torstai 9. kesäkuuta 2016

Turkoosin äärelle (kesäkuun värihaaste)

Kierrätysryhmästä sain viime syksynä ilmaiseksi pyöränistuimen Pojalle. Koko talven sen vähän jo kärsinyt pehmuste majaili mun käsityökaapissa, kunnes ajattelin tehdä tilaa. Tällainen muovinenhan on hyvin vettä kestävä, mutta ei.


Mun pyörä on turkoosi, joten kuun värihaasteessa etsin sille kaveria. EK:n palapuoli oli päättänyt ystävät mun puolestani, joskin tästä kankaasta oli tullut osa mun laareja jo kauan sitten. Toista tämä väriyhdistelmä jotenkin puistatti, joten kotiin kangas ei päätynyt.


Tämä oli yhtä yksinkertaista kuin syöttötuolin pehmusteen uudelleenverhoilu:  mäjäytetään solumuovi kankaalle ja leikataan saumavaroilla. Takapuolelle muistetaan tehdä pitkä keskikohta, jotta kangas voidaan katkaista ja palat ommella reunat käännettynä hieman päällekkäin. Näin ei tarvita mitään kiinnityssysteemejä. Merkitään sekä etu- että takapuolelle napinläpireiät turvavöille ja siinä on.


Paitsi että ei ollut. En tiedä, oliko kankaassa valmistusvirheitä vai olinko itse sohinut saksien kanssa, mutta jouduin paikkaamaan puolen tusinaa reikää ennen kuin tämä oli valmis. Siinä oli langanvaihdoissa hermoissa kiristelemistä, kun tietenkin jokainen purkauma oli eri värillä. Jos kuvaa katsoo, O:n alapuolella on yksi paikkaus. Onpahan ainakin uniikki!



Ja sit menoks!

tiistai 7. kesäkuuta 2016

Perusteeppari (PP-sarja)

Musta tämä Myyryn herukat (Paapii) on aikas passeli lapsenmieliselle aikuisellekin. Selän ja hihat tein vanhasta EK:n kankaasta. Se on jotain tekokuitua, mutta sipi väriltään niin hyvin noihin herukoihin, etten uutta alkanut metsästämään. Mun kokemuksen muklaan Paapiin kankaatkaan ei ole niitä nukkaantumattomimpia, että eivätköhän kestä käytössä saman verran.


Kaava on valmisvaatteen mukaan piirretty. Ensi kerralla hieman avarammat hihat.

torstai 2. kesäkuuta 2016

Nenä (check), niska (check), korvat (check): aurinkosuojaa!

Aurinko paistaa, joten suojauduttava on. Tein Pojalle lierihatun vanhaa OB:n Little Sailor -kaavaa muokkaamalla. Leikkasin lierin avautuvammaksi ja kiinnitin sen alaspäin. En kuitenkaan ajatellut, että 50-senttisen kupolin kaavalla tulee 50-senttiselle sopiva lätsä. Siis liian iso.

Toisella yrittämällä uhkasi tulla liian pieni, joten leikkelin kangasta kolmannen kerran ja siihen se sitten tuhoutuikin, lopullisesti. Harmillista sinänsä, koska tämä sammari on aivan superihanaa, EK:n palalaarista ongittua! Onneksi mua odottaa hame leikattuna. Ja Poika sai kuin saikin kesähattunsa. 


Hieman tyttömäinen tuo pyöreä päälaki on, mutta en mä mitään safarihattuakaan halunnut. Meneepä näin nyt sitten kasvatuksestakin tämä projekti.