lauantai 7. elokuuta 2021

Uusi aluevaltaus

Mä en tiennyt, että osaa maalata! Mutta niin siinä vain kävi. Kokeiltiin hieman maalaamista Toisen kanssa, ja siitä innostuneena yksi viikonloppu kävin hakemassa pohjan, struktuuripastaa ja muutaman tuubin lisää väriä ja tein tällaisen:

 


 

Tämä on siis toinen maalaukseni ikinä, jos koulussa tehtyjä ei lasketa. Eihän se suurta taidetta ole, mutta sopii niin passelisti sisustukseen. Luonnossa on vivahteikkaampi kuin kuvassa. Olen ihan ylettömän tyytyväinen, kuinka hyvä tästä tuli mun taitoihin nähden! Että sen voi oikeasti jättää näkyviin olohuoneen seinälle!



Muutamia huomioita tein, jotka varmasti vaikuttivat suuresti lopputulokseen:

  • Pohjan koko ja muoto ovat tärkeitä. Ne vaikuttavat lopputulokseen oleellisesti. Aloitin isosti eli tämä on 80 * 100 cm. Koen, että abstraktissa iso oli mulle helpompi kuin pieni, sillä omien liikkeiden ei tarvitse olla niin pikkutarkkoja. Isossa saattoi vain huiskia menemään ja työvälineet hoitivat osaltaan häivytyksen ja sekoituksen. Samanlaisessa pienessä pitäisi olla hallitummat liikkeet, kun tätä sai ronskisti hinkuttaa ja huitoa.
  • Aloittelijan kannattaa käyttää struktuuripastaa (modelling paste), sillä sillä saa ilmettä tauluun helposti. Struktuuripastalla tehdään kolmiulotteisuutta työhön. Pastan voi selkeästi nähdä esimerkiksi vasemman alareunan ruudukossa, taivaan viivoina tai keskelle vertikaaleilla viivoilla muodostetussa horisontissa. Jokin käsitys siitä, millaisen kuvan aikoo maalata olisi siis hyvä olla jo struktuuripastan levitysvaiheessa. Pastaa voi sekoittaa myös väreihin maalatessaan. Mulla oli pieni (275 ml) purkki, jolla sai juuri ja juuri näin ison pinnan ohuelti käsiteltyä palettiveitsellä. Enemmänkin saisi olla, sillä maalikerrokset kyllä tiukimman särmän vei.
  • Jossain vaiheessa koko pohja olisi hyvä maalata pohjavärillä, ellei halua, että kanvaksen pinta jää näkyviin. Jos jotain tekisin toisin, niin tämän. Maalaisin pohjan sävytetyllä valkoisella joko ennen tai jälkeen struktuuripastaa. Sitten ei tarvitsisi myöhemmin huolehtia siitä, jääkö jokin kohta värittä. 
  • Avainsanana mun onnistumiselle olivat kerrokset. Niitä oli monta. Toiset olivat ohuita, toiset paksuja. Toiset vedellä ohennettuja, toiset suoraan tuubista. Osa kerroksista tuli vain pienelle alueelle, toiset levittäytyivät esimerkiksi koko taivaan yli. Taivas oli melko kirjava (esim. vaaleaa harmaata, siniharmaata, kermanvalkoista, salviaa ja siennaa) ennen viimeistä vedellä ohennettua kerrosta, jossa oli titaaninvalkoiseen sekoitettuna napolin keltapunaista (Amsterdam naples yellow red, 292). Tällaista vetistä väriä talouspaperilla hieromalla sai aikaan utuisen lopputuloksen. Horisontaalisessa viivassa on ensin tummaa ruskeaa, sitten prosnssia ja antiikkikultasprayta, sitten vaaleampaa ruskeaa, jälleen sprayta ja ehkä jokunen viiva pronssia, sitten mustaa ja lopuksi vielä hyvin hentoja emeraldinvihreitä viivoja. Niitä olisi saanut olla enemmän. Taivaassa ja vedessä on vielä useampia kerroksia.
  • Värejä kannattaa käyttää reippaasti, vaikka haluaisikin hyvin harmonisen lopputuloksen. Väriin on aina hyvä sekoittaa jotain toista väriä, ettei se jää tylsäksi. Välillä sekoittelin värit tasaiseksi, välillä jätin epätasaisemmaksi, jotta jäljessä olisi vivahteikkuutta. Käytin ainakin 20:tä eri väriä. Isommat alueet ovat toki rauhallisia väreiltään, mutta sinne tänne kerroksiin piilotin hyvin kirkkailtakin ohuita viivoja, jotka häivytin yhdellä siveltimenvedolla. Taivaassa ja vedessä on periaatteessa samoja värejä, mutta erivahvuisina. Taivaan päälle tuli valkoinen pilvikerros, alaosaan väritin samoja sävyjä mustalla ja tummanharmaalla. Lopuksi kehystin ihan puhdasta mustaa alas ja nousemaan sivuille.
  • Kerrosten ja värien lisäksi ei kannata säästellä maalausvälineissä. Hirveästi en telaa käyttänyt, mutta talouspaperia ja nukkaamatonta kangastakin (esim. nylonsukkahousut) kului, kun superlonia ei ollut saatavilla. Paljon levittelin värejä myös sormin eli kumihanskat olivat tarpeen! Palettiveitsi oli ehdoton varsinkin sturktuuripastan levittämisessä, mutta myös maalin, jota saattoi sitten reunoilta häivyttää paperilla. Taidetarvikekaupassa kerrottiin, että inspiraation tullessa jotkut maalaavat luottokorteillaankin. Siveltimiä käytin lähinnä värien lisäämiseen kankaalle ja sivujen viimeistelymaalaukseen mustalla. Ensi kerralla haluan kokeilla silikonilastaa pintojen tekemiseen.
  • Muiden teoksista kannattaa imeä vaikutteita ja videoista katsoa tekniikoita, mutta aloittelijan ei kannattane odottaa samanlaista lopputulosta. Itse kopioin tekniikan Nikki Chaucanin videosta, mutta halusin värit ennemminkin Julie Rhodesin eräästä teoksesta Instagramissa. Omaankaan teokseen ei kannata jäädä kiinni, sillä ensimmäisen kerran jälkeen taulu oli aika paljon ruskeampi kuin lopullinen (ks. alla). Tykkäsin tästäkin kovin, mutta tässä oli vielä aivan liian vähän kerroksia. Jos olisin pohjamaalannut taulun, tämä olisi voinut olla jo lähellä lopputulosta. Tässä on mielestäni paremmin onnistunut tuo horisontti, kun se on pehmeämpi ja ehkä peilautuvampi. 
 

