Juhlahaalarit lapselle

Tässä siis se tarvehaalari (lisää tietoa haalarista täällä). Smokkibodyn kanssa Poitsu oli kyllä aika herrasmies, mutta en jaksa odotella niitä kuvia saapuvaksi ja käsiteltäväksi.

 

Kangas on EK:sta jotain PISA MODA -mallipakkaa, jossa ei ollut edes hoito-ohjetta. Ajattelin kylmästi heittää pesukoneeseen, kun juhlat on lopullisesti juhlittu, ja todeta sitten, oliko se villakangasta vai sekoitetta ja kuinka hyvin kestää möyryämisen. Ehkä pehmennän koettani pyykkipussilla. Hienopesuohjelmaa en erikseen jaksaa pyörittää.

Kangaslaatikot ovat juuri sopivan kokoisia nousta seisomaan.

Onnistunut haalarikokeilu

Juhlat oli tulossa, joten kokeilin kaupan isommista haalareista pienennetyllä kaavalla ensin arkihaalareita. Aikas mukavat tuli, vaikka itse sanonkin. Erityisen mieluiset haalarit ovat siksi, että ne on myös tosi yksinkertaiset tehdä. Jatkuvat keskeytykset vaativat nopeasti valmistuvia töitä, mutta kyllä mun suoritusmieli aina on tykännyt tällaisista kerralla valmiiksi -töistä, vaikka olenkin harjoituttanut sitä myös neulo puoli vuotta -töillä.

Kangas on EK:n palalaarista. Yleensä tykkään lapsilla värikkäistä, mutta toisaalta on ihan kiva, että noita kuviollisia trikoita on tasapainottamassa jotain hieman rauhallisempaa. Tämä harmaa sammari oli kyllä ihan huippu! Melkein tekisi mieli tehdä itsellekin siitä palasta jotain!

Etukappale koostuu kahdesta osasta eli lappuosa on leikattu erikseen. Lappuosa on kaksinkertainen.

Etukappaleen alempaan osaan tuli pienet muotolaskokset, ja vyötärön kohdalla on sivuilla pienet ulokkeet, jotka mahdollistivat reunan kauniin kääntämisen (ulokkeet siis käännetään sisäpuolelle, sisälappuosan päälle).

Takaosa on yhdestä palasta, mutta leveän kuminauhan rypytys katkaisee selän kahteen osaan. Pepun paikkeilla on valetaskut eli läpät ommeltuna päälle. Takaosan vyötärölle, sivulle, on etuosasta poiketen lisätty suorakaiteiset lisäkkeet nepille. Takaosan yläosa on kaksinkertainen kuten edessä, ja olkahenkselit ommeltu yhdellä kertaa sisään. 

Neppejä on siis sivuissa yhdet ja henkseleissä kiinnityksenä. 

Takaosan yläosa on kivan ylhäällä, etteivät henkselit tipu. Myös rypytys selässä tekee haalareista istuvammat, ja sivunepeilläkin voi jonkinverran säätää omalle lapselle sopivaksi. En kuitenkaan vielä keksinyt, miten kaavaa pitäisi muuttaa, jotta tuo rypytys ei saisi tuollaisia pusseja takapuolelle. Tietysti muotolaskoksilla saisi pussit pois tai rypyttämällä vain tosi kevyesti. Vaikka haittaako tuo?

Jos ei mitään muuta ehdi

No näitä ainakin. Laittaa lapsen vaikka pinnasänkyyn kolmeksi viiden minuutin pätkäksi: kaavan ja kankaiden leikkaus + ompelu ja täyttö + käsin aukko kiinni. Suuri hitti tämä ei ainakaan vielä meidän lapsella ollut. Ehkä hermepussit onkin vähän isompien juttu.

Toimintaa tarjosi NOSH.

Miksi vaihtaa hyvää?

Lisätietoa muodosta täältä ja kankaista täältä ja täältä.

