sunnuntai 17. marraskuuta 2019

Tervetulokyltti

Tämä ei ole mun käsialaa, mutta liittyy kokonaisuuteen, joten laitan tämänkin nyt tänne. Toinen suunnitteli tietokoneella, tulosti ja maalasi kuparimaalilla päälle. Muutoksena alkuperäiseen istutti meidän sormusten kuvat ja nimikirjaimet posteriin. Vaikeinta oli saada tulostepalat kaunisiti pohjakartongille.


lauantai 16. marraskuuta 2019

Kaasolahjat

Kaasoja kiitin tekemällä Patty Doon Geobagit. Ihan hyvin onnistuin saamaan nämä kasaan, vaikka en saksaa osaa sanaakaan (nyt tiedän, mikä on saumanvara!).


Kuvittelin, että huopatuki olisi liian raskas, mutta kyllä vaan sellaista olisi kannattanut ostaa. Kaapin kätköjen laukkutuki ei ollut mun mielestä riittävää, vaan meikkipusseista tuli vähän lörppiä, vaikka ohjeiden vastaisesti tuin kankaan reunoja myöten. Yhtä lailla panostaisin nyt kaksisuuntaiseen vetoketjuun. Noita O-vetoketjuja vain ei oikein tullut vastaan, enkä jaksanut alkaa opetella, MILLAISEEN ketjuun voi vaihtaa vetimen kulkemaan myös toiseen suuntaan ja MITEN se tapahtuu. Onko jollakulla tietoa? Hämärä mielikuva vasarasta apuvälineenä on.


Kangas on joskus muinoin Nappinjalta ostettua ruusukultaista keinonahkaa, vetoketjut Karnaluksista ja Eurokankaasta. Vetoketjut laitoin siis vain vastakkain. Ihan siistit niistä tuli, mutta toimivuus vois olla parempi, jos olisivat samaa.


Oma lisäykseni kaavaan ovat nuo vetonapukat vetoketjujen päissä. Hieman helpottavat raskasta alkua. Tykkää mallista sen puolesta, että meikkipussin saa tarpeeksi levälleen meikkaamista varten. Kaasoille pakkasin kuitenkin jalkavoidetta ja kasvonaamion. Nämähän piti antaa jo hääviikonloppuna raskaan (työ)päivän jälkeiseen aamuun, mutta meni muutama kuukausi, ennen kuin valmistuivat.   


keskiviikko 13. marraskuuta 2019

Huiskut

Olin siinä uskossa, ettei riisiä enää heitetä missään, mutta se olisikin ollut sallittua. Ehkä en (emme) olisi näitä siinä tapauksessa väkränneet. Näillä kuitenkin huiskutettiin onnittelukuja meille. Kilinä oli kyllä ihan juhlavaa, vaikka meidän vieraat pitivät muutenkin meteliä. Meteliä voi myös ohjeistaa Eilen tein -blogin tulostettavien hurraa-huutojen avulla. 


Ruusukultaiset kulkuset ovat Tokmannilta, satiininauhat (atlaspael) Karnaluksista ja tikut 50-senttisiä ja 4-millisiä koivukeppejä. Lisäksi käytimme teippiä ja suodatinpaperiruusuista jääneitä kuparilankoja kulkusten kiinnittämiseen.

Esivalmisteluina sprayasimme kepit Mastonin kuparivärillä: tikut pystyyn hiekkakasaan ja suihk suihk. Tämä tietenkin tarkoitti, että toisesta päästä sirkkelöimme sitten maalaamatonta muutaman sentin pois, kun emme jaksaneet toistaa maalausta. Satiininauhoja leikattiin määrämittaan kymmenistä metreistä nauhaa ja Toinen poltteli muutaman tunnin päitä kiinni.   


Tein taustatyöni hyvin siinä mielessä, että tikut eivät olleet ollenkaan liian pitkät huiskutukseen. Sen sijaan lasten (ja aikuisten) leikkeihin olivat liian ohuita, koska seuraavana päivänä löytyi useampi katkennut keppi. En silti olisi ostanut tätä paksumpia ja kalliimpia keppejä, koska suurin osa kesti hyvin. Yhtä lailla varasin satiininauhaa reilusti joka keppiin (väh. 70 cm / nauha), jotta liehuivat nätisti, eivätkä vain töröttäneet kepin nokassa. Joskin pitkät nauhat myös helpommin sotkeentuvat toisiinsa ja keppiin.