Tarvikkeet:

  • pohja (puuvilla) 80 * 100
  • maalausvälineet: palettiveitsi (mikä vaan), kädet (kumihanskat), talouspaperi ja nylonsukkikset tai superlonia, pieni superlonitela, kolme erikokoisia pensseliä 
  • struktuuripastaa (275 ml) ja pieneksi murrettua korkkikangasta (korkkikankaan sijaan kaupasta saa esim. karkeaa struktuuripastaa)
  • akryylivärejä ja monta. Tähän meni ainakin 120 ml titaanivalkoista. Mustaa ainakin 60 ml. Samoin muina pääväreinä Amsterdamin napolinkeltapunainen (292) ja preussinsininen (566), Reevesin pronssi, Marie'sin siniharmaa (460), vihreänharmaa (576) ja poltettu sienna (684). Lisäksi oli kaksi valikoimaa Amsterdamin 20-millisiä tuubeja: musta-valkoiset ja värilliset. Näistä en kyllä jokaista käyttänyt.
  • antiikkikultasprayta
  • mattavernissa viimeistelyyn (kannattanee valita UV-suojallinen)

keskiviikko 4. elokuuta 2021

Seitsemät villasukat

Muitakin lasten tärkeitä aikuisia muistin lukukauden lopuksi. Aloitin ihan hyvissä ajoin, mutta kyllä viimeisten kanssa tuli silti kiire... Hullun touhuahan tämä on tikuttaa näin monet, mutta eipä tarvinnut kovin päätään vaivata, sillä villasukat käy kaikille.

