Mun pipot näyttää aina aluksi oudoilta... esimerkiksi lepakolta.

Yksittäisiä lankakeriä taas kaksi vähemmän! Vai kolmeko niitä oli? Mut kuitenkin!
Tällä kertaa ei ollut myttyä, vaan tein lepakoita,

mutta päätin sitten kuitenkin kuroa sieltä ja täältä, niin että tuloksena oli vauvan kypärämyssy.

Ohje on täältä.

Turkoosista (Gjestal Nagano) piti tulla vastasyntyneelle (taas näitä mun tarkkaan laskettuja projekteja), mutta tuli kuitenkin kaksivuotiaan malli. Onneksi virkkuukerhossa on noita pieniä päitä tasaisin välein. Tein sitten uudemman kerran (Drops Alpacasta) kaksinkertaisella langalla ja tuo myssy näyttääkin pienemmältä, vaikkei se ehkä ihan kuukauden ikäiselle sekään ole. Mutta talveksi toivottavasti kuitenkin. Tämä on tulossa opiskelukaverin vauvalle.

Kuinka paljon saa ostaa astioita?

Myönnän olevani aivan mahdoton kauniiden astioiden edessä (ja tämä tarkoittaa jotain vanhaa ja koukeroista tai 1960- ja 70-lukua). Haaveilen kahvikuppi-asetti -kokoelmasta, jossa jokainen kuppi olisi erilainen. Sellaisia siroja pieniä astioita, joihin ei mahdu desilitraa nestettä eikä sormi korvan läpi. Laittaisin ne riviin keittiöön avohyllylle. Onneksi muutama asia estää tämän tehokkaasti: ei ole avohyllyä keittiössä, kirpparilla kuppeja myydään harvoin yksittäin, kupeille ei kodissani olisi juuri käyttöä, inhoaisin pölyjen pyyhkimistä kupeista ja Toinen tuskin arvostaisi harrastustani. Mutta silti...

Sain juuri muutama kuukausi sitten heitettyä pois vanhan teekannuni käyttämättömänä. Kun näin tämän, mulla oli syy ostaa uusi, koska mun keittiössä ei teekannua tällä hetkellä ollut. Kannu on just mun värinen.

Ostin kuitenkin myös jotain, joka ei ollenkaan täsmää mun värimaailmaan. Sininen ei oikein missään muodossa tai esineessä ole koskaan napannut, mutta joskus teen poikkeuksia, kuten tässä kulhossa. Tai kai se on pienikokoinen syvä lautanen. Ja tää sininen on ihan ok, tulee mieleen taivas. Ehkä vaikuttaa myös se, että nuo siniset on käsin maalattu, niin ne on epätasaisen ihania.

Samalla kertaa kipon kanssa ostin myös Louhi-asetteja. Kupit oli joku jo vienyt kirpparilta erilleen, mutta mua ei ollenkaan haitannut, kun näistä tulee loistavia tuikku-alusia. Turkoosi on jo paljon enemmän mua.


Ja sitten vielä vanha löytö, sekin samalta valmistajalta kuin edellinen. Vanha, 70-luvun soikea Paratiisi-lautanen. Tämä ei ole yhtä hyvässä kunnossa kuin nuo Louhet, mutta en mä näitä sijoitusmielessä ostelekaan. Koska jotkut kuitenkin tekee niin, laitoin kuviin tekstin, jottei joku voi huutokaupoissa mun kuvilla huijata. Ja löysin muun muassa Arabian kuviot koottuna koristekirjastona.

Vielä kerran korviksia

Helmet on tällä kertaa vanhoja, ja sopivat yhteen siskolle menneen kaulakorun (ensimmäinen kuva) kanssa. Sinnehän nämäkin matkustivat jo.

Toiset korvakorut on itselle. Ihastuin kaupassa näihin onttoihin lasihelmiin, ja halusin ne heti korvakoruiksi. Eipä siinä sitten ollut kuin pujottamista ja taivuttelua. Ihanan helppoa!

Korvikset kaulakorun jämistä

Musta nämä ovat tosi herkulliset! Ostin ehkä vuosi sitten kaulakorun kirppikseltä. Se tuntui hieman pitkältä, joten lyhensin sitä, vaihdoin vaijeriin ja lukkoon. Siitä jäi ylimääräisiä palasia, jotka nyt pääsivät korviksiksi.

Uusi virkkuukirja ruotsiksi!

En yleensä tykkää mainostaa blogissani mitään, mutta olen jo pitkään seurannut Virkverket-blogia, jonka lähes jokainen postaus on kiinnostava. Bloggaaja on koonnut kirjan kaikista ihanista töistään, ja nyt osallistun tuon kirjan arvontaan kirjoittamalla siitä blogissani.

Korutehdas käynnissä

Erehdyin taas käymään korutarvikkeita myyvässä kaupassa, enkä pääse sieltä koskaan pois ostamatta jotain muuta, kuin mitä ostoslistassa oli. Ensimmäisenä nyt kuitenkin esittelyssä ne korut, joita varten kauppaan uskaltauduin.

Polttareissa kaverille tehtiin yksi kaulakoru, jossa on jokaiselta jokin pieni hely. Itse yhdistän polttarisankarin aina vihreään ja isoihin koruihin. Siksi siis vain vihreä, rehevä riipus. Toiseksi piti hankkia jokin valokuva tai muu muisto, mutta kun minulla ei sellaista ollut, niin tein kaulakorun kaveriksi korvarenkaat.

