Mikä ero: pakkopaita ja kapalo?

Mä en jotenkin usko lapsen rajoittamattomuuteen,toisin kuin se Vanishin täti. Meillä oli jonkin aikaa sellainen peukunsyöntiongelma, että saksin lapselle unipuvun, jossa kyseinen toiminta on mahdotonta. Pituuden katsoin jostain potkarista ja hihojen sijaan tein sivuille tilaa käsille.

Puvussa on edessä vetskari ja kaksinkertainen yläosa, jotta venyvä kangas ei niin helposti antaisi perille suuhun etsiytyville sormille. Terät on. Poika vain hymyili, kun kuvaa varten laitoin sen tuohon pakkopaitaan - ei ollut moksiskaan.

Muutenhan tämä oli ihan loistava keksintö, mutta arvatkaapas, loppuiko se peukunsyönti itsestään, ennen kuin sain tämän valmiiksi? Ja kasvoihan tuo poika pituuttakin niin, ettei tämäkään ei mahdu enää päälle. Yrittääkö maailma kommentoida jotenkin mun kasvatusmetodeja?

Koska mä ehdin.

Tällaisia on ollut blogissa jo aiemminkin, mutta hävitin oman mustani, joten tein nyt uuden. Samalla tein uuden vaaleankin, kun edellisen nakkasin juhlista tultuani pesukoneeseen,  ja jonnekinhan se liivate sitten katosi... Vaaleasta puuttuu enää muutama sulan liimaaminen, mutta voi kun se voi olla vaikeaa!

EDIT:
Sulan liimaamiset sain aikaan elokuun lopulla! Jipii! Joutuuhan sitä liimapyssyn lämpenemistä ihan odottelemaan, mutta tässä tulos:

Ilmaista kartonkia > juhlat > viirinauhaa

Erään rihkamakoruliikkeen ovensuussa oli ilmaisia askartelukartonkeja - mitä ilmeisimmin somistukseen joskus käytettyjä. Minähän hamstraamaan ja samalla itseni kanssa neuvottelemaan, miksi hamstraan. Tein yhdestä erästä viirinauhan juhlia varten edellisenä iltana.  Käytin onnistuneesti lähes kaiken sinisen kartongin, vaikka se teettikin lisätyötä. Varastoista meni satiininauhaa parikymmentä metriä yhteensä, mutta silti se ei tunnu koskaan loppuvan. Siitä riittää kyllä muutamiin joulukorttiaskarteluihin tai muihin.

Taitoin kartongin kahtia ja leikkasin tasakylkisiä kolmioita, joiden kolmas sivu oli siis taitos (siis salmiakkia). Näin ollen saatoin ommella vain tasakyljet yhteen ja nauhaa hieman siihen väliin. Kartongin muodon vuoksi kaikkea ei kuitenkaan voinut näin tehdä, vaan käteen jäi paljon tasakylkisiä kolmioita, joiden saaminen nauhaksi vaati myös suoran ompeleen yläreunasta ja paljon trimmaamista, jotta pohjapuoli ei olisi näkynyt. Suht nopeasti tällaiset kuitenkin syntyivät, eikä ompelukone mitenkään nikotellut. 

Toinen nauha oli kahdeksisen metriä ja kolmiot siinä 15 cm korkeita. Toinen nauha oli seitsemisen ja kolmiot hieman pienempiä, 13 cm korkeita. Molempien kolmioiden yläreuna on noin 10 cm pitkä ja jokaisen kolmion välissä se sama 10 cm (eli siis sopiva mitta ompelukoneen neulan ja reunan välillä). Yhteensä isompia kolmioita oli siis noin 40 ja pienempiä 35.

Vauvalahja vol. 4: se pyydetty (lahja isälle)

Tässä vihdoin kaverin toiveiden mukainen asuste uudelle tulokkaalle (ja näillä näkymin viimeinen pakettiin laitettava, jos ei mahdollisesti ajoissa valmistuvaa hiuspantaa lasketa): edestä avattava, koko 56 ja nauhat.

Kaava on OB:n Peppermint-body (täällä tarkemmin) pidennetyillä hihoilla ja takalerpakkeella. Näillä sain tuon mahtumaan meidänkin 68-senttisiä käyttävälle Pojalle, joskin täytyy myöntää, että OB:n kaava oli mielestäni hieman reilu muokkaamattomana 56-senttisellekin.

Takalerpakkeeseen tein siis kaksi neppirivistöä, joista toisen varustin ripsinauhalla. Ripsinauhaa ovat myös solmittavat nauhat. Ne ompelin ronskisti kiinni kankaaseen ilman kummempia kovikkeita niisäs kohdin, joissa kiinnittäminen resoriin ei käynyt. Kivahan tuo on, ettei sivusaumoja mallissa ole, mutta omat haasteensa se näin aiheuttaa...

Kangas on Myllymuksuilta (60 cm riittää varmasti) ja aika pitkälti nyt tuhottu tähän ja kietaisumekkoon. Resoria tarvittiin alle 20 cm.

Vauvalahja vol. 3 (jotain vauvallekin)

Meidän Poika on tykännyt paljon kankaista ja tämänmuotoisesta pehmokirjasta. 

Kuusikulmioita on kymmestä eri kankaasta. Lisäksi on kantti- ja koristenauhaa, kinkunpaistopussia sekä huopakoviketta. Joustavat kankaat keskellä silitin kovikekankaalla hieman jämäkämmiksi. Kinkunpaistopussin jaoin yhden kuusikulmion sisään ompeleilla (pussia, ompeletta, pussia, ompeletta...). Josko se olisi hieman tukehtumisvaarattomampi.

