torstai 5. joulukuuta 2019

Käsityöblogien joulukalenteri: Riikinkukkokangaskassi (DIY)

Eilisen joulukortti-idean tarjoili Ihan oikea blogi, ja huomenna yllättää Craft Candidate. Tässä välissä on mun vuoro. Postauksen aiheeksi valikoitui lähes kaikille sopiva joululahjaidea eli kangaskassit. Omani tein alusta loppuun ja lasten kanssa, mutta kassit voi toki ostaa valmiina ja pitää pienet sormet loitolla. Idean testasin jo viime vuonna, ja koko lähipiiri on näitä käyttänyt ahkerasti.

Tarvikkeet kolmeen kassiin:
  • 125 cm puuvillaa + lankaa / valmiita kasseja
  • Emon (peite)kangasvärit: kupari- ja helmiäsivalkoinen 
  • pala vaahtomuovia & ohutkärkinen sivellin
  • pala kontaktimuovia sapluunaksi (A4)
  • pala pahvia (n. A4) suojaksi
  • tulostettu malli. (vapaasti käytettävissä epäkaupallisiin tarkoituksiin eli opetukseen ja henkilökohtaiseen käyttöön)


Lasten tultua olen yrittänyt keksiä lahjaksi jotakin, jossa heidän kädenjälkensä näkyisi, mutta joka ei olisi pelkkää suttua kuitenkaan. Näissä kasseissa isompi (silloin lähes 4 v) sai repiä kankaita, tuputella riikinkukon vartalon kassiin sekä tehdä sulkiin isommat sormenjäljet. Pienempi (puolivuotias) kantoi kortensa kekoon lainaamalla varpaansa malliksi sulan silmän keskelle. Toinen taisi jonkin höyhenen maalata myös, mutta pääosin pienet yksityiskohdat vetelin minä.

Ohje kassien ompeluun 

Ompelin kassit, koska halusin kauniit pohjavärit. Kävin EK:sta hakemassa Niina-yleispuuvillaa. Kustakin 125 cm -palasta saa kolme kassia (kankaan leveys vähintään 135 cm). Alla leikkuusuunnitelma (harmaa jää yli 150 cm leveästä kankaasta). Kukin sanka on 12 * 65 cm ja kassiosa 40 * 100 cm. Oman maun mukaan voi toki sankoja lyhentää tai kassia leventää. Kuvissa kassien sangat ovat kymmenen senttiä pidemmät, mutta käytössä vähempikin riittää, jotta kassia voi kantaa sekä olalla että kädessä. Suosittelen katsomaan pohjakankaaksi myös vaaleita haaleasti kuvioituja kankaita. Sellaisesta tuli aika kiva myös.


Ompelin kassin sivusaumat sekä sisänurkkiin kolmiot, jotta sain pohjaksi suorakulmion muodon. Yläreunan taitoin tuplasti sisään nelisen senttiä. Sangat ompelin nelinkerroin päältä tikaten ja kiinnitin raksiompeleilla yläreunaan. Jos ei jaksa alusta asti lähteä, esimerkiksi täältä saa valmiita puuvillaisia kasseja (ja pusseja, penaaleja, sporttireppuja, patakintaita, lippiksiä...). Ilmeisesti myös joissakin Prismoissa on ollut myynnissä. Kassit voi värjätä marketeista saatavilla kangasväreillä, jos raakapuuvilla tai valkoinen ei värinä nappaa.

Ohje riikinkukon painantaan

 

Meidän kasseihin valikoitui väreiksi Emon kupari ja helmiäisvalkoinen (ostettu täältä). Värit ovat riittoisia eli 100 g riittää hyvin useampaan kassisatsiin.

Aloita suojaamalla kassin toinen puoli eli työnnä pahvi (vaikka pitsalaatikon kansi) kassin sisään. Piirrä riikinkukon vartalo (tästä sapluunaan) peilikuvana kontaktimuovin toiselle puolelle ja leikkaa aukko kontaktimuoviin. Jätä tarpeeksi kontaktimuovia aukon ympärille, jotta työskentely on helpompaa varsinkin, jos lapsi auttaa tässä työvaiheessa. Liimaa kontaktimuovi kankaan pintaan: Painele varsinkin aukon reunoista sisälle päin hyvin kiinni, jotta väri ei pääse sapluunan alle. Ota kohdistuksessa huomioon se, että pyrstö tulee suunnilleen saman verran vasemmalle. Tuputtele kupariväri kankaan pintaan vaahtomuovitupolla. Väriä saa käyttää useamman kerroksen, jotta pinnasta tulee peittävämpi. Sama kontaktimuovisapluuna kestää toisenkin siirron, mutta puhdista muovia pyyhkimällä talouspaperilla aukkoon päin muovin ollessa vielä kiinni edellisessä kassissa. Näin vältät ylimääräiset rähmät.


