Bolero

Ajattelin, että nopsasti neulon itselleni boleron; ohje lupasi suoraa kaistaletta ja yksinkertaista kuviota, mutta aika pitkän aikaa väänsin tätä. Vaikka lanka täsmäsikin ohjeen lankaan melko mukavasti, sain aivan eri levyistä neuletta, kuin piti saada. Sitten täytyi alkaa miettiä lisäyksiä, koska en millään ikinä jaksa purkaa tai tehdä mallitilkkua. Loppujen lopuksi lisäykset osoittatui ihan kivoiksi tuohon etuyläreunoihin.

Toi karhunvatukkaneule ei myöskään ollut nopeinta tehdä, koska oikeaa ei juuri ollut, ja neule vetää itseään vähän kasaan noiden nypyloiden takia, joten tuntui, että sai tehdä kahden pituuden verran. Mutta kaunista se on ja sopii oikein hyvin tuohon alpakkalankaan, jota käytin. Pehmoinen ja tosi lämmin.


Lanka: Indiecita-baby alpakkaa (50 g = 113 m)
Menekki: 450 g
Pyöröpuikot: kolme

Malli: Moda 6/2011 muokattuna.

Pitsinen kirjanmerkki

Tällaiset nypläystyöt ovat kivoja; suhteellisen nopeasti ja helposti valmista, ei liikaa nypylöitä ja päättely minimiin.

Pitsinen kirjanmerkki lähti sukulaistädille, joka hoiti mulle nypläystyynyn ja tarvikkeita. Nyt on velvollisuudet hoidettu nypläyksen saralla ja voin keskittyä joululahjoihin. Yhden sainkin jo valmiiksi, mutta saatte odottaa hieman, ennen kuin sen paljastan.


Tämä työ aloitettiin solmulla ja lopetettiin solmuun. Välissä on 14 parilla tehtyjä hämähäkkejä (keskellä) ja liinalyöntejä (kankaankudontamainen osio). Toki sinne tänne tuli joitakin kokolyöntejäkin.

Lankana oli Pella 3/70. Ohje on Atelier MB:n, mutta valitettavasti en osaa antaa tarkempia tietoja.Ohjeesta pudotin pois kuudesta osiosta kaksi, koska mielestäni kirjanmerkistä olisi tullut liian pitkä. Samaten osioiden väliin oli ohjeessa merkitty ulkonevat väkäset. Kuvassa ne näyttivät minusta ylimääräiseltä, mutta omani näyttää toisaalta ehkä vähän tyhjältä.

Kypärämyssy

Eräs maailmaantulija sai harmaasinipunaisen pipon. Käy siis tytölle ja pojalle, vaikka sukupuolen tiesinkin aloittaessani.

Lankoina joitakin vanhoja, aika ohuita. Puikot kolmosen. Punainen on ainakin alpakkaa. Neuloin kaksinkertaisena kaikki. Ohje on vanha tuttu.

Lamppu

Edelliseen asuntoon oli edellinen asukas jättänyt keittiöön aivan ihanan lampun, jossa oli ihana kuplapohja (vrt. Ultima Thule -lasit) ja kirkkaanvioletit ja -oranssit keittiön purkit rivissä kankaassa. Värit eivät sopineet uuteen asuntoon (ks. keittiöremontti), joten hankimme lamppumuovia täältä ja Amy Butler -askartelukangasta täältä.

Vanhasta lampusta jäi siis jäljelle muovikupu ja pyöreät metallivanteet. Uusi lamppusysteemikin hommattiin. Lamppumuovista leikkasin suorakaiteen ja tarrapuolelle liimasin kankaan kiinni. Lieriöksi kiinnitin ihan ompelukoneella, minkä seurauksena neula oli aivan tarrastahmassa. Vanteet ompelin käsin kiinni vinonauhan sisään. Ala- ja yläkupu roikkuvat vanteen varassa, joten kummempia kiinnistysmekanismeja ei tarvittu.

Vielä on jäljellä proppaaminen, jotta lamppu saadaan pöydän päälle.

Villaa ja kukkanen

Toisen toiselle mummille tein toivotun kukan. Tällaisen hän sai jo viime vuonna, mutta nyt toivevärinä oli vihreä. Ehdoksi asetin, että kukan täytyy tulla johonkin käyttöön - nyt se on seinällä koristeena.