Taivuteltavan, mutta jämäkän kuparilanganpätkän taitoin kahtia, pujotin kulkuset ja kiinnitin kepin päähän washi-teipillä (koska sellaista kuparinväristä sattui olemaan. Tämän jälkeen kuumaliimasin tikun yhdelle sivulle kolmen nauhan verran liimaa ja painoin nauhat taitteelle puolestavälistä niin, että liimaa oli kiinni nauhassa kahdessa kohtaa (ks. eka kuva). Sitten vain toistoa ja toistoa Toisen kanssa kello kolmeen yöllä hieman hampaita kiristellen. Mutta mulle tuo on ainakin jo ihana muisto!



sunnuntai 3. marraskuuta 2019

Värit kohdillaan

Lankesin EK:ssa Story of Roon kankaisiin. En ole viitsinyt tilata metrin tähden verkosta, mutta kivijalasta tohdin kahden paidan verran ostaa. Isommalle suunnittelin dinosauruksia, mutta sillä alkaa olemaan jo omaa näkemystä tyylistään, enkä viitsi lähteä tekemään, kun on suoraan kieltänyt. Päällensä se edelleen vetää kuitenkin kaiken, minkä kaapista eteen nostan.

 

Kaavana luottokaavani Panda (OB 3/2016). En muista, mistä olen tuota yksiväristä ostanut, mutta olen siitä iloinen - tykkään tässä paidassa erityisesti tästä unisex-värityksestä. Yritän lapsille tehdessä vältellä sinistä ja vihreää, kun niitä nyt joka tapauksessa tulee paljon.

Housut on tehty vuosia sitten esikoiselle. Hän haluaa lähettää terveiset lukijoille: yz.

torstai 31. lokakuuta 2019

Kunnioitettavat 100

Toisen mummoista ensimmäinen täytti 100 vuotta keväällä! Kävimme silloin juhlimassa ihanaa isomummia pandapaidoissa. Aivan älyttömän juhlavat nämä paidat eivät ole, mutta kangaskaapin antimista sopivimmat.

Pienemmän kaavana on OB:n Frog Eggs (3/2015) koossa 80. Etuosan kokosin kahdesta eri kankaasta, kun ei muuten olisi riittänyt. Harmaalle puolelle applikoin Pandan taskuksi. Ensin ompelin saumurilla suorakaiteen nurjat puolet vastakkain pitkältä reunalta kiinni ja harsin suorakaiteen pandan vasemman reunan alle. Oletettavasti olin silittänyt tukikankaan sekä suorakaiteeseen että pandaan. Lisäsin nurjalle kankaanpalan ikään kuin taskun ulommaksi sisäpussiksi ja siksakkasin tiheällä tuon vasemman laidan korvasta polveen.



 Trimmasin kaiken ylimääräisen pois.


Lopuksi applikoin kaikkialta muualta kuin vasemmasta jo siksakatusta osiosta kiinni itse paitaan. Nurjalla puolella käytin irtirevittävää tukikangasta, jotta jälki olisi siistiä.


Isompi sai kokopandaisen Buttoned upin (?) koossa 116. Keväällä koko oli vielä selvästi iso varsinkin hartioista, mutta nyt syksyllä aivan sopiva. Ihmettelin oikein, kuinka tuo tyyppi on hujahtanut puolessa vuodessa ja kuinka muuttunut kasvoista.




Yhden pandan applikoin yöpaidan etumukseen. Ei oikein enää inspiroinut tämän trikoon väri, joten se joutui yöpaitaan, jotka nyt mulle ei ole koviin sydämenasia. Pitkät kalsarit on toinen vanhojen kuosien ja värien  osoite.


tiistai 22. lokakuuta 2019

Kauluspaidat lapsille

Lapsille kuvittelin tekeväni häihin vähintäänkin kauluspaidat, housut ja liivit, mutta ensimmäisiin jäi. Ja muut jäi jonnekin kaupan tilauslistalle. Saapuivat sitten seuraavan viikon tiistaina. Lapset siis juhlivat nyt vähän missä sattui asuissa, mutta tältä niiden piti näyttää:


Alun perin sain jotenkin laitettua isomman paitaan hihat väärinpäin, enkä edes huomannut. Äiti silittäessä asiasta mainitsi, mutta koska häät olivat siinä vaiheessa niin lähellä, sai Poika juhlia aukot edessä.
 