Maalaa ohuella siveltimellä viitisen kuparinväristä viivaa töyhdöksi päälaelle. Kaarevien viivojen päihin tulee pienet pallot. Anna kuparivärin kuivahtaa, jotta työ ei sotkeennu seuraavissa vaiheissa.

Leikkaa kestävästä paperista (esim. naistenlehden kannesta) pyrstönmuotoinen aukko (ks. sapluuna). Aseta aukko hieman vartalon peräpään päälle ja sudi kymmenisen helmiäisvalkoista viivaa niin, että viivojen alemmat päät kattavat tasaisesti koko alueen.


Voit samalla sipaista pikkuriikkisen valkoista väriä töyhdön palloihin.


Painele lapsen peukalonjälki jokaisen viivan alempaan päähän helmiäisvalkoisella väriläntti. Aikuisen kannattaa kokeilla, josko vaikka etusormen koko olisi passelimpi kuvaan. Jos valkoista väriä on kosolti, anna sen kuivua jonkin aikaa.


Jatka sulkien tekemistä kuparivärillä: Tee ohuella siveltimellä kolme peukalonjälkeä myötäilevää viivaa kummallekin puolelle jälkeä. Aloita viivat valkoisten viivojen varresta, kierrä peukalonjälki ja kaarra aavistuksen ulospäin. Muista aloittaa alimmasta sormenjäljestä ja etene riikinkukon vartaloa kohti, jotta sulat laskeutuvat kauniisti päällekkäin.


Kun valkoiset peukalonjäljet ovat kohtalaisen kuivat, voi niiden päälle painaa pienemmät sormen- tai varpaanjäljet. Värien pieni sekoittuminen ei haittaa. Signeeraa työsi. Silitä kuva kiinni ohjeiden mukaan. Minä silitin huolellisesti, ja värit ovat kestäneet hyvänä 60 asteen pesut.


Sapluunaa ja ohjetta saa vapaasti käyttää epäkaupallisiin tarkoituksiin (esim. opetuksessa ja henkilökohtaisessa käytössä).

Käykäähän avaamassa muutkin joulukalenterin luukut vuorollaan!
Kaikki löytyvät täältä.

keskiviikko 4. joulukuuta 2019

Huippu

Tässä tää nyt viimein ois. Mun harrasteluompelijuuden huippu eli hääpuku. Jotain tekisin toisin, jos uudestaan leikkiin ryhtyisin. Mutta kun en ryhdy, niin totean vain, että tää on multa aikamoinen suoritus! Tunteja meni aivan älyttömästi, mutta hermoja hyvin vähän, koska olin asennoitunut tekemään jokaisen työvaiheen ainakin kahdesti.


♥ Kimpun ja hiuskoristeen teki äiti! ♥

Lähipiiri saattoi kiristellä hampaitaan enemmänkin, mutta mä niin tarvitsin tän tekemistä, jotta pystyin valmistautumaan tulevaan. Ommellessani kuuntelin häämarsseja ja -valsseja ja sain yksinäni hiljentyä ajattelemaan. Kiitos, rakkaat, että tuitte mua joka saumassa!

Teen myöhemmin juttua vielä ainakin juhlapuvun ompeluvinkeistä ja ehkä kaavoistakin, mutta muistiinpanot ovat nyt remontilta pakattuna jossakin. Materiaalihankinnoista voikin jo lukea täältä. Olen jo postaillut tervetulokyltistä, huiskuista ja kaasolahjoista. Piakkoin tulee teksti lautasliinoista ja toivottavasti myös korttien ja muiden paperitarvikkeiden folioinnista, suodatinpaperikukkien tekemisestä (ohjeineen) sekä muista hääaskarteluista.

