulommassa taskupussissa lienee Kangaskapinan vadelmanpunaista trikoota. Resorien alkuperää en nyt muista.

 

Jämähaaste2017, toukokuu: tunika itselle

En itsekään oikein usko, mutta tämä tunika valmistui vain 70 sentistä! Alaosan etu- ja takakappale vierekkäin ja jäävästä osasta sai sekä etu- että takakappaleen yläosaan päällekkäin. Kangas on ostettu Kangashamstereilta, eli jonkun muun jämää on. Eipä siitä sitten jäänyt kuin ihan muutama tilkku ja soiro.

Yläosan pohjana on toppi Ottobresta 2/2015, joka on katkaistu rinnan alta ja hieman kavennettu. Alaosaan otin mallia jostain vanhasta tunikasta, mutta rypytyksellä on melkein kaikki muoto tehty.

Menee välikausinakin villatakin ja leggareiden kanssa!

Rennosti linnuissa

Olen nähnyt monia ihania toteutuksia OB:n Relaxed-mekosta (5/2016), mutta lehteä selaillessa olisi malli kyllä mennyt täysin ohi piilossa tai ainakin mitättömänä. Kangas on EK:n Origamilinnut-jc:tä (toinen versio samasta kankaasta täällä).  Jännästi tasku katoaa tällaisessa kuviollisessakin, ellei käsiänsä sinne  laita.

Valmiina tästä tuli ihan kiva, mutta aikamoisia muokkauksia pääsin tekemään. Niistä yllätyksellisin oli roimat kavennukset lantiolta. Notkoselkäisenä otin takasaumastakin sisään, ja mekkoa lyhensin. Seuraavalle kerralle jää vielä kädenteiden suurentaminen, kun mun mielestä ne voisivat rehellisesti

hieman pussittaa.

Kankaiden yön painajainen

Niinhän siinä kävi, että sormi kliksutteli aika napakasti tässä eräänä perjantaina. Lauantaina alkoikin sellainen morkkis, että sakset viuhuivat isompien kankaiden kimpussa. Olen vähän pelännyt tarttua omiin vaatteisiin tarkoitettuihin kankaisiin, ettei sitten vaan mene pieleen. Onneksi tämä onnistui säällisesti, ja sain ainakin yhden kankaan tieltä pois ennen kuin seuraavat saan postista haettua.

EK:sta hain juuri ennen Kankaiden yötä näitä ihania Poppyn Origamilintuja. Tätä vaaleanpunaista taisin ottaa 1,5 metriä ja sitten äkkäsin mallinuken päällä samaisen valkoisena ja vein tuhkatkin pesästä. Eihän siinä järkeä ole, mutta ainakin oli helpompi saksia tämä vaaleanpunainen. Mutta missä mielenhäiriössä otin vaaleanpunaista? (Koska mallinuken päällä oli kivasti yhdistetty harmaaseen takkiin, jollainen kotoa löytyi) Ja mun käytössä heti likaantuvaa valkoista? (Koska valkoinen näytti paremmalta kuin jo leikattu vaaleanpunainen). 

Kaavan pohjana oli Modan pitsimekko (3/2012), josta tein loppujen lopuksi koon 36, vaikka yleensä kyllä isommat koot sopivat paremmin alaosiin. Kaavaa muokkasin kuitenkin aika rajusti yläosasta: lyhensin muutaman sentin sekä olkapäiltä että alaosan helmasta ja näin ollen myös kaula- ja käsiaukkoja avarsin. Resoria en laittanut minnekään, kun ei oikein ollut sopivanväristä valmiina, vaan käytin Punatukan ja kahden karhun ohjetta kankaalla huolitteluun. Vaatii vielä hieman harjoittelua eli neulaamista, että saan rypyttömän version. Vielä olisi voinut selästä pikkasen muotolaskoksilla napsaista sekä hihoja kaventaa, mutta jotain on jätettävä seuraavaankin kertaan.