Sarjatuotantoprojekti käyntiin

Olen lykännyt ja lykännyt projektia sarjasta pusseja, joilla saisin lelut kotona, käsityöt kaapissa ja työtarvikkeet töissä järjestykseen. Nyt otin ensiaskeleen, vaikka se tuntui kovin vaikealta. Mun päähän pinttyi ajatus siitä, että pussien täytyy ehdottomasti olla vuoritettuja, ja usko omiin topologisiin taitoihin (kiitos E&I tästä matemaattisesta termistä mun ongelmaan!) oli koetuksella.

Ei se ollut tällaisessa yksinkertaisessa palikkapussissa vaikeeta, kun ei itseltään ihan mahdottomia vaatinut. Tavoitteena oli saada saumurin saumat piiloon, ja siinä onnistuin. Ompelin ensin päällikankaaseen narukujien ulostulot eli käänsin hieman pitkien sivujen reunaa (tikkaus). Sitten ompelin sivu- ja alareunat molemmista pusseista, päällikankaasta vain tuohon tikkaukseen asti. Pohjan kulmiin ompelin tasakylkiset kolmiot, jotta pussi seisoo jämäkämmin. Mallasin sisäpussin ulkopussiin ja leikkasin liian kankaan pois sisäpussin yläreunasta pitäen mielessä sen, että päällipussista menee monta senttiä nauhakujaan. Sitten huolittelin yläreunat. Lopuksi taitoin päällipussin yläreunan nauhakujaksi, jonka väliin jäi samalla sisäpussin reuna taittamattomana. Nauha on jostain vanhasta kangassäkistä. 

Päällikangas oli kirpparilta. Sivusaumojen jälkeen huomasin, että se oli toisesta päästä haalistunut. Yhtään ei jäänyt tätä kaappiin, vaan kankaan muoto määritti pussin muodon ja koon. Sisäkangas on tosi ohutta puuvillaa EK:sta joskus ajat sitten.

Tämä odottaa nyt sitten kaapissa leikkijää. Tällä hetkellä vasta tutustutaan palikoiden eri muotoihin, tornit rakennellaan sitten myöhemmin.

Lippapipoja

Kaveri vihjaisi pipon puutteesta, minä tein Noshin kaavalla palloja. Eipä tästä sitten muuta. Kangas Marimekkoa, sisäpuolella jotain jämiä.

Koska sarjatyö on ominta minua, tein omaan käyttöön lämpimän syyspipon. Päällikangas on Sampsukan Kettua, sisällä on fleecemäistä collegea. Lipassa on tukena tiukkaa huopaa kaksinkertaisena. Omani ostin EK:sta.

Molemmat pipot on tehty S-koossa. Kaverin pipo oli passeli kymmenenkuukautiselle, ja meidän seitsemänkuukautiselle pipo on vielä hieman iso, muttei mahdoton käyttää. Sopinee siis hyvin, kun lämpimämmän lakin aika on.

Sarjassamme "lasta rajoitetaan"

Superlonipalat yhdistettyinä vartalonlevyisellävälityksellä toisiinsa, jotta Poika nukkuisi selällään eikä naama päin patjaa. 

Arvaatkaa auttoiko?

Tuotekehittelijä saa paikan

Viimeksi, kun tein tällaisen paidan, se venähti ensimmäisessä pesussa niin, ettei paitaa voinut enää käyttää. Nyt uskoin kaiken olevan helpompaa, kun kangas (EK:n palalaarista synteettistä) oli jämäkämpää ja virheet tuoreessa muistissa (not!).

Selkäosasta tuli taas aivan liian leveä, mutta sen saattoi korjata keskelle laitetulla vekillä. Hihat onnistui ihan mukiinmenevästi, vaikka kohdistus ei yrityksistä huolimatta. No, olkoon erilainen. Kaula-aukosta ei tullut liian isoa, eli kiinnitin sisäläpän tarpeeksi ylös, mutta eihän se sitten meinannut riittää tarpeeksi alas, kun kangasta oli rajallinen määrä. Takahelma jäi hieman laineilemaan, mutta enhän mä sitä joudu katsomaan! Niin että tuotekehittelijää taidetaan tarvita edelleen.

