Naapurin kankaat muotoutuivat

Tällaisia kangaskasseja syntyi naapurin antamista kankaista. Olen niin hyvilläni, kun kangaspalat menivät kokonaisuudessaan noihin kasseihin, eikä mitään jäänyt yli (32 x 32cm). Noiden lisäksi hurautin kolme pöytäliinaa - myös naapurin lahjuksia. Niistä tuli aika pieniä (95 x 145 cm), mutta tässäkään hommassa kangasta ei jäänyt yli. Yksi pöytäliina on tuosta vaaleimmasta kankaasta, yksi sinisestä kukkakankaasta ja yksi palapelikankaasta. Ajattelin ottaa tuotokset mukaan kirpputorille, kun nyt ehdin tyhjentämään kaikki kaapit vanhasta tavarasta ja pääsen joku viikonloppu äidin kanssa myymään. Äiti tietää jonkun kirppiksen, jossa ei tarvitse paikasta maksaa mitään (mutta eipä ole pöytääkään).

Ei ole yhtä ilman toista

Eräänä päivänä herra Hanhi oli tapansa mukaan kävelyllä parvekkeella. Kuuma kesäinen päivä sai Hanhen janoamaan vilpoisaa istuskeluhetkeä orvokkien katveessa. Tullessaan kukkivien orvokkien luo herra Hanhi huomasi jotakin.

Hänen paikallaan istui joku. Herra Hanhen sydän alkoi pamppailla, sillä häntä miellyttivät tuntemattoman valkoinen, vienosti kaartuva niska ja terveesti pullottavat vahvat siivet. Herra Hanhi rykäisi kuuluvasti ilmoittaakseen läsnäolonsa. Hän halusi nähdä tuon ihanan olennon kasvotkin.

Olento kääntyi ympäri ja hymyili varovaisesti. Ilmestys oli herra Hanhen mielestä mitä ihanin! Voisiko tuon täydellisempää nokkaa olla päällä maan! (Herra Hanhi kiinnitti aina huomionsa toisten nokkiin, sillä hänen omansa oli erikoisella tavalla oikealta puolelta korkeammalla kuin vasemmalta). Ja nuo rusottavat posket, jotka siipien lisäksi huokuivat terveyttä ja voimaa. Suloiset olivat myös olennon utuiset silmät, jotka olivat tavallista suuremmat.

Herra Hanhi ei saanut sanaa suustaan, sillä hänen katseensa vaelteli pitkin tuota ihanaa neitiä. Niin sekaisin herra Hanhi oli, että ihasteli jopa neidin vaatetusta, vaikka ei miehenä siihen koskaan muutoin kiinnittänytkään huomiota. Tässä kohdin neiti kuitenkin alkoi jo ihmettelemään herran hiljaisuutta ja katseen suuntaa. Neiti yskähti, mikä herätti herra Hanhen takaisin tähän maailmaan.

-Haluaisitteko istua hetkeksi seuraani, herra...?
-Hanhi, herra Hanhi. Mielelläni. Teillä on ihastuttava leninki, neiti!
-Kiitoksia, mutta se on kyllä haalari.
-Ai.

Syntyi pitkä hiljaisuus. Keskustelun alkuun pääseminen tuntui olevan vaikeaa, mutta ilmassa kipinöi selvästi ihastumisen säihkeet. Puhuttiin säästä ja saunasta suomalaiseen tapaan - katkonaisesti ja pitkien taukojen kera. Vaivihkaa herra Hanhi sipaisi neidin kättä. Kohta jo suunniteltiinkin yhteistä viikkoa, sillä heti ensi hetkestä oli selvää, että jotakin suurempaa tässä on. Mitäpä sitä sitten aikailemaan.

Kuten ihmisille, on hanhillekin läheisyys tärkeää. Neiti oikein punastui herran kietoessa kädet hänen ympärilleen. Hieman hidas hän oli halaukseen vastaamaan, mutta nautti silti suuresti toisen huomionosoituksesta.