Nämä pinkkivalkoiset aloitin 48:lla silmukalla. Kiertäen neulottua joustinta on 15 kerrosta, jonka jälkeen on kaksi riviä valkoisella oikein. Tein Ludvig-sukan mallikertaa kirjasta Säpinää sukkiin keskimmäisillä 42 silmukalla (3 + 3 takana vain oikein). Kavennukset ovat lopussa ensin joka toinen kerros ja kuudesta silmukasta puikolla joka kerros. Kauniimpi tuo malli olisi ohuemmalla langalla, kuten ohjeessa on. Lankana muistaakseni Nalle, puikkoina siten kolmoset.
 

 

 

Viininpunaiset ovat tämän kevään Seitsemää veljestä, puikkoina olen todennäköisesti käyttänyt 3,5-millisiä. Nämäkin aloitin 48 silmukalla. Varressa on kymmenen kerrosta kierrettyä joustinta. Tämän jälkeen mallikertaa: kolme kerrossta oikein-nurin, välikerros oikein ja kolme kerrostanurin-oikein, välikerros oikein. No- tai on-kerroksia tuli viisi ennen kantalappua, mutta viimeisen kokonaan oikein kerroksen jätin tekemättä, jotta kantalapun jälkeen ensimmäinen kerros olisi vain oikein. Kantalappuun tuli 24 kerrosta, kantapohjan jaoin 8-8-8. Kun sukat rivejä oli yhteensä 17, aloitin kärkikavennukset eli kavensin 2 nurin yhteen tai ylivetokavennuksella reunoisssa. Ihan viimeiset kuviot jätin tekemättä, ja kavensin joka kerroksella.Yksi kerä riitti juuri ja juuri.


 

Näissä minutissa sukissakin on Seitsemää veljestä, puikot 3,5:t, 48 aloitussilmukkaan ja kymmenen kerroksen kierretty joustin alussa. Taimitarhan Raelapasten mallikertaa tein seitsemän kertaa ennen kantalappua. Kantalapussa on 24 kerrosta, kantapäässä silmukat niin ikään jaettuna 8-8-8. Sukkaosassa vähensin silmukoita 44:ään ja tasasin mallikerran tarvitseman määrän silmukoita toiselle ja kolmannelle puikolle eli pohjassa kuviota ei ole. Kun mallikertaa oli tehty 18 kertaa, jatkoin mallikertaa muutoin, mutta jätin molemmissa reunoissa langankierron tekemättä. Näin vähennykset alkavat siis toisella kierroksella. Jotenkin soveltelin nuo ihan viimeiset niin, etten aivan kärkeen asti nostoja tehnyt, ja silloin kavensin jo joka kerroksella. Yksi kerä riitti nippa nappa.



 
Samalla mennään: Seitsemän veikkaa, puikot 3,5, aloitus 48:lla, 10 krs kierrettyä joustinta. Siirsin silmukoita kolmelle puikolle 13-21-14, jolloin tein mallikertaa vain keskimmäisillä puikoilla, ja takana oikeaa. Malli on kirjasta Kauneimmat neulemallit (Nro 22, Stanfield, Gummerus).Vissiin tarvitsisi vaaleampaa ja ohuempaa (ja ehkä puuvillaisempaa) lankaa, jotta näyttäisi nätiltä. Jotenkin söhryä näin paksulla villalangalla. 

Mallikertaa tein kahdesti, sen jälkeen kantalappuun 24 kerrosta 27 silmukalla, eli kantapohjan jako oli 10-7-10. Jalkaosaan mallikertaa vielä neljästi, jonka jälkeen kavennukset joka toinen kerros (epäilen hieman näitä muistiinpanojani, joten varovasti):

  1. Päätä reunimmaiset kuviot eli kahdella ylivetokavennus. Muutoin mallin mukaan eli nurjaa, paitsi kolme keskimmäistä silmukkaa.
  2. Päätä kaksi nurin reunoissa. Muutoin mallin mukaan eli nurjaa keskimmäisintä silmukkaa lukuun ottamatta.
  3. Kuin numero 2.
  4. Kavenna joka kerroksella 3 nurin yhteen.
  5. Päätä loput 8. 

