Ensimmäinen kudontatyö

Viikonloppuna tosiaan paukuttelin ihka ensimmäisen kudontatyöni ja ihan itselleni. Unohdin tietenkin mitata pöydän, jolle liina oli tarkoitettu ja tämän vuoksi liinasta tuli vähän liian pieni. Onneksi on toinenkin taso, jolle sen voi mäjäyttää. Toinen syy lyhyyteen oli se, että kaupassa ostin jokaista kolmea väriä saman verran, vaikka takaraviossa jo silloin huusi ajatus, että kaikkia värejä en käytä yhtä paljon. En kuitenkaan osannut valita, mikä väri jää paitsioon ja mikä ei. Kudottaessa huomasin värien näyttävän tummemmilta kuin kiekolla, joten keskiruskea ei sitten saanut varauksetonta ihastusta.

Tästä lähdettiin:

Kuusi tuntia naapurin rouva jaksoi uutterasti opastaa äitiäni ja minua lointen laitossa. Ehkä ensi kerralla homma sujuu hieman nopeammin, vaikka leveys olisikin suurempi. Nyt lointa on 38 cm ja 20 m. Seuraavana päivänä paukuttelin viidessä tunnissa poppanan, jonka mitat ovat 38 cm * 70 cm (+ hapsut). Aika ylpeä olen melko suorista reunoista näin ensimmäiseksi.

Yläselkä tai hartiat eivät olleet kovin jumissa rupeaman jälkeen, mutta polveni olin jotenkin ihmeellisesti saanut mustelmille. Niisinnässä ja pirtaan laitossa kylkiluut kokivat kovia, kun roikuin rintapuun yli. Itse kutominen otti kaikkein eniten käsien kämmenenpuoleisiin lihaksiin. Ensi viikolla olen menossa torille ostamaan lisää poppanaa muihin töihin. Sitä ennen pitäisi keksiä, miten poppanasta saisi taiottua vähemmän mummomaisia käyttöesineitä. Liinat ovat ihan kivoja, mutta jotain muutakin pitäisi keksiä. Tyynyjä ajattelin myös koittaa, onko muita ideoita?

Leppiskortti

Kummille väsäsin synttärikortiksi leppäkertun lehdellä. Leppis on maalattu puunappiin, ja samanalainen löytyy edellisen postauksen henkarista. Pohjana on kuvissa jo toisen leppäkertun alla vilahdellut kangas, joka on suuresta huonekaluliikkeestä.

Kummitytölle kesämekko

Vaaleanpunaista kangasta jäi sen verran yli, että siitä syntyi helma kummitytön mekkoon. Yläosa on lakanakangasta, jonka joskus ostin istuintyynyjä varten. Jopa vinonauhat ovat jostain kaapin pohjukoilta. Olisin halunnut laittaa rusetin vinonauhalle, mutta kun nauhat olivat hieman eri erää, värieron olisi huomannut.

Takana on kiinnitys neppareilla, kun ompelukoneen napinläpitoiminto ei suostunut yhteistyöhön. Halkio jatkuu vähän pidemmällekin, jotta mekko on helppo saada ylle.

Viikonloppuna suuntaankin möksälle uusiin käsityöpuuhiin. Isä laittoi pystyyn vanhat kangaspuut, ja naapurin rouva lupasi opastaa niisien, kuteiden ja loimien kanssa.

Arpaonnea

Voitin ensimmäisen kerran blogiarvonnassa täällä. Leimakuvat miellyttivät kaikista eniten. Leimasimet ovat kovin tyyriitä, joten on kiva saada muutama erilainen kuva kortteja varten. Kiitoksia vielä paketista!

Au revoir!

Viimeinen Ranskaan lähtijä heiluttaa jo hyvästejä! Pingviinitkin pystyvät lentämään -ainakin lentokoneen matkustamossa. Ohje on täältä, langat lankalaatikon pohjalta.

Harmaa pitsiliivi

No nyt vihdoin sain liivin kuvattua, vaikka se pari viikkoa valmis on jo ollut. Tein jo tutulla kaavalla synttärijuhliin uuden neulomuksen. Myös helmet olen omin käsin pujotellut.