Joustopuuvilla on EK:sta ja paitojen mallit joidenkin Ottobrejen. Ehkä mä joskus vielä löydän muistiinpanoni näistäkin.

sunnuntai 20. lokakuuta 2019

Sohvatyynyt ja tereet

Halusin uudet sohvatyynyt ja päätin samalla kokeilla aiemmin hankittua terepaininjalkaa. Ihan hyvin se toimi, vaikkei ihan täydellisen helppoa ollut. Pitäis varmaan olla eripaksuisille tereille omat jalkansa. Sohvalla on myös Toisen mummin tekemä ristipistotyyny, meille erittäin rakas.


Kankaana on Pentikin uutuus, Puistoko se oli? Siitä leikkasin pitkiä soiroja, joiden sisään taisin laittaa Lankavan jotain Moppi-kudetta, ehkä jotain miniä. Sohvatyynyiin ois voinut olla paksumpaakin, mutta en jaksanut monta kauppaa koluta. Vetskarit tietty ja silleen.


Kankaassa oli kyllä aikamoinen etsiminen, kun haluttiin sen sopivan olohuoneen seinien väriin (taustalla Tikkurilan Vaellus ja toisaalla Nefriitti) sekä työhuoneen tapetoituun seinään. Sinne askartelin isän kanssa Glasshousen numero 703:n. Tämä oli mun toinen ikinä tapetointi, mutta onneksi on tarkka ja osaava isä. Kiitos vielä!

 

Lapset saivatkin sitten ruuvata työpöydät kokoon tuohon seinän edustalle.

perjantai 18. lokakuuta 2019

Samistelupipot

Viimeisen vuoden aikana on pitänyt vähän kiirettä, enkä ole tätä blogia priorisoinut. Lähitulevaisuudessa ei ole yhtään sen rauhallisempaa luvassa, mutta josko uusi vuosi alkaisi hieman hitaammin, ennen kuin taas sitten kiihdyttää vauhtiaan. Nyt ainakin aivan käsittämättömän sekavassa järjestyksessä makupaloja viime vuodelta ja viimeisen vuoden ajalta. Nämä taisivat valmistua edellisvuoden joulukuussa.

Tein itselleni liian pienen. Sitten tein sopivan. Esikoinen sattui saamaan nyt The Pipon, joskin hieman muokkasin alkuperäistä ohjetta muunkin kuin silmukkaluvun suhteen. Aloitin neljällä sentillä joustinta, muutin suuntaa ja jatkoin toiset neljä senttiä joustinta. Sitten tein ohjeen mukaan päälliosan ja neuloin sisälle sileällä toisen pipon. 50-senttiseen päähän meni ehkä 120 g.



Järkevä tämä pipo ei tuollaiselle maassa pyörivälle lapselle ole, koska lankaan tarraavat maailman kaikki risut ja männynkävyt. Pipoa ei ole vielä pesty, mutta se on aika lailla huovuttanut osan kuviostaan pois. En ymmärrä, kuinka tämä kestää pesua, niin kuin etiketti lupaa.



 Lankana on Gomitolin Alpaka 70, värinä 13. Kerässä on 80 m.

Omaani taisi tulla 90 silmukkaa joustinneuleeseen ja kolmekymmentä lisää itse pipo-osaan. Ja sit jotnekin, hukkasin taas muistiinpanot. Sisäsilmukoita tein 90, jotka neuloin sileänä. Tupsu on H&M:n avaimenperästä.

torstai 18. heinäkuuta 2019

Hääpuvun materiaalit

Ensin en itsekään oikein tohtinut ajatella hääpuvun ompelemista, mutta sitten totesin, että tämä on ainoa tilaisuus, kun sellaisen haasteen saan eteeni. Äiti tarjoutui jo auttamaan mekkokuluissa, kunhan en vaan ala koko hommaan. Sain yhtä kannustavaa palautetta ihan kaikilta, joille varovasti uskalsin kertoa pienestä haaveestani. Taisivat tietää, että pakko mun on yrittää, sillä nyt olen saanut apuakin monelta taholta. Toinen on esimerkiksi kärsivällisesti pistellyt nuppineuloja sovituksissa kankaaseen - ja hyvin vähän muhun ;). Olen saanut myös hyvin ompeluaikaa, jolloin kaikki on ollut levällään pitkin asuntoa.