Minituotantoa jälleen

Ihan oma malli ja jämäkeriä seiskaveikkaa. Napitkin on kirpparilta. En kyllä yhtään tiedä, istuvatko, mutta kai ainakin sellaisen ihan pienen päälle jotenkin. Kahdet napinreiät laitoin, mutta kireämmällä voivat olla pienellekin kireät. No, testataan. Tai siis pyydetään testausta,

sillä nämä haalarit ovat opiskelukaverin vauvalle:

Etuajassa

Tällä kertaa en ole tehnyt joulukortteja kesäkuussa, mutta kummitytön synttärilahjan heinäkuussa. Tässä bloggaamisessa en sitten kuitenkaan ole kovin nopea... Käynnissä on ankara lankalaatikon tyhjennys, mutta jotkin langat vain tuntuvat olevan hyvin riittoisia. Tuhonnassa tällä kertaa oli JärboGarnin Tropik (23 & 30 / 10 cm, 50 g = 123 m, 1/2 bambua - 1/4 puuvillaa - 1/4 akryylia), ja ajattelin, että kyllä viisi lankakerää saa nelivuotiaan tunikaan kulumaan, kun kerran ohjekin niin sanoo.

Päädyin kuitenkin vähentämään silmukoita, vaikka niitä piti olla enemmän, ja jotenkin meni vain 150 grammaa tähän (ohjeen mukaan pienimpäänkin kokoon olisi mennyt 250 g). Mä en ihan taida osata muuntaa noita lankoja. Yhtä kaikki ohje on Suuresta Käsityölehdestä 2/2010. Ja vähän yli metrin mittaiselle. Tarvitsin taas yhden pitsiliivin väkräämisen väliin aivotonta aina oikeaa. Malli oli tosi helppo.

Etutaskun jätin pois mallista, mutta kukkia tein kaksi. Käytin vanhaa kukan ohjetta (Myhrer & Bradal: Virkkaus. Vanha konsti, uudet mallit), vaikka mallin mukanakin oli joku ohje. En vain jaksanut uutta opetella. Päälle mahtui hyvin, mutta oli ihan oikea ratkaisu antaa tunika nyt, sillä liian iso se ei ollut, eikä lankakaan ole järin lämmittävää. Mutta mitäköhän niistä kahdelle jäljelle jääneestä kerästä tekiskään?

Nimiäisasu

Olen tehnyt virkkuukerhon pienille jäsenille jokaiselle jotakin syntymälahjaksi. Uusimman tulokkaan äiti sai paljon kierrätettyä vaatetta, joten kysyin alkukeväästä, onko nimiäismekko jo valmiina. Tulevalla äidillä oli silloin varastossa kirpparilta ostettu asu, mutta se ei oikein miellyttänyt silmää:

Yhdessä suunniteltiin sitten jotain muuta: pitsiä ja vanhaa roosaa. Mekkoa oli kiva tehdä, kun äidin vaatimukset eivät olleet mahdottoman kovat. Näytin kirjasta esimerkkipätkää mekkoon tulevasta pitsistä,

enkä tajunnut selittää, että pitsi jatkuisi nauhana ympäri. Äiti vain myötäili, että "joo, tulisko tää sitten siihen pitsinauhan päälle eteen, keskelle?". Kun tajusin, miten hän oli tajunnut selitykseni, melkein yökkäilin ideasta. Äitikin oli silmin nähden helpottunut, kun huomasi, etten sentään sellaista sekasotkua ollut suunnitellut.

Pitsi on Müllerien kirjasta Isoäidin pitsejä (Otava 1989; malli 93). Alkuun oli vaikeuksia lukea ohjetta, mutta onneksi Toinen kaikella virkkuuohjeenlukutaidollaan (ei siis koskaan vilkaissutkaan virkkuukuvioita) tulkkasi minulle virheellisesti koodatun kohdan. Lankana käytin pikkuserkun äidiltä saamaani lankaa, jota 20 g mahtui 251 metriä (nro 13?). Koukku oli varmaankin 1,25.

Kädensuihin (15 cm * 2) ja helmaan (150 cm) sovelsin kuviota niin, että näkyviin jäi vain puolet ohjeesta. Toisessa reunassa oli siis vain pylväitä ja ketjusilmukoita. Koko lankakerä riitti näihin ja 50-senttiseen molemminpuoleiseen pitsiin oikein hyvin.

Pitsit ompelin kiinni käsin, jotta ompelukone ei tekisi ikävää jälkeä. Rinnalla oleva pitsi on kiinnitetty nauhan molemmin puolin ja yläpuolelta myös reunaa pitkin. Alapuolelta jätin ulokkeet irti, kun ne pysyvät oikeassa suunnassa noinkin. Rypytykseen olisi ollut vaikea muutenkin löytää hyvää paikkaa. Takasaumakaan ei tuottanut tämän pitsin kanssa ongelmia, vaan nappi kiinnittää nyt sekä kankaan että pitsin toisiinsa.

Napin saa vielä piiloon rusetilla. Tietty rusetin voi laittaa eteenkin, jos jaksaa vauvan taiteilla ahtaammasta kolosta. Nauhan voi siis myös vaihtaa, kun siihen tarvetta ilmenee. Ja sillä voi vähän muokata kastemekon kokoakin.

Onnea vielä nimen saaneelle ja koko perheelle!

Ihan kuin tää kesä ei ois ollut tarpeeksi kuuma

Tää neulomus on ollut melkein valmiina jo muutaman vuoden, mutta en oo saanut viimeisteltyä eli ommeltua kahta saumaa sisäfleeceen.

Malli on omasta päästä, samoin kuviot (niitä saa ihan vapaasti kopioida). Piposta tuli taas ihan liian pieni, joten tää lähtee heti kiertoon. Sisämyssyksi laitoin fleeceä, jottei tuulisi läpi. Ainakin opin sen, että tuo sisämyssy pitäis olla vähän pienempi tällaiseen pipoon, jottei korvaläpät lerpattais ihan joka suuntaan.