sunnuntai 1. joulukuuta 2019

Joulukalentereita muutama

Tämä joulukuu lipsahti ihan vahingossa joulukalentereiden puolelle. Aloitimme aamulla lasten kanssa puuhajoulukalenterin, jonka ensimmäisenä tehtävänä oli etsiä kahdeksan (!) joulukalenteria. Olin ostanut molemmille lapsille omat suklaa- ja kirjajoulukalenterit, kun joululaatikosta paljastui edellisvuosien käyttämättömät partiolaisten kalenterit. Saimme myös isovanhemmilta ja ystävältä tämän vuoden kalenterit. Ja tämä puuhakalenteri on lähinnä yritys pitää minut ruodussa, jotta tekisin jotain kivaa lasten kanssa joka päivä, vaikka seuraavina kolmena viikkona olisi helppoa mennä aidan ali. Tässä lista mun suunnitelmista:

  •     Joulukalentereiden etsintä
  •     Joulukorttien teko
  •     Joulukorttien lähetys (postimerkkitarrat!)
  •     Piparitalon leivonta ja koristelu
  •     Talon kokoaminen
  •     Jokin joulutapahtuma (esim. Annantalon)
  •     Esikoisen päiväkotiryhmän pikkujoulut & pk:n aikuisille yhteislahjat (kankaanpainantaa)
  •     Lumiukko-oven askartelu & kiinnitys (mustia ympyröitä, oranssi kolmio/kartio ja punainen nauha valkoiseen oveen)
  •     Joululahjojen tekeminen (esim. isovanhemmille)
  •     Joululahjojen ostaminen (lapset toisilleen)
  •     Paketointi
  •     Joulutarrailua/joulupuuhakirja (väsyneelle päivälle)
  •     Ikkunamaalausta (piimä/ikkunavärit) / ikkunatarrat
  •     Tonttujumppa (lakit päässä kuvitellaan tonttujen liikkeitä)
  •     Lumihiutaleiden leikkaamista (silkkipaperi)
  •     Piparitaikinan teko
  •     Piparien leivonta
  •     Piparien koristelu
  •     Pulkkamäki
  •     Modernin himmeli teko (rautalanka + pillit)
  •     Joululeffa (esim. Kanelia kainaloon!)
  •     Kauneimmat joululaulut
  •     Joulutortut
  •     Kuusenkoristeiden teko
  •     Joulukuusen haku
  •     Tontun (/ pehmo, jolla tonttulakki) valokuvaaminen ympäri omaa asuinaluetta
  •     Joulukuusen koristelu

Näin ainakin nyt aluksi. Päivitän listaa, jos keksin jotain muuta pientä, pienellä rahalla toteutettavaa.

Ja sitten siihen omaan joulukalenteriin eli käsityöblogeihin! Tänä vuonna osallistun muutenkin kuin lukijana, eli viides päivä avautuu mun luukku täällä blogissa! Kaikki luukut löytyvät Käsityöblogit-Facebook-ryhmästä, ja joka blogissa pitäisi olla linkki edellisen ja seuraavan päivän luukkuun. Ensimmäisen luukun takana oli Rosanna of May -blogi. Ja kun se ei riitä, Sormustin- & Rakkaudella Henna -blogit pitävät yhteistä kalenteria myös, Hupsistarallaa ja Madam B.C. omaansa.

sunnuntai 17. marraskuuta 2019

Tervetulokyltti

Tämä ei ole mun käsialaa, mutta liittyy kokonaisuuteen, joten laitan tämänkin nyt tänne. Toinen suunnitteli tietokoneella, tulosti ja maalasi kuparimaalilla päälle. Muutoksena alkuperäiseen istutti meidän sormusten kuvat ja nimikirjaimet posteriin. Vaikeinta oli saada tulostepalat kaunisiti pohjakartongille.


lauantai 16. marraskuuta 2019

Kaasolahjat

Kaasoja kiitin tekemällä Patty Doon Geobagit. Ihan hyvin onnistuin saamaan nämä kasaan, vaikka en saksaa osaa sanaakaan (nyt tiedän, mikä on saumanvara!).


Kuvittelin, että huopatuki olisi liian raskas, mutta kyllä vaan sellaista olisi kannattanut ostaa. Kaapin kätköjen laukkutuki ei ollut mun mielestä riittävää, vaan meikkipusseista tuli vähän lörppiä, vaikka ohjeiden vastaisesti tuin kankaan reunoja myöten. Yhtä lailla panostaisin nyt kaksisuuntaiseen vetoketjuun. Noita O-vetoketjuja vain ei oikein tullut vastaan, enkä jaksanut alkaa opetella, MILLAISEEN ketjuun voi vaihtaa vetimen kulkemaan myös toiseen suuntaan ja MITEN se tapahtuu. Onko jollakulla tietoa? Hämärä mielikuva vasarasta apuvälineenä on.