Koko syksy ja alkutalvi oli armotonta tarvikkeiden metsästämistä, ja usko alkoi loppua jo ennen kankaiden saksimista. Budjetti ei antanut myöten kangaskauppojen pitsien hintoihin, kun mua miellyttävät oli yli 100 e / m. Halusin ehdottomasti pitsiä ja ehdottomasti laahusta, joten hintaa pelkälle pitsille olisi tullut kaupan puvun verran. Äiti onneksi keksi lomamatkalla katsastaa Kairon mahdollisuudet ja toi mulle kahta eri pitsiä. Meitä huvitti hieman se, että Kairon tuttu oli estellyt Salem-kauppaan menemistä, kun se oli kaupungin kallein, mutta sain yhdekän metriä pitsiä sillä hinnalla kuin täällä olisi saanut vähän päälle metrin. Seitsemän otin tuota ylempää, ja sitä tulee helman ympäri. Alempaa on lisäksi kaksi, jos tahdon mieluummin sitä korsettiosaan.



Lista tarvikkeista tämän hetken tietojen mukaan:

Koeversioon
- raakakangasta 5 m * 2 (tein kaksi protoa, kun eka alkoi olla niin paikattu, etten halunnut kaavoja siitä piirtää)
- vetskari 40 cm

Korsettiin
- tukiluuta 3,4 m + luiden päitä (2 * 8 kpl)
- korsettikangasta (jämäkkkää, paksua puuvillaa)
- 0,5 m vuorikangasta
- 0,6 m ripsinauhaa (epäortodoksista, mutta olkaimiksi
(- vetskari mallaukseen)

Pukuun
- 5 m vuorikangasta (samaa kuin korsetissa)
- 5 m pukukangasta    
- 2 m tukikangasta 
- 7 + 2 m pitsiä (pitsiä tarvitsee helman ympärysmitan verran, mulla kaksi vaihtoehtoa yläosaan)
- hyvää morsiustylliä (3 m leveää, ei EK:n!) 
- 50 cm piilovetoketju
- nappiaihioita 
- lenkkinauhaa

Pitsit ovat siis Salemista, Kairosta. Puvun kangas on Eurokankaasta ohutta satiinia, jota kerran paniikissa ostin seitsemän metriä. Väri ei ole aivan täydellinen, mutta harmahtavaa samppanjaa ei oikein löytynyt sopivaa, eikä se olisi tainnut sopia mun ihoonkaan. Toivon, että ostamani samppanja ei ole aivan liian persikka. Vuorikangas on vaaleampaa, tylli norsunluuta kuten pitsitkin, että ehkä siitä ihan hyvänvärinen kokonaisuus tulee. Vuorikankaat, tyllin, korsettikankaan ja tukikankaan ostin ihanalta Auroralta, jonka palvelua en voi muuta kuin kehua!  Ilmekään ei värähtänyt, vaikka sainkin pitsit muualta ja soudin ja huopasin tilauksen kanssa kunnolla. Kankaiden lisäksi sain monta kullanarvoista vinkkiä, kun Aurora tarkasteli mun protoa. Ihan huippupalvelua, voin todella lämpimästi suositella!

Eurokankaasta ostin myös raakakankaan ja vetoketjut, mutta tylliä en uskaltaisi enää sieltä mukaani ottaa. Lenkkinauha on nappitalosta ja muistini mukaan nappiaihiot Etsystä. Valmiinakin olisi voinut tilata, mutta kankaan pohjavärin takia ajattelin nekin näperrellä itse. Tukiluut (muoviset) päineen tilasin Karnaluksista. Toivon, että muoviset ovat tarpeeksi yhden päivän rientoihin, kun metalliset olivat valmiita pätkiä. Ripsinauha on jostain kaapin perukoilta.