Kohta herra uskaltautui jo antamaan suukon ihastuksensa poskelle. Herra Hanhi pyrki parhaansa mukaan sanomaan jotain kaunista uudesta ystäväästään, mutta jäyhänä miehenä keksi vain lainata ystävänsä Akselin sanoja: "Sinulla on pirun nätit tallukkaat!". Neiti hymyili kysyvästi arvoitukselliselle kehulle ja painautui prinssinsä rintaa vasten. Tuuli piirsi molempien rajat henkäyksellään, ja aurinko tuikki orvokinlehvien lomasta lupaillen ihanaa yhteistä matkaa näille kahdelle.

Mistä on pienet pehmolelut tehty?

Mikä se on, jolla siivet on?

Mikä se on, jolla räpylät on?

Mikä se on, jolla nokka on?

Se on hanhi parvekkeella orvokkien katveessa!

Pienet hanhet on tehty vanusta ja kangastussista,
pellavakankaasta ja kangasväristä.
Niistä on pienet hanhet tehty.

Ohje on Tildan keväästä.

Nappeja

Nämä napit valmistuivat jo jokin aika sitten. Oransseista tuli hiuspompuloita ja vaaleanpunasävyiset kiinnittyivät prinsessalaukkuihin. Muitakin on tullut tehtailtua, mutta en ole kaikista viitsinyt kuvaa ottaa. Nappeilu on kyllä kivaa ja nopeaa askartelua.

Nappiaihiot tilasin täältä. Toimitus oli nopea, mutta mukana ei ole ohjetta ympyrän koolle. Itse kokeilin muutaman. Noin kolmen sentin napille (halkaisija) tarvitaan viiden sentin halkaisijalla ympyrä. Lisäksi leikkasin jäykkyyttä varten ympyrän sisään neliönpalasen. Ympyrä ja neliö harsinpistoilla yhteen, napin päälliosan päälle ja kiristys. Napinteko saattaa onnistua ilman harsimistakin, mutta näin on helpompi kohdistaa kuva. Päälliosa valkoiseen nappiaihioiden mukana tulevaan tulppaan, aliosa päälle ja painallus sinisellä muoviosalla. Paksut kankaat vaativat minulla ainakin koko painolla päälle astumisen. Muljahduksen tuntee kyllä. Magneetteja olen kiinnitellyt epoksilla, hiuslenkki menee napinlenkistä ohuena läpi. Pinnin kiinnittämistä nappiin en ole vielä keksinyt kestäväksi.

Nappien tekoa löytyy Villapata kiehuu -blogista kuvien kera (Napitus 13.1 / TSI-vinkit).

Nappivinkkejä (ynnä muuta) englanniksi löytyy askartelutarvikeliikkeen sivuilta (How to's).

Onni on... ihanat naapurit

Naapuri lähti kesälomille, ja minä sain kukkia, jotta eivät kokisi ennenaikaista kuolemaa. Raparpereista paistuu juuri piirakka uunissa, ja kankaitakin minulle lahjoitettiin! Ja kuka sanoo, että kaupungissa, kerrostaloissa ihmiset eivät edes tiedä seinän takana asuvien nimiä!

Kaikki alkoi siitä, kun kotoa muutettuani en tajunnut, että yhdelle litran pullataikina on aika paljon. Vanhasta tottumuksesta tuli monta pellillistä, ja jenkkikaapin pakastelokerokaan ei auttanut. Soitin reippaasti naapureiden ovikelloja. Toinen ovi avattiin, ja siitä lähtien olemme kierrättäneet lehdet, vaihtaneet lankoja, kankaita ja joululahjoja sekä puolittaneet herkkuja voileipäkakuista porkkanakakkuihin. Kun joskus muutan, tahdon naapurit mukaani.