Joululahjapaketti

Mietin kyllä, että kannattaako sitä vuoden pimeimpään aikaan edes yrittää blogata, kun kuvat on ihan rähmäisiä. Vaikka mun silmään tuosta pinkki-lilayhdistelmästä ei kyllä millään valolla saa kaunista. Nämä värit olivat kuitenkin toiveena erään perheen tyttöjen vaatteiksi. Tasapainottamaan tein tummanpuhuvat leggarit. Perheen isä sai ihan perusvillasukat, mutta näistä kuvista innostuneena en viitsinyt niitä edes kuvata. 

Tunikat jätin tahallaan yksinkertaisiksi, jotta askartelua harrastavat lapset saisivat itse tuunata pukimensa. Laitoin pakettiin nimittäin mukaan Pébéon kohokangasvärejä (Temperasta) sekä vinyylikuvoita poneista ja barbeista kiinnitettäväksi silittämällä (ks. seuraava postaus).

Kankaat on kaikki EK:n palalaarista ja kaavat OB:stä (tunika uusimmasta 6/2015: Fox Forest tai jotain ja leggarit jostain aiemmasta). 

Vaatekateus

Kävin kummityttöä varten ostamassa kangasta paitaan ja löysin EK:n palalaarista tällaista kukkaa. Kotona tajusin, että omaan palatunikaan ostamani trikoo sopii väreiltään tämän kaveriksi, ja keventää sitä vähän. Malli on uusimman OB:n Fox Forest (6/2015, 23) ja kokona muokattu 140 cm. Leikkasin reilut saumavarat varsinkin sivusuuntaan.

Itsellä mallatessani huomasin, että tämä melkein sopii lyhyelle aikuisellekin, jos vain helmaa ja hihoja hieman pidentää ja selän yläkappaletta leventää. Kangasta oli sen verran vähän enää jäljellä, että siitä otettiin tietystä kohdasta etu- ja takakappale. Ihan kuin oikeasti olisi muutenkaan miettinyt tuota kuvion sijoittumista. Noh, kuvio ei ollut imartelevin etumukselle, joten päädyin leikkaamaan kangasta kaitaleen pois sekä edestä, että takaa, jotteivät kukat valuisi liian alas.

Itse pidän enemmän kummitytön saamasta leikkelemättömästä versiosta, mutta omassani taitaa olla kuosi oikein päin! Mä olen täysin luopunut siitä, etteikö joka kerta jokin menisi ajatuksen ohi. Vuoden rikkonaiset yöunet eivät tunnu hirmuisen väsyttäviltä arkipäivässä, mutta käsitöitä tehdessä ja sanojen metsästämisessä näkyvät.

Vauvalahja vol. 1 (otetaan kantaa)

Kysyin kaverilta tekstarilla, mitä toivovat vauvalle tuliaisiksi. Tiesin, että heillä on vaatteita tarpeeksi, mutta täsmävaatteiden teon (koko, malli jne.) ajattelin olevan siitä huolimatta sallittua. Vastauksessa kesti ymmärrettävästi hetki, mutta mun hermot eivät. Aloitin siis tunikan ja housujen yhdistelmällä.

Halusin kokeilla tunikamekkoa ja piilohihoja tai miksi noita nyt kutsuu. Käsivaralla leikkasin ehkä hieman liian kapean mekon. Hihat kiinnitin resoreihin ja resorit mekkoon (kuva yllä). Sitten käänsin resorit kaksinkerroin ja ompelin päältä, jotta näyttäisi siltä, että raitakangas olisi erillinen vaatekappale. (alin kuva). Molemmilla olilla on nepparit helpottamassa pukemista, mutta aikamoinen kiemurtelu pienemmälläkin ihmisellä tämän päällesaamiseksi tarvitsee varmaankin suorittaa.

Kaveriksi tein puolipotkarit. Kuvan ottamisen jälkeen tuskastuin tuohon liian matalaan vyötäröön ja tein tuplapituisen resorin.  Raitakangas on ostettu joskus muinoin EK:sta ja sienikangas jokin aika sitten Sampsukasta (Tattivelour).

Tässä Poika poseeraa hieman pienessä mekkosessa.

Vauvalahja

Kävin viikolla katsomassa kaverin pientä ja lahjaksi vein tunikan ja housut.