Lankaa ei kovin paljon näidenkään jälkeen jäänyt yhdestä kerästä. 


 

Näistä seuraavista en näköjään ole tehnyt mitään muistiinpanoja. Harmaa lanka on muistaakseni Seitsemää veljestä sekin ja muut ovat ohuempia jämälankoja. Värit olivat kaksinkertaisina. Mallina on broken seed (video-ohje). Koska malli ei ole mitään superjoustavaa, tein nilkkaan erikseen  joustinta. Näin ei myöskään tarvinnut tapella mallin jatkumisen kanssa tuon kantapään yli.

 

 

Oppimiseksi voisi laskea sen, että tällaisessa neulemallissa värit saavat olla suhteellisen räikeitä, jos päävärinä on tummanharmaa. Nuo murretut punaiset muuttuivat hieman tunkkaisiksi harmaan alla.


 

Vihreisiin sukkiin tarvittiinkin sitten jo kaksi kerää Seitsemään veljestä, sillä koko oli jotain 45:n paikkeilla. Aloitin 52:lla silmukalla ja joustinta on 15 kerrosta. Tämän jälkeen vähensin neljä silmukkaa (48 s) ja aloitin mallineuleen: ensimmäisellä kerroksella neulotaan 1o1n-joustinta ja sen jälkeen tulee kaksi oikeaa kerrosta. Tätä tein kymmenen kertaa. Yhdennellätoista mallikerralla tein joustimen jälkeen vain yhden oikean kerroksen, jotta toinen säästyisi kantalapun jälkeiselle poimintakerrokselle. Kantalapussa on 26 kerrosta ja kantapäässä suhdeluvut 8-7-8. Silmukat vähensin 44:ään. Jalkaosan päälle jatkoin mallikertaa 20 kertaa. Kavensin joka toinen kerros, kunnes silmukoita oli 24, jonka jälkeen tein kavennukset joka kerroksella.



Ja sitten ihan perussukat, joihin koitin räveltää jotain kuviota vihreällä. Tylsät, mutta lapsi sanoi, että harmaat ois hyvät.



sunnuntai 1. elokuuta 2021

Pari piirakoita ikävää lievittämään

Neuloin lapsen opettajalle läksiäislahjaksi villasukat perinteiseen tyyliin. Lapselle neuloin samanmoiset kaipausta lievittämään: sukat voi laittaa jalkaan, kun tulee ikävä. Lankana on Seitsemän veljestä, värinä 390.


Koon 25 villasukat on tehty 36 silmukalla. Mallikerran lähtökohtana oli kolme nurin, nelkä oikein, langankierto, silmukka, langankierto, neljä oikein ja kolme nurin. Kolmen mallikerran jälkeen tein kantalappuun 18 kerrosta. Kantalapun jälkeen jaoin kantapohjaan silmukat 5 - 8 - 5. Kymmenen mallikerran jälkeen päättelin.

torstai 29. heinäkuuta 2021

Prinsessoille

Hääpuvun jämistä sain aikaa kolme tutua. Yhden kummitytölle, yhden kaverin vastasyntyneelle ja yhden meille. Kankaina siis tylliä morsiuspukuompelimosta (edelleen varoitan, ettei mitä tahansa tylliä kannata käyttää, jos vaatetta haluaa pestä), satiinia alle ja pitsinpaloja päälle. Kuminauha vyötärölle ja avot!

 

 
 
Nää on itse asiassa tosi hauskoja tehdä, kun satiiniin ompelee rullapäärmeen ja pitsejä kiinnittelee päällimmäiseen kelloon suoralla ompeleella. Kuminauha jää kaksinkertaisen satiini-tylli-renkaan sisälle, ja pussitukseen ompelu tekee jäljestä siistiä. Hame on siis myös sisältä katseenkestävä. 
 