Korsettiin tai pukuun voisi ommella vielä kupit, mutta päätin mennä irtonaisilla eli ostin Poirierin backless bra:t. Testikertojen perusteella voin sanoa, että toimivat tuetun yläosan kanssa, mutta en kyllä uskaltaisi vain niihin luottaa.

keskiviikko 17. heinäkuuta 2019

Vielä kerran virkkuupeitto

Tässä on mun viimeiset palat peittoon, jonka virkkuukerho teki, sillä jokaisella kahdeksalla perheellä on mun laskujen mukaan nyt peitto. Onnea loppuodotukseen ja vauva-aikaan!


Ehkä me vedetään nyt hieman henkeä ennen seuraavaa kierrosta. Vaikka oishan se söpöä, jos kaikki toisen polven kerholaiset saisivat peiton, kun itse tulevat vanhemmiksi! Siihen kyllä taitaa vikkelimmilläkin mennä se 15 vuotta.


torstai 11. heinäkuuta 2019

Hernepusseja pari tusinaa tai enemmän

Esikoisen synttäreille en tällä kertaa ryhtynyt hulluun projektiin, vaan tein pienesti kaikille vieraille lahjaksi hernepussit. Samalla meni ohjelmanumerosta oman aikuisen kanssa hernepussirata. Ja meillä taas hieman vähemmän kangasjätettä.


perjantai 5. heinäkuuta 2019

Arkistojen kätköistä

Hah. Tällaisen löysin arkistojen kätköistä. Tein varmaan pari vuotta sitten imetystunikan Kangaskapinan kaavoilla. Oli naftia mitoitusta tai minä aliarvioin kokoni, mutta siitä tuli niin tiukka, etten koskaan ottanut käyttöön.


Ulkonaisestihan tämä on ihan kiva, mutta paksukin valkoinen kollari näytti tummat alusvaatteet läpi. Vielä ongelmallisempana koin sen, että imetyksen ajateltiin onnistuvan tuon alempaan kankaaseen leikattujen ympyröiden läpi. Sinänsä kiva idea, koska luukulliset tuppaa roikkumaan, mutta koin liivien avaamisen aivan järjettömän vaikeaksi tällaisessa mallissa.


Ehkä mä tämän vielä tavalliseksi tunikaksi muutan. Tykkään edelleenkin tästä kankaasta tosi paljon ja koonkin puolesta alkaa taas mahtumaan.

keskiviikko 3. heinäkuuta 2019

Vielä täällä

En ole kadonnut, vaikka välillä mielessä käykin, että pitäisikö aikansa käyttää johonkin muuhun. Käsitöitä tietenkin teen ja olen jopa suurimman osan töistä kuvannut, mutta kuvien saattaminen koneelle ja kuvienkäsittelyohjelman läpi tuntuu vähemmän tärkeältä. Viime aikoina olisi pitänyt käsitellä monen kuvan sarjoja, ja se estää aloittamasta. Siispä tässä verryttelyksi villasukat, joista ei kuvasarjaa tarvitse taiteilla.


Esikoisen päiväkotiryhmässä eräs äiti etsi kiivaasti lapsensa villasukkia. Selvisi, että vain muutamat kaapista löytyy, joten tein esikoisen kaverille nämä (kylläkin jo maaliskuussa). Pienemmälle sisarukselle laitoin siniset, joita en ollutkaan vienyt vielä hyväntekeväisyyteen.

torstai 7. maaliskuuta 2019

Applikointia ja peruspaitoja

Oli kyllä joulupaketissa. Esikoinen innostui syksyllä Kikattavasta kakkiaisesta. Viitsin kerrankin tehdä jotain hieman työtä vaativaa, kun joululahja oli kyseessä. Jostakin paksukantisesta kirjasta otin tuon kuvan suoraan, sopi ihan kokonsakin puolesta. Kyllä tuli hyvä mieli siitä, että sai aikaan jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Kankaana Noshia - pino hupenee.

 
Samaisella kaavalla eli Ottobren Kahdella kaveruksella (1/2018) myös Ananaksesta paita. Muutoksena korkea kaulus. Tuli just sopiva suojaamaan talven viimoilta. Kaula-aukko ei jäänyt liian isoksi, eikä kaulus ole liian korkea tai leveä haalarin alle. Näillä siirryttiin kokoon 116 cm. Kuvassa kangas on jotenkin kovin punainen, mutta luonnossa ihan reilu ruoste.


