Prinsessoille

Hääpuvun jämistä sain aikaa kolme tutua. Yhden kummitytölle, yhden kaverin vastasyntyneelle ja yhden meille. Kankaina siis tylliä morsiuspukuompelimosta (edelleen varoitan, ettei mitä tahansa tylliä kannata käyttää, jos vaatetta haluaa pestä), satiinia alle ja pitsinpaloja päälle. Kuminauha vyötärölle ja avot!

 

 

 

Nää on itse asiassa tosi hauskoja tehdä, kun satiiniin ompelee rullapäärmeen ja pitsejä kiinnittelee päällimmäiseen kelloon suoralla ompeleella. Kuminauha jää kaksinkertaisen satiini-tylli-renkaan sisälle, ja pussitukseen ompelu tekee jäljestä siistiä. Hame on siis myös sisältä katseenkestävä. 

 

Pienin hame pääsi nimiäisjuhlissa käyttöön eli oli tarpeeksi tykätty, vaikkei ollutkaan mikään tilaus. Ja lopuksi vielä yksi hameista mallin päällä kumisaappailla asustettuna!

Juhlanauhaa

Järjestelen säännöllisesti kaappeja, jos niihin sattuisi sillä tavalla tulemaan lisää tilaa. Yleensä järjestely saa kimmokkeen hieman reippaamanlaisesta ostosreissusta. Nahkapaperi rullalla ei taipunut kauniisti haalimiini laatikoihin, joten pistelin pyörylöiksi leikkurilla ja suoralla ompeleella yhteen. Milloin on juhlat?

 

Tein tilaa myös kaupan valmiista joulukorteista. Ehkä niitä oli vielä liian vähän harmoniseen ketjuun, mutta sai nyt kelvata näin.

 

Lasten pikkuserkulle

Ostin kankaat ja leikkasinkin vissiin jo kolmisen vuotta sitten, mutta tämä haalari ei koskaan valmistunut omalle lapselle. Onneksi noita pieniä tulee aina jostain lisää. =) Tällä kertaa lasten pikkuserkku sai syntymälahjaksi tällaisen pukimen. Oli ilmeisesti mieluinen, kun tätä kiiteltiin muulloinkin kuin vain saantihetkellä. 

Kaavana on OB:n (6/2014) Chilly Season koossa 74. Neulekangas on EK:sta, mutta tuota kettukankaan alkuperää en muista. Jostain kotimaisesta verkkokaupasta se lienee.

Runkopatjalle päällinen

Ikean vahvasta puuvillasta (Sofia) ompelin runkopatjalle mielikuvituksettoman päällisen. Mutta on se näin nätimpi kuin ilman. Vielä ei ole vaadittu lapselta petaamista, niin onpahan nyt edes jonkinnäköinen helmalakana. Vielä ei äiti osaa ajatella loppuun asti näitä päällystämisiä, vaikka monta on jo tehnyt. Ehkä sitten ensi kerralla teen yhtä kireän, mutta ennemminkin alaspäin kapenevan, jotta pysyy paikallaan eikä lerpata.

Puoli vuotta kirittävää

Voi että, kun jonossa olisi vaikka kuinka monta työtä esiteltäväksi, mutta kun aika ei riitä. Tuntuu, että tänne saattamiseen menee saman verran aikaa kuin itse työn tekemiseen. Toisaalta aikaansaannoksista voi nauttia pidempään, kun hetkeksi pysähtyy niiden äärelle. Ei sitä arjessa tule ihasteltua lapsen paitaa, vaan toteaa, että kengät jalkaan, nyt mennään!

 

Joululahjaksi siskolle tein villasukat pyynnöstä. Ja siis toinen ehti jouluksi, toinen välipäivinä. Ja ilmeisesti tein toisetkin sukat jollekulle toiselle. Ei mitään muistikuvaa, mutta käsittelemättömien kansiosta löytyivät. Lankana vissiin Nallea, ja siinä tapauksessa kolmosen puikot.

Pieleen mennyt harhautus

Vastoin kaikkia nykyohjeistuksia tämän päivän vanhemmalle yritin päästä helpolla ja tehdä lapsille majan, ettei koko ajan tarvitsisi olla pesemässä jotain riepua tai petivaatetta. En onnistunut. Lapset kyllä tykkäävät majastaan yhtenä kodin paikoista, mutta harva se päivä sohvatyynyt myllätään ympäri olohuoneessa erillisestä piilopaikasta huolimatta.

Kankaana on Ikean Lisel. Menekkiä en oikein muista, kun tästäkin projektista on jo jonkin verran aikaa ja lappu hukkunut. Maja on rakennettu Ikean Melltorp-pöydän päälle, jonka mitat ovat aika lailla 75 * 75 * 75. Näin ollen voisi kuvitella, että oon ottanut kangasta 3,5 metriä. Saumanvaroja en juurikaan varannut, koska halusin majasta tiukasti pöytään istuvan. Lapsi toivoi postilaatikkoa, jonka toteutin tähtikurkistusaukolla. Majan sisällä on irtotyyny eli äitiyspakkauksen patja päällystettynä vanhalla päiväpeitteellä.

Oveen halusin ison ikkunan, jotta majaan tulisi valoa, eikä pimeässä olisi pelottavaa olla. Leikkasin aukon, huolittelin saumurilla reunat ja käänsin sauman verran nurjalle samalla, kun kiinnitin kristallimuovin. Ympäri ompelemisen jälkeen leikkasin ylimääräiset muovit pois. 

Lasten mielestä iso ikkuna oli varmaankin vikatikki, sillä suurinta hupia on mennä taskulamppujen kanssa majaan. Oli muuten vaikea löytää taskulamppuja, joissa patterit ovat ruuvin takana, joten toinen lapsista sai joululahjaksi pyörän lampun, kun se oli pyöräilykäytössä vähän tehoton. 