Malli on omista vanhoista paidoista yhdistelty. Etuosan laskoksen saa leikattua niin, että laskos on kankaan suora reuna, jonka päihin tulevat olkasaumat. Nämä leikattuani väänsin kankaan käyttömuotoonsa ja asetin jonkin vanhan väljän paidan kaavan päälle, leikkasin sivut ja alareunan sekä summittaisesti kaaren kainalosta olkapäälle. Paita vaatii kaksinkertaisen etuosan ainakin tuohon yläosaan.

Nyt muutaman käytön jälkeen täytyy vain ommella kiinni tuo etumuksen sisäläppä tuohon etumuksen sisälaskokseen, niin paita on ihan käyttökelpoinen sen ajan, kun tätä tarvitsee. Väreistä pidän kovasti, mutta en ole ollenkaan varma, että tällaiset tilavat paidat sopivat mulle. Mä toivon, että käytössä ne liikkuu sen verran, etten vaikuta ihan noin amatsonilta, kuin kuvassa (tämä oli suorastaan hoikan näköinen niihin muihin otoksiin verrattuna). Nämä ovat vaan niin mukavia, kun ei tarvi vatsaa vetää koko ajan sisään. Silloin tulisi kuitenkin harjoiteltua huomaamattaan pitkin päivää...

Ruokailun oheistuotteita

Kun me vanhemmat saadaan syöttää, tällaiset pienet ruokalaput riittävät oikein hyvin estämään sotkun. Kirahvikangas on Myllymuksuilta, pappakalsari Wienistä (Komolkasta), muovimopo (Nopo) ja kesämaisema (Kesäilo) Sampsukasta.

Tummissa takakankaana on vanha huovuttunut villakangashuivi. Se oli just noiden lappujen levyinen ja siitä sai viisi taustaa (muutama ruokalappu meni harjoitteluksi). Kesämaiseman takana on valkoinen fleece. Paksujahan nuo ovat, mutta ei mene ohi suun menneet juomat läpi.

Kaava on jostain vanhasta ruokalapusta vapaalla kädellä hieman suurennettu sen mukaan, kuinka paljon näitä jämäkankaita on ollut.  Kun tarran laittaa kiinni, lappu saa hieman muotoa.

Sisko halusi konsultaatiota ompelujutuissa (mä en kyllä huomannut auttaneeni), ja samalla sain tehtyä hänen kavennetusta suihkuverhostaan (Ikea) sormiruokailuun sopivia ruokaessuja. Kokopituudesta lähti just kaksi, kun toisesta jätti etutaskun pois ja teki pientä palapeliä takaosan kanssa. Malli on käsivaralla piirretty. Etu- ja takapuoli ovat samanlaiset, paitsi kaarsin keskellä sekä kaula-aukkoa, että helmaa. Hihoihin laitoin kuminauhat.

Näissä kanttina FOE-nauhaa, jonka huomasin estävän tarrakiinnityksen. Kiinnitarttuessaan aika mukavasti repäisee osan joustolangoista mukaansa. Laitoin siis nepit, jotka nekin oli pakollista kohdistaa aika tarkkaan, etteivät revi tuota kangasta. Suihkuverho näyttää olevan tosi herkkää tuntumanapaksuudestaan huolimatta. Reikiä tulee jo pelkästä katseesta, että seuraavissa en ehkä yritä säästää, vaan tilaan ihan oikeaa kangasta.

Kiirettä pitää

Marimekon palloista riitti paitaankin (ja jos oikein vielä jaksaa nysvätä, niin ehkä toiseenkin). Etu- ja takapuoli ovat vihreäpohjaista, hihat ja tasku sinipohjaista kuosia. Ajattelin ensin tekeväni jonkin applikaation taskun sijaan, mutta en keksinyt mitään kivaa kuviota.

Malli on OB:n (2/2015) Frog Eggs, koko 74 cm. Toisinto siis tästä.

Lopuksi vielä käyttökuva jo esitellystä toisesta Marimekon kankaasta.