Kangas on joskus muinoin Nappinjalta ostettua ruusukultaista keinonahkaa, vetoketjut Karnaluksista ja Eurokankaasta. Vetoketjut laitoin siis vain vastakkain. Ihan siistit niistä tuli, mutta toimivuus vois olla parempi, jos olisivat samaa.


Oma lisäykseni kaavaan ovat nuo vetonapukat vetoketjujen päissä. Hieman helpottavat raskasta alkua. Tykkää mallista sen puolesta, että meikkipussin saa tarpeeksi levälleen meikkaamista varten. Kaasoille pakkasin kuitenkin jalkavoidetta ja kasvonaamion. Nämähän piti antaa jo hääviikonloppuna raskaan (työ)päivän jälkeiseen aamuun, mutta meni muutama kuukausi, ennen kuin valmistuivat.   


keskiviikko 13. marraskuuta 2019

Huiskut

Olin siinä uskossa, ettei riisiä enää heitetä missään, mutta se olisikin ollut sallittua. Ehkä en (emme) olisi näitä siinä tapauksessa väkränneet. Näillä kuitenkin huiskutettiin onnittelukuja meille. Kilinä oli kyllä ihan juhlavaa, vaikka meidän vieraat pitivät muutenkin meteliä. Meteliä voi myös ohjeistaa Eilen tein -blogin tulostettavien hurraa-huutojen avulla. 


Ruusukultaiset kulkuset ovat Tokmannilta, satiininauhat (atlaspael) Karnaluksista ja tikut 50-senttisiä ja 4-millisiä koivukeppejä. Lisäksi käytimme teippiä ja suodatinpaperiruusuista jääneitä kuparilankoja kulkusten kiinnittämiseen.

Esivalmisteluina sprayasimme kepit Mastonin kuparivärillä: tikut pystyyn hiekkakasaan ja suihk suihk. Tämä tietenkin tarkoitti, että toisesta päästä sirkkelöimme sitten maalaamatonta muutaman sentin pois, kun emme jaksaneet toistaa maalausta. Satiininauhoja leikattiin määrämittaan kymmenistä metreistä nauhaa ja Toinen poltteli muutaman tunnin päitä kiinni.   


Tein taustatyöni hyvin siinä mielessä, että tikut eivät olleet ollenkaan liian pitkät huiskutukseen. Sen sijaan lasten (ja aikuisten) leikkeihin olivat liian ohuita, koska seuraavana päivänä löytyi useampi katkennut keppi. En silti olisi ostanut tätä paksumpia ja kalliimpia keppejä, koska suurin osa kesti hyvin. Yhtä lailla varasin satiininauhaa reilusti joka keppiin (väh. 70 cm / nauha), jotta liehuivat nätisti, eivätkä vain töröttäneet kepin nokassa. Joskin pitkät nauhat myös helpommin sotkeentuvat toisiinsa ja keppiin.


Taivuteltavan, mutta jämäkän kuparilanganpätkän taitoin kahtia, pujotin kulkuset ja kiinnitin kepin päähän washi-teipillä (koska sellaista kuparinväristä sattui olemaan. Tämän jälkeen kuumaliimasin tikun yhdelle sivulle kolmen nauhan verran liimaa ja painoin nauhat taitteelle puolestavälistä niin, että liimaa oli kiinni nauhassa kahdessa kohtaa (ks. eka kuva). Sitten vain toistoa ja toistoa Toisen kanssa kello kolmeen yöllä hieman hampaita kiristellen. Mutta mulle tuo on ainakin jo ihana muisto!



sunnuntai 3. marraskuuta 2019

Värit kohdillaan

Lankesin EK:ssa Story of Roon kankaisiin. En ole viitsinyt tilata metrin tähden verkosta, mutta kivijalasta tohdin kahden paidan verran ostaa. Isommalle suunnittelin dinosauruksia, mutta sillä alkaa olemaan jo omaa näkemystä tyylistään, enkä viitsi lähteä tekemään, kun on suoraan kieltänyt. Päällensä se edelleen vetää kuitenkin kaiken, minkä kaapista eteen nostan.

 

Kaavana luottokaavani Panda (OB 3/2016). En muista, mistä olen tuota yksiväristä ostanut, mutta olen siitä iloinen - tykkään tässä paidassa erityisesti tästä unisex-värityksestä. Yritän lapsille tehdessä vältellä sinistä ja vihreää, kun niitä nyt joka tapauksessa tulee paljon.