Toinen lahja valmistui sekin myöhässä. Jouduin purkamaan hartiahuivin kaksi kertaa, mutta kolmannella syntyi valmista. Mummi on villapeittoamme ihaillut muutaman kerran luonamme käydessään, joten tein samanlaisen, mutta puolet kapeampana. Mitat ovat 60 * 146. Langat ovat Maijaa, aloitussilmukoita on 113. Muuten tiedot täältä.

Pitsiliina 2

Kaikkien aikojen toinen pitsiliinani on valmiina. Tämän sai Toisen toinen mummi. Lankana on taas Pellaa 3/70, ja malli on jostakin harjoituspitsimalli. Kotiteollisuuden keskusliiton Nypläyksen oppassa (1983) on samanmoinen koodilla 14a. Mulla on vain tuota perusruudukkoa kai kahden parin verran enemmän. Muistaakseni tein 13 parilla.

Ei tästä kovin suuri tullut, mutta sopiva jonkin pienen ruukun alle.

Mallissa on myös mun ensimmäiset harjoitellyt spindelit eli hämähäkit. Ihan ne ei vielä ole täydellisen muotoisia, mutta joku yksittäinen onnistui erittäinkin hyvin.

Joulusydämiä

Jouluviikolla äiti kävi kylässä ja ihasteli kauan sitten askartelemaani joulukoristetta. Kipaisin seuraavana päivänä kauppaan ostamaan nauhaa (täältä) ja paksua huopaa (täältä). Leikkelin viitisenkymmentä erikokoista sydäntä kolmesta A4-kokoisesta huopapalasta.

Hopeiset pallurat tein Pebeo-väreillä, joita on aikaisemmin saanut ainakin täältä ja täältä. Kuumaliimalla sydämet sai helposti kiinni nauhoihin.

Lopuksi vielä kiinnitin nauhat kuumaliimalla johonkin varastosta löytyneeseen puurimaan, jonka maalasin jollakin varastosta löytyneellä valkoisella maalilla.

Risuja

Äiti alun perin keksi spreijata kultamaalilla kuivatettuja kurjenmiekan kotia. Mulla on ollut näitä vaasissa jo vuosia, mutta jotenkin ne ohimennessä tuppaavat harventumaan. Sain kunnon satsin tuliaisina mökiltä, joten näistä riitti joulunpyhinä muillekin jakaa.

Kannattaa kerätä kodat ennen kuin ne alkavat siemeniään syöksemään, sillä meidän olohuoneen lattialla oli pari sataa pientä siementä käsittelyn jälkeen. Marakassi-efekti jää myös ikävästi puuttumaan, jos siemenet ehtivät lähteä teilleen.

Sain myös toisenlaisia heiniä kotiin toisenlaiseen purkkiin.

Joulukortti

Joulukortti oli tänä vuonna sininen. Kartongista leikkelin korttipohjat ja painelin leimasimella enkelit. Kuumaliimalla nauhaa kiinni ja rusetille sekä dymolla teksti. Sisäpuolelle liimasin myös paperin, jottei nauhan päät jää rumasti esiin.

Joulukuusen alle piti kiireesti hankkia joku liina, kun sellaista ei aiemmilta vuosilta ollut. Kangasvarastoilta löytyi Tampellan kirpparilta hankkimaani kangasta. jota käytin myös joululahjoihin.


Joulukuusi viskattiin remontin tieltä menemään, joten otin sen talteen tänne vielä hetkeksi. Aion ensi vuodeksi leikellä liinan alle vielä liukuestettä pöytäliinojen alle tarkoitettavasta huovasta (täältä), jossa toinen puoli on siis muovia. Tuo kangas on niin ohut, että siihen tarvitaan jämäkämpi alle. Päällikankaan voi sitten vain vaihtaa asettelemalla, jos kullan kimallus ei enää miellytäkään.

Viinikirja ystävälle

Viininmaistelukirjan tekemiseen meni odotettua kauemmin aikaa, ja ystävä sai lahjansa vasta juuri ennen uutta vuotta. Skräppäsin tyhjään albumiin kuvia ja paperia täytettäväksi. Kylkiäisenä meni tietenkin myös viinipullo.

Seuraavaksi kuvakimara osasta sivuja. Kaikki aukeamat olivat erilaisia, mutta sivuja yhdistää värimaailma ja skräppäyskuvat.

Kuten kuvista näkyy, toisella sivulla on esimerkiksi kuva, valokuva tai paikka illan menulle, vieraskirjalle, allekirjoituksille ja adjektiiviympyröinnille. Lopussa on tietenkin viinisanasto, joka löytyy täältä.