Pienin hame pääsi nimiäisjuhlissa käyttöön eli oli tarpeeksi tykätty, vaikkei ollutkaan mikään tilaus. Ja lopuksi vielä yksi hameista mallin päällä kumisaappailla asustettuna!

tiistai 27. heinäkuuta 2021

Juhlanauhaa

Järjestelen säännöllisesti kaappeja, jos niihin sattuisi sillä tavalla tulemaan lisää tilaa. Yleensä järjestely saa kimmokkeen hieman reippaamanlaisesta ostosreissusta. Nahkapaperi rullalla ei taipunut kauniisti haalimiini laatikoihin, joten pistelin pyörylöiksi leikkurilla ja suoralla ompeleella yhteen. Milloin on juhlat?


 

Tein tilaa myös kaupan valmiista joulukorteista. Ehkä niitä oli vielä liian vähän harmoniseen ketjuun, mutta sai nyt kelvata näin.





 

sunnuntai 25. heinäkuuta 2021

Lasten pikkuserkulle

Ostin kankaat ja leikkasinkin vissiin jo kolmisen vuotta sitten, mutta tämä haalari ei koskaan valmistunut omalle lapselle. Onneksi noita pieniä tulee aina jostain lisää. =) Tällä kertaa lasten pikkuserkku sai syntymälahjaksi tällaisen pukimen. Oli ilmeisesti mieluinen, kun tätä kiiteltiin muulloinkin kuin vain saantihetkellä. 


Kaavana on OB:n (6/2014) Chilly Season koossa 74. Neulekangas on EK:sta, mutta tuota kettukankaan alkuperää en muista. Jostain kotimaisesta verkkokaupasta se lienee.


perjantai 23. heinäkuuta 2021

Runkopatjalle päällinen

Ikean vahvasta puuvillasta ompelin runkopatjalle mielikuvituksettoman päällisen. Mutta on se näin nätimpi kuin ilman. Vielä ei ole vaadittu lapselta petaamista, niin onpahan nyt edes jonkinnäköinen helmalakana. Vielä ei äiti osaa ajatella loppuun asti näitä päällystämisiä, vaikka monta on jo tehnyt. Ehkä sitten ensi kerralla teen yhtä kireän, mutta ennemminkin alaspäin kapenevan, jotta pysyy paikallaan eikä lerpata.


keskiviikko 21. heinäkuuta 2021

Puoli vuotta kirittävää

Voi että, kun jonossa olisi vaikka kuinka monta työtä esiteltäväksi, mutta kun aika ei riitä. Tuntuu, että tänne saattamiseen menee saman verran aikaa kuin itse työn tekemiseen. Toisaalta aikaansaannoksista voi nauttia pidempään, kun hetkeksi pysähtyy niiden äärelle. Ei sitä arjessa tule ihasteltua lapsen paitaa, vaan toteaa, että kengät jalkaan, nyt mennään!

 

Joululahjaksi siskolle tein villasukat pyynnöstä. Ja siis toinen ehti jouluksi, toinen välipäivinä. Ja ilmeisesti tein toisetkin sukat jollekulle toiselle. Ei mitään muistikuvaa, mutta käsittelemättömien kansiosta löytyivät. Lankana vissiin Nallea, ja siinä tapauksessa kolmosen puikot.


perjantai 5. maaliskuuta 2021

Pieleen mennyt harhautus

Vastoin kaikkia nykyohjeistuksia tämän päivän vanhemmalle yritin päästä helpolla ja tehdä lapsille majan, ettei koko ajan tarvitsisi olla pesemässä jotain riepua tai petivaatetta. En onnistunut. Lapset kyllä tykkäävät majastaan yhtenä kodin paikoista, mutta harva se päivä sohvatyynyt myllätään ympäri olohuoneessa erillisestä piilopaikasta huolimatta.