Housut on tehty vuosia sitten esikoiselle. Hän haluaa lähettää terveiset lukijoille: yz.

torstai 31. lokakuuta 2019

Kunnioitettavat 100

Toisen mummoista ensimmäinen täytti 100 vuotta keväällä! Kävimme silloin juhlimassa ihanaa isomummia pandapaidoissa. Aivan älyttömän juhlavat nämä paidat eivät ole, mutta kangaskaapin antimista sopivimmat.

Pienemmän kaavana on OB:n Frog Eggs (3/2015) koossa 80. Etuosan kokosin kahdesta eri kankaasta, kun ei muuten olisi riittänyt. Harmaalle puolelle applikoin Pandan taskuksi. Ensin ompelin saumurilla suorakaiteen nurjat puolet vastakkain pitkältä reunalta kiinni ja harsin suorakaiteen pandan vasemman reunan alle. Oletettavasti olin silittänyt tukikankaan sekä suorakaiteeseen että pandaan. Lisäsin nurjalle kankaanpalan ikään kuin taskun ulommaksi sisäpussiksi ja siksakkasin tiheällä tuon vasemman laidan korvasta polveen.



 Trimmasin kaiken ylimääräisen pois.


Lopuksi applikoin kaikkialta muualta kuin vasemmasta jo siksakatusta osiosta kiinni itse paitaan. Nurjalla puolella käytin irtirevittävää tukikangasta, jotta jälki olisi siistiä.


Isompi sai kokopandaisen Buttoned upin (?) koossa 116. Keväällä koko oli vielä selvästi iso varsinkin hartioista, mutta nyt syksyllä aivan sopiva. Ihmettelin oikein, kuinka tuo tyyppi on hujahtanut puolessa vuodessa ja kuinka muuttunut kasvoista.




Yhden pandan applikoin yöpaidan etumukseen. Ei oikein enää inspiroinut tämän trikoon väri, joten se joutui yöpaitaan, jotka nyt mulle ei ole koviin sydämenasia. Pitkät kalsarit on toinen vanhojen kuosien ja värien  osoite.


tiistai 22. lokakuuta 2019

Kauluspaidat lapsille

Lapsille kuvittelin tekeväni häihin vähintäänkin kauluspaidat, housut ja liivit, mutta ensimmäisiin jäi. Ja muut jäi jonnekin kaupan tilauslistalle. Saapuivat sitten seuraavan viikon tiistaina. Lapset siis juhlivat nyt vähän missä sattui asuissa, mutta tältä niiden piti näyttää:


Alun perin sain jotenkin laitettua isomman paitaan hihat väärinpäin, enkä edes huomannut. Äiti silittäessä asiasta mainitsi, mutta koska häät olivat siinä vaiheessa niin lähellä, sai Poika juhlia aukot edessä.
 
Joustopuuvilla on EK:sta ja paitojen mallit joidenkin Ottobrejen. Ehkä mä joskus vielä löydän muistiinpanoni näistäkin.

sunnuntai 20. lokakuuta 2019

Sohvatyynyt ja tereet

Halusin uudet sohvatyynyt ja päätin samalla kokeilla aiemmin hankittua terepaininjalkaa. Ihan hyvin se toimi, vaikkei ihan täydellisen helppoa ollut. Pitäis varmaan olla eripaksuisille tereille omat jalkansa. Sohvalla on myös Toisen mummin tekemä ristipistotyyny, meille erittäin rakas.


Kankaana on Pentikin uutuus, Puistoko se oli? Siitä leikkasin pitkiä soiroja, joiden sisään taisin laittaa Lankavan jotain Moppi-kudetta, ehkä jotain miniä. Sohvatyynyiin ois voinut olla paksumpaakin, mutta en jaksanut monta kauppaa koluta. Vetskarit tietty ja silleen.


Kankaassa oli kyllä aikamoinen etsiminen, kun haluttiin sen sopivan olohuoneen seinien väriin (taustalla Tikkurilan Vaellus ja toisaalla Nefriitti) sekä työhuoneen tapetoituun seinään. Sinne askartelin isän kanssa Glasshousen numero 703:n. Tämä oli mun toinen ikinä tapetointi, mutta onneksi on tarkka ja osaava isä. Kiitos vielä!

 

Lapset saivatkin sitten ruuvata työpöydät kokoon tuohon seinän edustalle.