Housut on tehty samoilla spekseillä kuin edellisessä postauksessa. Tunikaan katsoin yläkropan kaavaa (kaula-aukko, hihan istutus ja olkapäät) jostakin bodysta ja sitten piirtelin kietaisun vapaalla kädellä. Jos muistan oikein, tunikan leveys on noin 30 cm ja pituus 40 cm. Näin ollen 40 cm:n korkuinen pala kangasta riittäää. Lisäksi oli kaupan paidoista talteen napsittuja nauhoja 8 kpl.

Etuajassa

Tällä kertaa en ole tehnyt joulukortteja kesäkuussa, mutta kummitytön synttärilahjan heinäkuussa. Tässä bloggaamisessa en sitten kuitenkaan ole kovin nopea... Käynnissä on ankara lankalaatikon tyhjennys, mutta jotkin langat vain tuntuvat olevan hyvin riittoisia. Tuhonnassa tällä kertaa oli JärboGarnin Tropik (23 & 30 / 10 cm, 50 g = 123 m, 1/2 bambua - 1/4 puuvillaa - 1/4 akryylia), ja ajattelin, että kyllä viisi lankakerää saa nelivuotiaan tunikaan kulumaan, kun kerran ohjekin niin sanoo.

Päädyin kuitenkin vähentämään silmukoita, vaikka niitä piti olla enemmän, ja jotenkin meni vain 150 grammaa tähän (ohjeen mukaan pienimpäänkin kokoon olisi mennyt 250 g). Mä en ihan taida osata muuntaa noita lankoja. Yhtä kaikki ohje on Suuresta Käsityölehdestä 2/2010. Ja vähän yli metrin mittaiselle. Tarvitsin taas yhden pitsiliivin väkräämisen väliin aivotonta aina oikeaa. Malli oli tosi helppo.

Etutaskun jätin pois mallista, mutta kukkia tein kaksi. Käytin vanhaa kukan ohjetta (Myhrer & Bradal: Virkkaus. Vanha konsti, uudet mallit), vaikka mallin mukanakin oli joku ohje. En vain jaksanut uutta opetella. Päälle mahtui hyvin, mutta oli ihan oikea ratkaisu antaa tunika nyt, sillä liian iso se ei ollut, eikä lankakaan ole järin lämmittävää. Mutta mitäköhän niistä kahdelle jäljelle jääneestä kerästä tekiskään?

Mä osaan ompelukonettakin käyttää!

Viime vuoden olen oikeastaan yksinomaan neulonut käsityöni. Ompeleminen on tuntunut niin yksinäiseltä ja aikaavievältä, kun samalla kerralla ei voi puuhata muuta niin kuin neuloessa. Selailin kuitenkin käsityölehtiä, inspiroiduin ja päätin kerrankin päästä helpolla: piirtäisin kaavat lehdestä, enkä muokkaisi omiani.

Ja niinhän se olikin helppoa. Helppoutta lisäsi sekin, ettei malli ole turhan tarkka. Kaavat leikkasin yhtenä iltana, toisena kankaat ja sitten surautuin mekon kasaan yhtenä iltapäivänä.

Ohje mekkoon löytyy Modasta (3/2008), ja mekon voi tehdä myös hihattomana. Tähän hihalliseen meni kangasta 1,7 m (isompiin kokoihin 2 m). Itse käytin stretchpuuvillaa, jossa oli 97 % puuvillaa ja 3 % elastaania. En jaksanut alkaa silitellä pellavaista kangasta joka pesun jälkeen, ja pelkkä puuvilla mustana vaikutti vähän haljulta niissä valikoimissa, joita katselin.

Eri asusteilla mekosta saa hieman juhlavammankin. Edellisissä kuvissa on kirpparilta aikoja sitten löydetty vyö, jota en ole vielä kertaakaan käyttänyt. Tässä kuvassa taas on Toisen äidiltä saatu tuliainen kaukaa idästä. Uudet helmet sopivat sen kanssa hyvin. Kaikkein parasta mekossa on kuitenkin se, ettei se ole yhtään vaatekaappini näköinen, mutta silti se tuntuu omalta. Tykkään siitä, että mekko on siistin näköinen, mutta silti mukava.