Kankaana on Ikean Lisel. Menekkiä en oikein muista, kun tästäkin projektista on jo jonkin verran aikaa ja lappu hukkunut. Maja on rakennettu Ikean Melltorp-pöydän päälle, jonka mitat ovat aika lailla 75 * 75 * 75. Näin ollen voisi kuvitella, että oon ottanut kangasta 3,5 metriä. Saumanvaroja en juurikaan varannut, koska halusin majasta tiukasti pöytään istuvan. Lapsi toivoi postilaatikkoa, jonka toteutin tähtikurkistusaukolla. Majan sisällä on irtotyyny eli äitiyspakkauksen patja päällystettynä vanhalla päiväpeitteellä.

Oveen halusin ison ikkunan, jotta majaan tulisi valoa, eikä pimeässä olisi pelottavaa olla. Leikkasin aukon, huolittelin saumurilla reunat ja käänsin sauman verran nurjalle samalla, kun kiinnitin kristallimuovin. Ympäri ompelemisen jälkeen leikkasin ylimääräiset muovit pois. 

Lasten mielestä iso ikkuna oli varmaankin vikatikki, sillä suurinta hupia on mennä taskulamppujen kanssa majaan. Oli muuten vaikea löytää taskulamppuja, joissa patterit ovat ruuvin takana, joten toinen lapsista sai joululahjaksi pyörän lampun, kun se oli pyöräilykäytössä vähän tehoton. 

Tein myös tuollaiset ovenpidikkeet (9 * 15 cm palat taitettuina), mutta ei niissä vieläkään ole suunniteltuja tarranauhoja. Ei ole käyttöä haitannut. Oven tein mahdollisimman leveäksi, jotta pöytää voi käyttää ihan pöytänäkin ottamatta majaa pois. Ratkaisu on toiminut erinomaisesti. Ovi on kaksi senttiä päällekkäin sivupaneelin kanssa. Ovesta olisi voinut tehdä leveämmänkin, sillä sivupaneelit hieman vetävät pöydän päällä. Vaihtuupahan ilma.


Majan juju on sivuikkuna, jonka muodon vanhempi lapsista sai päättää. Sen verran iso (kaavoihin kangistunut) hän jo on, että toivoi pyöreää, kun kysyin muotoa. Varmaan ihmetteli, että miksi häneltä kysytään, että haluaako pyöreän vai suorakaiteen. Selvensin, että nyt voi toivoa vaikka junaa. No juna sitten!


Kristallimuovia sivuseinän päälle, ja leivinpaperi kristallimuovin päälle. Alikeompeluna nurjalta melko tiheällä (pituus 06, leveys 1,5), mutta ei muovia leikkaavalla siksakilla ja ratkoen leivinpaperi pois. Oikealta puolelta saksilla kuvio esiin ja sen jälkeen pinseteillä viimeiset siistimiset. 


tiistai 2. maaliskuuta 2021

Pimennysverhoista kalansaaliiksi

Viime keväänä tuli ajankohtaiseksi pimentää makuuhuoneita, jotta aamulla saattoi nukkua hieman pidempään. Lyhensin Ikean (muistaakseni nämä) verhovuoria, ja pyörittelin hetken mielessäni palasten käyttötarkoitusta. Kokeilin muutamaa leikkikalaa, ja näissä kerrankin visio jäi kirkkaasti jälkeen toteutuksesta. 


Leikkelin pulleampia ja pitkulaisempia kaloja, jotka jäivät pyrstönsä päästä auki. Tiukkoihin käännöksiin leikkasin vekit. Käänsin kalat (tilaa kannattaa jättää tarpeeksi kapeimpaankin kohtaan) ja ompelin pyrstön kiinni edestakaisin kuvan mukaisesti. Valitsin koristeompeleeksi piparkakkureunan ja linjaa ohjasin hieman kaarevaksi. Silmätkin tein pisteiksi hyvin tiheällä siksakilla lähes paikallaan.


Nyt ois sitten enää 1031 kalaa jäljellä, jos verhojen lyhennykset aikoo näihin käyttää... Ei.