Tein myös tuollaiset ovenpidikkeet (9 * 15 cm palat taitettuina), mutta ei niissä vieläkään ole suunniteltuja tarranauhoja. Ei ole käyttöä haitannut. Oven tein mahdollisimman leveäksi, jotta pöytää voi käyttää ihan pöytänäkin ottamatta majaa pois. Ratkaisu on toiminut erinomaisesti. Ovi on kaksi senttiä päällekkäin sivupaneelin kanssa. Ovesta olisi voinut tehdä leveämmänkin, sillä sivupaneelit hieman vetävät pöydän päällä. Vaihtuupahan ilma.


Majan juju on sivuikkuna, jonka muodon vanhempi lapsista sai päättää. Sen verran iso (kaavoihin kangistunut) hän jo on, että toivoi pyöreää, kun kysyin muotoa. Varmaan ihmetteli, että miksi häneltä kysytään, että haluaako pyöreän vai suorakaiteen. Selvensin, että nyt voi toivoa vaikka junaa. No juna sitten!

Kristallimuovia sivuseinän päälle, ja leivinpaperi kristallimuovin päälle. Alikeompeluna nurjalta melko tiheällä (pituus 06, leveys 1,5), mutta ei muovia leikkaavalla siksakilla ja ratkoen leivinpaperi pois. Oikealta puolelta saksilla kuvio esiin ja sen jälkeen pinseteillä viimeiset siistimiset. 

Pimennysverhoista kalansaaliiksi

Viime keväänä tuli ajankohtaiseksi pimentää makuuhuoneita, jotta aamulla saattoi nukkua hieman pidempään. Lyhensin Ikean (muistaakseni nämä) verhovuoria, ja pyörittelin hetken mielessäni palasten käyttötarkoitusta. Kokeilin muutamaa leikkikalaa, ja näissä kerrankin visio jäi kirkkaasti jälkeen toteutuksesta. 

Leikkelin pulleampia ja pitkulaisempia kaloja, jotka jäivät pyrstönsä päästä auki. Tiukkoihin käännöksiin leikkasin vekit. Käänsin kalat (tilaa kannattaa jättää tarpeeksi kapeimpaankin kohtaan) ja ompelin pyrstön kiinni edestakaisin kuvan mukaisesti. Valitsin koristeompeleeksi piparkakkureunan ja linjaa ohjasin hieman kaarevaksi. Silmätkin tein pisteiksi hyvin tiheällä siksakilla lähes paikallaan.

Nyt ois sitten enää 1031 kalaa jäljellä, jos verhojen lyhennykset aikoo näihin käyttää... Ei.

Piparinleipojaisten yhteydessä päiväkodista pyydettiin laittamaan lapsen mukaan essu. Mulle on kauhean työlästä tällaisia muistaa, joten kulutin yhden lauantaipäivän ommellen muutaman siinä toivossa, että ensi vuonna pääsen pälkähästä. Ja ehkä muutama muukin vanhempi. Henkilökunta tuntui olevan erityisen mielissään tällaisesta joululahjasta. Essuja taisi tulla viitisentoista.

Ruosteinen oranssi ja kukkakangas ovat Kangaskapinalta. Keltainen essukangas taitaa olla EK:n palalaarista vuosia sitten ja lahjapussikangas kirppikseltä. Malli on oma. Googlettelin alustavat mitat verkosta ja sitten suunnittelin kangashävikkiä vältellen leveydet ja pituudet.

Ompelin mä samalla yhdet kotiinkin, mutta taisi pienempi jäädä sinne päiväkotiin sekin.

Päiväkotiryhmän muistaminen aikuisille

Nämä tehtiin joulukuussa 2019 päiväkotiryhmän yhteisissä pikkujouluissa muistamisena päiväkodin aikuisille. Kuvan kangaskassi on peruskauppakassia pienempi. Sormien sijaan kehotan painamaan reilusti kämmenlehtiä, niin puusta saa hieman vehreämmän.

Väreinä on Emon kupari ja tummansininen, hieman hipaistiin myös helmiäisvalkoista lehtiin. Mulla piti olla tarpeeksi kangasta pohjakankaaseen häämekon raakaversion helmoista, mutta jouduin kuitenkin sitten ostamaan lisää. 

Kun tässä keväällä kaivelin kätköjä, tajusin, että mulla olisi ollut valmiiksi ommeltuja kangaskassejakin, eikä vain kangasta, tätä tarkoitusta varten. Mutta annoin nämä sitten värinloppujen kanssa eräälle kaverille äitienpäivälahjatarpeiksi. 

Muutama Ensemble

Viime keväänä tein muutaman paidan Ensemble-kaavalla (OB 6/2014). Isommalla on se on kaikissa kuvissa koossa 122 cm. Ruudukon jätin toki tekemättä, mut tää on kiva kaava tuollaiselle kukkakeppimalliselle lapselle. 

Päärynä-kangas on Majapuulta, ja oon aivan rakastunut siihen! Povaan sille pitkää ikää laadun puolesta, sillä kangas on sileä. Eri asia sitten, kestääkö valkoinen lasten ruokailun. Pienemmän kaavaa en näemmä laittanut muistiin. 

Salamakangaskin on Majapuun. Tästäkin riitti pienemmän paitaan, kun hieman kikkaili tuohon alareunaan suikaleen. Eipä se menossa näy.

Ja sitten vielä tässäkin taitaa olla. Pienemmällä Lil' Bear (OB 4/2016) koossa 98 cm. Hihoihin ei enää riittänyt kokonainen pala, niin tein tuollaiset jatkokset ja resorilla pelastin lopun.