- Ohje: Moda 5/2007
-Lanka: Järbo Garn Tropik, väri 55003; 23 ja 30 / 10 cm, 50 g = 123 m
-Menekki: 170 g, koko XS/S muunneltuna
-Puikot: 4 ja 3,5

Edellinen maissilankakokeilu nukkasi niin paljon, että halusin saman liivin toisesta langasta. Nyt käytössä oli puolet bambua, neljäsosa puuvillaa ja neljäsosa akryylia. Ihan on lämmin tuollaiseksi reikäiseksi pitsiksi. Lisäksi tein XS/S -koosta pienennetyn version, eli napsaisin takaosasta pois kahdet mallikerrat (=16s). Ei siitä siltikään kovin pieni tullut. Mutta eipä kyllä kuviokaan kiristynyt irvisteleväksi. Kapeampi takaosa hankaloitti sitten olkasaumojen tekoa, mutta ne jäävät aina kauluksen alle piiloon, joten outo muoto ei haittaa.

Kesän ötökkä

Leppäkertun runko on ollut jo kuukauden valmiina, mutta tänään sain neulahuovutettua nuo pilkut ja naaman. Kuvasta tuli jotenkin karmea. Vihreä liina alla ei ole vielä noin kulahtanut, vaikka parvekkeella auringosta nauttiikin. Tämä lähtee varmaan myös Ranskaan, kunhan saan vielä jonkun kolmannen tehtyä ennen matkaa. Toinen lelu, joka lentää, on mansikka.

Pikkulaukkuja prinsessoille

.
Tuliaiset Ranskan-matkaa varten ovat valmiit:

Kolmea vaaleanpunaista piti pienille prinsessoille saada, ja siinä oli isokin kangaskauppaketju koetuksella, kun vaatimuksena oli vielä puuvilla ja sellainen kuvio, että napissakin näyttäisi hyvältä. Raidallisen lisäksi löytyi kukallinen:

Kolmannessa kankaassa oli jonkinmoisia keijuja kastelemassa kukkia ja muuten vain liitelemässä. Isosta kuviosta oli hankalin tehdä kivoja nappeja, vaikka halkaisija napeissa oli ruhtinaalliset kolme senttimetriä. Perhonen lennähti tytön olkapäälle. Toiselle puolelle kohdistin halausta odottavan prinsessan.

Tässä koko trio. Sisävuorina on jämäkkää polyesteri-pellavaa ja laukkujen mitat ovat 17*12*6. Tarvikkeet nappeihin löytyivät täältä. Nappien teko-ohjeet taas voi tarkastaa Villapata kiehuu -blogista.


Pikkulinnut ovat kertoneet, että mikä tahansa vaaleanpunainen miellyttää neitosia, joten tekijällä ei ole kovin paljon pelättävää tuotteidensa puolesta. Toivottavasti vain ei tule tappelua kuoseista. Laukkujen sisälle tulee tietenkin kankaaseen sopivat magneetit, joulunpunaisesta sydänkankaasta pompulat ja perinteisiä lakuja, salmiakkeja ja suomalaista suklaata.

Ruusukortti

Kumma, kun keväällä on aina niin monet synttärit. Päälle sitten vielä valmistujaisia ja muita juhlia, niin kortinteko alkaa käydä työstä. Perjantaina askartelin tällaisia:

Ilman salamaa oli aivan kiilloton, ja salamalla hohkasi näin armottomasti, mutta ehkä siitä jonkinlaisen käsityksen saa. Paperia on toisen päällä, jossain välissä 3D-tarraa, ja ruusujen malli on täältä. Mulla ei kuitenkaan ole tuota leimasinta, vaan piirsin vapaalla kädellä embossaustussilla ruusut ja ripottelin päälle väriä. Silitysrauta sai toimia lämmittimenä, että jauhe muuttui kohokuvioksi.

Syyskortti

Tässä yksi tekele viime syksyltä. Idea on suoraan askarteluliikkeestä, josta ostin leiman. Embossaukseen on käytetty kahta eri väriä, ruostetta ja kultaa. Näyttää olevan niin, että mitä enemmän on koulutöitä, sitä enemmän saan aikaan myös käsityörintamalla. Koitan rajoittaa yhden jutun kirjoittamiseen päivässä, että jäis esseille, tutkimuskatsauksille ja suunnitelmillekin aikaa. Ehkäpä huomenna saan vihdoin sen liivin kuvattua ja laitettua tänne.