Vielä pistin pakettiin joskus muinoin Käpysen merinopussista tilaamani pitsikankaan. Haaveilin tästä itselleni takkia, mutta leikkasin tekeleen palasiksi, kun tuli auttamattomasti pappakalsarit  mieleen. Lapsen paidan takakappaleeseen tuli pystysauma, mutta mitäpä tuosta.

Sain jostain kankaanlopusta vielä talvikaulurinkin. Nyt pitää vain muistaa, että ensin ommellaan sivusauma, jonka yläosaan tulee reikä ja mahdollinen nimikointilappu, puolen välin jälkeen ompelumerkki. Sitten laitetaan reunojen oikeat puolet vastakkain ja ommellaan kuin vuoritetussa haalarissa. Kääntö ja aukon sulkeminen.

maanantai 4. maaliskuuta 2019

Villahaalari pienemmälle kummitytölle

Isompi kummilapseni on niin iso jo, että ostin lahjaksi ompelukoneen. Pienemmälle tein lämmikettä tälle ja todennäköisesti ensi talvellekin. Ensimmäisessä kuvassa villahaalari on 74-kokoa käyttävän päällä, toisessa kuvassa metrin pätkällä.




Eiköhän siis mene siltä väliltä olevalle lapsellekin. Ohje on Dropsin Wild Blueberries ja lankana ehdotetut Karismat. Omani sitten meni tämän talven ihan vain ommelluilla merinokerrastoilla. Langat on, mutta elämä tuli tielle. Ihan kiva elämä tosin.

keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Toisellekin jotain

Harvoin teen Toiselle mitään, mutta nyt halusin jotain antaa joululahjaksi. Vanhasta paidasta piirsin kaavoja, mutta eihän ne koskaan mene aivan nappiin. Paitaa piti vähän korjailla joulun jälkeen, mutta samalla korjasin kaavat, että voi tehdä sarjatyönä,  jos Toista miellyttää. 




Hyvin yksinkertainenhan tämä on, vaikka vähän päältä tikkailinkin. Kangas on Eurokankaasta, ja tuo nukkaisuus on siis ominaisuus. Halusin jotain suht halpaa näin ekaan versioon; voi sitten tuhlailla, kun tulee oikea pyyntö.

lauantai 23. helmikuuta 2019

Vohvelista kylpytakit

Tein niin kamalan kylpytakin kaksinkertaisesta harsokankaasta, etten koskaan halunnut sitä julkaista. Mut nyt sain aikaiseksi kolme kolmesta metristä vohvelikangasta ja näistä tuli aivan ihania! Harsokangas oli aivan liian ohutta tähän hommaan, mutta tämä Nappinjan vohveli jämäkkää.  Muille ompelijoille huomauttaisin vain jättämään kunnolliset saumanvarat, sillä nuo lenkit tykkää muutoin jäädä hapsottamaan. 





Ohje on Suuri Käsityön 11-12/2017 isommalle ja pienemmät koot lehdestä 11-12/2006. Pienemmissä takeissa (86 & 98) on huput, isommassa vain kaulus. Muistaakseni pienimmän helmaa jouduin hieman lyhentämään, jotta kangas riitti, mutta muuten ovat ohjeen mukaan.

lauantai 16. helmikuuta 2019

Virkkuuvauvalle peitto

Näitä paloja on aina niin ihana tehdä. Liikutun, kun ajattelen, kuinka ihana porukka meillä on. Jokainen jaksaa edelleen lämmöllä väkertää ne muutamat tilkut ja näin ottaa osaa ystävän onneen.


Taas on yksi uusi esikoinen maailmassa. Vielä kerran onnea!

torstai 14. helmikuuta 2019

Tuntemattomille

Virkkuukerho keksi osallistua yhdessä hyväntekeväisyyteen. Mä sain tehdä perheelle vauvanpeiton ja junasukat. Peittoon käytin virkkuukerhon perhejuhlien tietovisalappusia alkuna ja kokeilin myös pitsiä tuohon reunaan neuloen. Junasukat on Taito Pohjanmaan ohjeella, mutta varsissa yksi mallikerta enemmän.



Tykkäsin niin neuloa nuo junasukat, että laitoin puikoille toiset. Mulla ei ole mitään tietoa, mihin nämä päätyivät. Ajatuksena ainakin oli viedä ne johonkin joululahjakeräykseen, mutta mielikuvaa sellaisesta ei ole. Toivottavasti jossakin jotakuta lämmittävät.