Kuusikulmion sivu on 10 cm ja läpimitta sivusta sivuun on 16 cm. Ompelin ensin molempien puolien osat muodostelmaan ja sen jälkeen ylä- ja alapuolen yhtä sivua lukuunottamatta ympäri kiinni. Käänsin koko työn, silitin ja ompelin päältä palat kankaiden vaihtumiskohdista kiinni (viimeisen kohdalla myös kääntöaukon).

Vauvalahja vol. 2: imetysliina (jotain äidille)

Mä en ole itse jaksanut tällaisen kanssa vielä sählätä, mutta kuvittelen, että tämän liinan vastaanottaja voi olla ihan iloinen tästä näkösuojasta. Vauvakin saa vähän rauhaa ruokailuhetkeen julkisilla paikoilla.

Ideana on siis suorakaiteen muotoinen puuvillakankaan pala (70 x 90 cm), jonka yläreunaan on ommeltu 50 cm:n pituinen kovike ja kaulanauha (4 x 10 ja 40 cm). Nauhaan laitoin säätövaraa nepeillä. Lisäksi pussukka kuljetukseen.

Liinan yläreunaan laitoin myös pari senttiä leveät nepeillä varustetut kangaskaistaleet, jotta liinan käyttötarkoituksen voi laajentaa unisuojaksi ainakin turvakaukaloon. Tuo kaulahihna ei oikein pitänyt paikallaan. Nepit mahdollistavat taas säätämisen  kantokahvan mukaan tai vaikka ilma-aukkoa varten.

Kankaan ostin kirpputorilta, mutta olen nähnyt sitä aiemmin EK:n palalaarissa. Äiti sai useamman joukosta valita tämän - vaihteeksi jotain muuta kuin vaaleanpunaista.

Vauvalahja vol. 1 (otetaan kantaa)

Kysyin kaverilta tekstarilla, mitä toivovat vauvalle tuliaisiksi. Tiesin, että heillä on vaatteita tarpeeksi, mutta täsmävaatteiden teon (koko, malli jne.) ajattelin olevan siitä huolimatta sallittua. Vastauksessa kesti ymmärrettävästi hetki, mutta mun hermot eivät. Aloitin siis tunikan ja housujen yhdistelmällä.

Halusin kokeilla tunikamekkoa ja piilohihoja tai miksi noita nyt kutsuu. Käsivaralla leikkasin ehkä hieman liian kapean mekon. Hihat kiinnitin resoreihin ja resorit mekkoon (kuva yllä). Sitten käänsin resorit kaksinkerroin ja ompelin päältä, jotta näyttäisi siltä, että raitakangas olisi erillinen vaatekappale. (alin kuva). Molemmilla olilla on nepparit helpottamassa pukemista, mutta aikamoinen kiemurtelu pienemmälläkin ihmisellä tämän päällesaamiseksi tarvitsee varmaankin suorittaa.

Kaveriksi tein puolipotkarit. Kuvan ottamisen jälkeen tuskastuin tuohon liian matalaan vyötäröön ja tein tuplapituisen resorin.  Raitakangas on ostettu joskus muinoin EK:sta ja sienikangas jokin aika sitten Sampsukasta (Tattivelour).

Tässä Poika poseeraa hieman pienessä mekkosessa.

Nyt tuulet nuo viestin jo toivat... (onneksi tämä meriteema loppuu, koska en tiedä montakaan iloista merimieslaulua)

Äiti sai taas neulotun haalarin Pojalleen valmiiksi. Siitä tuli vain hieman iso - todennäköisesti saan käyttää haalaria vielä kahtena seuraavanakin kesänä. Tuo ei maailman mainioimmalta mitoituksen vuoksi näytä, mutta täytyy sanoa, että kyllä haalarista hauska tuli! Takanakin on oikeaoppinen suorakaiteenmuotoinen kaulus.

Ohje: Moda 4/2012
Langat: Bommix Bamboo, 50 g = 150 m, 22 s / 10 cm
Menekki: muistaakseni 5 + 1 kerää (50 g) yli puolivuotiaan kokoon (toiseksi pienin)
Puikot: kolmosen

Tossut valmistuivat sitten nopeammin. Ne tehtiin pohjan keskeltä varpaiden kautta varteen. Alkuun luotu silmukkarivistö siis taitetaan vastakkain ja ommellaan kiinni. Väritys on hieman erilainen kuin ohjeessa, kun alkoi sininen lanka loppua kesken.

Meripoika peloton maailman valloittaapi...

Merimiesteemalla mennään edelleen. Poika sai pintaa nuolevan haalarin itselleen. Nepit laitoin taakse antamaan haastetta pukemiseen. Tämä on EK:n kangasta pakalta (jotain synteettistä sekoitusta) ja ohje on ÄP:n yökkäristä piirretty.

Jotenkin tästäkin tulee pappa mieleen...

Kovin piukka on, mutta tarkoitukseensa juuri nyt sopiva. Seuraavassa sitten siitä tarkoituksesta lisää. 

Hyvää juhannusta!

Kesämökkituliainen

Kolvi ja päre, pora ja nyöriä sekä Hätäkeskuslaitoksen sivut. 

Nyt pitäisi avun päästä perille hätätapauksessa - ellei päre pala.