Tyynyt Toiselle

Jotain piti Toiselle tehdä itse, kun hänellä oli syntymäpäivät. Vanha tyyny sai uuden koon ja päällyksen. Ihan on yksinkertaisesti 35 cm * 35 cm, ja vetoketju toisella puolella, että saa pyykkiinkin. Näitä syntyi kaksi.

Ensimmäinen kudontatyö

Viikonloppuna tosiaan paukuttelin ihka ensimmäisen kudontatyöni ja ihan itselleni. Unohdin tietenkin mitata pöydän, jolle liina oli tarkoitettu ja tämän vuoksi liinasta tuli vähän liian pieni. Onneksi on toinenkin taso, jolle sen voi mäjäyttää. Toinen syy lyhyyteen oli se, että kaupassa ostin jokaista kolmea väriä saman verran, vaikka takaraviossa jo silloin huusi ajatus, että kaikkia värejä en käytä yhtä paljon. En kuitenkaan osannut valita, mikä väri jää paitsioon ja mikä ei. Kudottaessa huomasin värien näyttävän tummemmilta kuin kiekolla, joten keskiruskea ei sitten saanut varauksetonta ihastusta.

Tästä lähdettiin:

Kuusi tuntia naapurin rouva jaksoi uutterasti opastaa äitiäni ja minua lointen laitossa. Ehkä ensi kerralla homma sujuu hieman nopeammin, vaikka leveys olisikin suurempi. Nyt lointa on 38 cm ja 20 m. Seuraavana päivänä paukuttelin viidessä tunnissa poppanan, jonka mitat ovat 38 cm * 70 cm (+ hapsut). Aika ylpeä olen melko suorista reunoista näin ensimmäiseksi.

Yläselkä tai hartiat eivät olleet kovin jumissa rupeaman jälkeen, mutta polveni olin jotenkin ihmeellisesti saanut mustelmille. Niisinnässä ja pirtaan laitossa kylkiluut kokivat kovia, kun roikuin rintapuun yli. Itse kutominen otti kaikkein eniten käsien kämmenenpuoleisiin lihaksiin. Ensi viikolla olen menossa torille ostamaan lisää poppanaa muihin töihin. Sitä ennen pitäisi keksiä, miten poppanasta saisi taiottua vähemmän mummomaisia käyttöesineitä. Liinat ovat ihan kivoja, mutta jotain muutakin pitäisi keksiä. Tyynyjä ajattelin myös koittaa, onko muita ideoita?

Leppiskortti

Kummille väsäsin synttärikortiksi leppäkertun lehdellä. Leppis on maalattu puunappiin, ja samanalainen löytyy edellisen postauksen henkarista. Pohjana on kuvissa jo toisen leppäkertun alla vilahdellut kangas, joka on suuresta huonekaluliikkeestä.

Kummitytölle kesämekko

Vaaleanpunaista kangasta jäi sen verran yli, että siitä syntyi helma kummitytön mekkoon. Yläosa on lakanakangasta, jonka joskus ostin istuintyynyjä varten. Jopa vinonauhat ovat jostain kaapin pohjukoilta. Olisin halunnut laittaa rusetin vinonauhalle, mutta kun nauhat olivat hieman eri erää, värieron olisi huomannut.

Takana on kiinnitys neppareilla, kun ompelukoneen napinläpitoiminto ei suostunut yhteistyöhön. Halkio jatkuu vähän pidemmällekin, jotta mekko on helppo saada ylle.

Viikonloppuna suuntaankin möksälle uusiin käsityöpuuhiin. Isä laittoi pystyyn vanhat kangaspuut, ja naapurin rouva lupasi opastaa niisien, kuteiden ja loimien kanssa.

Arpaonnea

Voitin ensimmäisen kerran blogiarvonnassa täällä. Leimakuvat miellyttivät kaikista eniten. Leimasimet ovat kovin tyyriitä, joten on kiva saada muutama erilainen kuva kortteja varten. Kiitoksia vielä paketista!