Luulin jo heivanneeni Pojan vauva-ajan fleecehirvityksen mäkeen, mutta ennen kuin aloin etsiä uutta, kävin vintin laatikot läpi. Sieltähän se löytyi. Harmistus. Ei antanut luonto myöten a) käyttää vanhaa nyppyistä, ankeaa pussia tai b) ostaa uutta, kun vanha käyttökelpoinen kuitenkin oli. En halunnut myöskään tätä projektia varten ostaa kangasta, kun pussi tulee niin lyhyeksi ajaksi käyttöön.
Se oli sinänsä onnenpotku, sillä oikeastaan ainoaksi vaihtoehdoksi jäi silloin tämä kolmiokangas mun Hide Awayn rippeistä. Eurokankaasta ostettu nukattu kollari sopi materiaalina tähän aivan täydellisesti, sillä se oli tarpeeksi paksua, jotta se ei näytä vain pussilakanalta peiton päällä ja nukka pitää päällisen paikallaan fleeceä vasten. Lisäksi tuo jousti ihan inan verran, muttei kumminkaan liikaa, jotta tukikankaita ei tarvittu esimerkiksi noissa vyönrei'issä.
En nyt enää muista, miten mä tän loppujen lopuksi tuohon päälle vedin, mutta alkuperäisen idean päälletikkaamisesta vaihdoin aika nopeasti kuitenkin purkamiseen, kun kankaita oli kuitenkin tosi paljon. Kaikkia saumoja en ottanut auki ja se tuotti pientä palapeliä, mutta lopulta tulos oli kuitenkin siistimpi, kuin osasin odottaa. Viimeiseksi leikkasin aukot turvavöiden paikalle ja ihan käsin kävin kaikki reunat läpi. Se oli poikkeuksellisen kivaa, kun tällä hetkellä ei jotenkin inspaa istua ompelukoneella, vaan mieluummin sohvalla. Ehkä se on tämä pimeä vuodenaika.
Ja tässä sitten se alkuperäinen, jonka kuva valehtelee huomattavasti siistimmäksi. Ja nuo muokatut on sitten tasapainon säilymisen vuoksi jostain syystä tärähtäneitä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti